Se tämän kesän ihana loma

Eka työviikko loman jälkeen on pulkassa. Palasimme vuosittaiselta akkujen lataus -reissulta maanantaina ja arki otti vastaan jo paluulennolla. Olin ladannut lentotilaan muutaman artikkelin, joihin perehdyin kotimatkalla ja aloitin työt heti jo Kyproksen ilmatilassa. Melkoista. Otin kyllä legendaariset niskaretkahdusunet jossain Ukrainan kohdalla, joten suht iisi lomaltapaluu. Nyt ekan viikon päätteeksi palataan vielä lomafiiliksiin ja saadaan niistä energiaa tulevillekin viikoille. 

Me reissasimme tänä kesänä Kyprokselle. Valitsimme kohteen parhaiden biitsien mukaisesti, joten vietimme viikon Protaraksessa. Täällä olen vieraillut viimeksi päiväretkellä about 15 vuotta sitten, kun vielä tuolloin tiesimme mitä biletys tarkoittaa ja lomailimme Ayia Napassa. Tällä reissulla hotellimme oli lapsiperheen unelma Rising Star, joka ei pettänyt meitä huoneen, tarjoilun tai henkilökunnan suhteen, vaan olimme ennen kaikkea erittäin tyytyväisiä. Varasimme kaksion merinäköalalla ja sitä saimme koko rahalla. Mies halusi ehdottamasti vähintään puolihoidon ja päädyimmekin ns. Holiday Inclusiven, johon kuului lounas ja päivällinen viitenä päivänä. Aamiainen kuului hintaan jokaisena aamuna. 

Ruokaa on pakko hehkuttaa, koska teemaillat (kyproslainen, meksikolainen, sushi, italialainen...) takasivat ruokien vaihtuvuuden ja kaikki oli to-del-la hyvää. Lasten osalta tosin hiukan mietitytti se ranskalaisten, pastan ja nugettien syöminen, mutta koska he saivat valita, siitä ei niuhotettu. Yhdestä asiasta tuli vähän sanomista, nimittäin Nutellan syöminen lusikalla oli a bit too much. Yhtään en kyllä sitten marissut, kun Nutellan alle löytyi croisantti.  

Jätskipalloja ja suklaaputouksia oli joka jälkkärillä. Ei jääneet aikuistenkaan jälkkärit häviöille. Huhhuh nimittäin. Aamiaisella nautin taivaallisen hyvää kreikkalaista jugurttia hunajalla ja myslillä. Niin, niin hyvää. Entä ne hedelmät... Protaraksen parhaat ruoat nautimme hotellissamme.
 

 
Hotellin oma biitsi oli pieni poukama, mutta melko kivinen, kun lähti syvemmälle kahlaamaan, joten mereen menimme muutaman sata metriä kohti kuuluisaa Fig Tree Bayta, jonka ranta oli unelmainen kirkas ja pehmeähiekkainen. Ranta syveni loivasti, joten yllätyksiä ei tullut lapsillekaan. Kävelimme myös Fig Tree Bayn rannalle, joka lunasti maineensa, tänne emme kuitenkaan jokaisena päivänä kokeneet tarvetta tulla, sillä yhtä huikeaa biitsiä oli lähempänäkin hotellia.

Allaselämä miellytti erityisesti lapsia ja myös minä kierähdin aurinkotuolilta altaaseen, kun aloin tiristä liikaa. Saimme myös mahtavan tuliaisen kotiinvietäväksi, kun meidän eskarilainen oppi loman päätteeksi uimaan itse! Esikoinen puolestaan oppi pari vuotta sitten tämän taidon Kreetan lomalla.

Auringosta nautimme täysin siemauksin ja lapsilla oli testissä herkälle iholle sopiva Acorellen spf 50 spray*), jota myös mies suihki hartioihinsa ja rintaansa. Tästä tuli yksi suosikeista aurinkovoidearsenaaliin. Spray levittyi hyvin, eikä tehnyt muumiefektiä. Itselläni oli vanhat tutut Biosoliksen spf 20 -öljy ja Alga Mariksen spf 30 spray. Väri vaihtui kalpeasta kauniin ruskeaksi. Vinkkinä aurinkolomailijoille: Kannattaa laittaa jääkaappiin after sun ja aloe vera -geeli, näitä on hyvä lisäillä päivän päätteeksi ihoa hoitamaan ja viilentämään. 

Olemme vähän huonoja lähtemään retkille, eikä tällä kertaa käyty edes lähikohteissa, kuten Ayia Napassa tai Larnacassa, koska olin Kyproksella työmatkalla pari vuotta sitten ja nämä paikat oli käyty. Ihan vaan poolilla ei pelkästään pötkötelty, sillä kävimme hotellin lähellä olevalla kukkulalla, josta löytyi kaunis, pieni kirkko Profitis Elias. Kirkon juurella oli puiden oksille sidottu nauhoja ja mekin ostimme jokaiselle oman nauhan, jonka sidoimme oksalle. Nauhan solmittuaan sai toivoa jotain.

 
Esikoisen kanssa hyppäsimme yksi iltapäivä reilun parin tunnin veneretkelle ja pääsimme uimaan Blue Lagooniin. Esikoinen tiedusteli, yltääkö jalkani pohjaan. Noooo ei ihan, kun alla oli seitsemän metriä. Vedet olivat uskomattoman kirkkaat ja näimme matkalla Knossos Beachin, Rakastavaisten sillan ja paljon muuta.

Kyproksella(kin) oli kisuja, jotka veivät erityisesti lasten sydämet. Kuopus kyseli toiveikkaana, voisimmeko adoptoida yhden kisun ja viedä sen kotiin. Jotkut turistit ostivat ruoka-annoksia kaupasta ja ruokkivat kissoja kadulla. Pohdimme lasten kanssa, miten mahtaa käydä, kun loma loppuu. Tietysti uudet lomailijat jatkavat ruokkimista. No, toivotaan niin.

Pakkasin mukaan kaksi lomakirjaa - Katja Kallion Yön Kantajan ja Lori Nelson Spielmanin Kymmenen unelmaani ja luin ne matkalla molemmat. Kallion kirja on hienosti kirjoitettu, mutta ei ehkä sitä kaikista keveintä lomalukemista. Amanda Aaltosen tarina Seilin saarella oli melkoisen rankka ja tarina paikoin niin intensiivinen, että piti välillä laittaa kirja aurinkotuolin alle lepäämään.  

Kymmenen unelmaani oli ihana, pyyhin kyyneliä useaan kertaan. Sellainen suht kevyt, olematta kuitenkaan yhtään hömppä. Ihan täydellinen lomakirja.

Mitähän vielä kertoisin? Ehkä sen vielä, että loma teki tehtävänsä. Oli kiitollista olla yhdessä perheen kanssa, istua aamupalalla, lounaalla ja illallisella kaikki yhdessä. Oli ihanaa, kun ei ollut mitään suoritettavaa, jonka suorittamatta jättäminen olisi stressannut. Ne matot voi pestä vaikka tulevana viikonloppuna, kun kesälomalla ei ehtinyt. Näillä energioilla jaksaa taas ja ensi kesänä uusiksi.

  

*) Acorellen spray saatu testiin.
**) Sis. mainoslinkkejä.