maanantai 18. marraskuuta 2013

Erään talvihaalarin tarina

Kiitos ja kumarrus!

Vihdoinkin se saaga saatiin päätökseen. Pohdin monta kertaa tässä matkan varrella, miten voikaan lapsen talvihaalarin hankkiminen olla niin iso päätös. Joka muuta väittää, ei harkiten hanki. Olkoon siinä uusi slogan talvihaalaripohdinnan alkaessa ahdistaa. Hih!





Viime vuonna meillä oli Molon Rainbow Pyxis. Tykkäsin siitä kovasti. Olin vakuuttunut, että tänä vuonna meille tulee Polaris. Mennään vielä sananlaskuilla, sillä luulo ei ole tiedon väärti. Kaksivuotias oli syyskuun neuvolassa 88 cm. Järki sanoi, että ei ole mitään järkeä ottaa 92 cm talvihaalaria. Sovitimme 98 cm pukua, lapsi hukkui siihen. Niin silmin nähden, että minäkin ymmärsin, ettei se todellakaan ole vaihtoehto.

  
Sivuprofiili

Olin myös vahvasti sitä mieltä, että Racoonin Adele talvihaalari on superihana. Esittelin sen haalarinkäyttäjälle, joka yllätyksekseni totesi: Ei. En lannistunut, näytin haalaria aika ajoin, mutta lapsi totesi aina vaan vakaasti: Ei. Ottaen huomion hänen temperamentikkaan luonteenlaatunsa, päätin siirtyä suosiolla pohtimaan seuraavaa vaihtoehtoa.

Voin kertoa, että luonnonarmoilla oleminen on hermoja riistävää. Kiittelen, että syksy on ollut lauha, ja olemme pärjänneet erinomaisesti vk-haalarilla, ja pärjäämme vieläkin.  Luultavasti pohtisin talvihaalaria yhä, jollei lapsi olisi bongannut itse haalariansa Ballotin sivuja scrollaillessani. Halluun pantan! Tämä olikin todellinen ylläri. En ollut nimittäin laisinkaan ajatellut, että kuopukselle tulisi Mini Rodinin haalari. En ollut edes harkinnut.



Hikihän se tulee ihan huulesta, kun sisällä on toppavaatteissa.


Tarina ei kuitenkaan ollut vielä näin yksinkertainen. Olin ymmärtänyt, että tuo 92/98 cm koko on vielä reilumpi kuin Polariksen 98 cm, joten unohdin tämänkin haalarin jo hetkeksi, kunnes pyysin vielä Ballotin porukkaa vertaamaan niitä keskenään. Näin tehtiin, ja sain vastaukseksi, ettei niissä paljon ole eroa, mutta Mini Rodini oli hiukan naftimpi. En ollut uskoa silmiäni, kun luin asiakaspalvelun vastauksen. Naftimpiko? Oikeastiko? No mutta, sittenhän se on siinä! 

Ja siinähän se oli. Ilokseni huomasin myös, että Mini Rodinin porukka oli satsannut uusiin jalkalenksuihin. Isosiskon viime vuotisessa haalarissa oli kuminauhalenksut, jotka menivät rikki alta aikayksikön. Tässä haalarissa on ihan kunnon lenksut. Äiti happy.




Tämän haalarin kotiutuminen meille oli todellinen yllätys, ja täytyy myöntää, että aika mieluinen sellainen, kun se sitten meille tuli. Erityisesti äiti on iloinen siitä, että lapsi itse tykkää siitä paljon. Haalaria on sovitettu kerran kuvia varten äidin pyynnöstä, ja kaksi kertaa lapsen omasta pyynnöstä. Päähän halutaan laittaa aina tuo ihan nappi viime vuotinen Fredriksonin veluurivuorellinen villahattu. Lapsi haluaa olla panta-nallekarhu

Nyt äiti saa huokaista, ja talvikin voi tulla. Polaaripyörre: Meillä ollaan valmiita. Bring it on!


Noni äiti, nyt mä meen leikkimään. Haalarishow on ohi.

*) haalarista on saatu blogiyhteistyöalennus.

7 kommenttia:

mehtäemäntä kirjoitti...

Tuo ON kyllä magee..meikäläinen katteli samanlaista mein pienimmälle mutta totesin että jos lapsi makaa yli satasen haalarissa selällään vaunuissa talven ni ehkä sitten välttää vähä halavempiki. sit kun ootte joskus tästä luopumassa ni vinkkasetkos..mie voisin ostaa pois, oli se sitten in tai aut. mie tuosta kuosista tykkään ihan kympillä.

Miima kirjoitti...

Hattu on perfecto ton haalarin kanssa! :) Hyvin harkittu ;)

Riikka kirjoitti...

Kiitos Mehtis. Kandeehan sen vaunussapötköttelevän haalarikin olla hyvä, että ei hiota, hengittää, ja mieluiten vielä viihdyttää, jotta kyytiläinen ei turhaan hermostu.

P.s. Laitan korvan taakse, kunhan haalari jää pieneksi.

Miima: Kiitos, kyllä sitä tulikin harkittua. ;)

*Laura* kirjoitti...

No kyllä tätä päätöstä saikin jännätä! (Halvat on huvit, siis mulle, ei ehkä sulle, hih...) Mutta hieno on! Ihan tosi hieno! :) Nyt sitä pakkasta sitten vaan seuraavaksi...

Riikka kirjoitti...

Voi Laura, oot kyllä hassu, mutta totta joka sana. Kaikki haalarit eivät kertakaikkiaan vaan passaneet. Meinasi iskeä ihan tuska. Onneksi ei. Niin ja kiitos, nyt passaa. :)

Anonyymi kirjoitti...

Tosi ihania kuvia! Haalari on suloinen ja neiti samoin.

Ja samaa mieltä - haalarin valinta vaatii totista mieltä ja tuntien tuumailua ;)

Meidän tämän talven satsi sisältää Herttulille Racoonin Adda Dot Taslonin sinisenä, Aatille Molon Rainbow, Kertulle Fransan lila kukkahaalari (ostin facebookin kautta viime vuoden mallin, johon Kerttu ihastui). Artulle ei Kelvannut Molot, vaikka yritin kaupitella. Hän tykästyi Mexxin poikamaiseen siniruskearuudulliseen toppikseen.

Oooh. Ihanaa kirjoittaa näitä. Riikka olet varmaan minun kavereista ainut, joka ymmärtää tämän toppavaatehulluuden...

terkuin kaisa

Riikka kirjoitti...

Kuulostaapa hyviltä valinnoilta Kaisa. Kiitos myös kehuista. Näistä on varmaan turha pikkujouluissa vaihtaa ajatuksia. Onneksi on tää blogi. Hihhih!