Reissussa mualiman navassa ja tiedossa sokeritonta eloa

Viikonloppukolumnisti iskee jälleen. Tällä viikolla olen ollut työmatkalla mualiman navassa eli Kuopijjossa. Ei pysty kirjoittamaan tuota Savon piäkaapuntia mitenkään muuten. Työmatka verotti kolme vuorokautta, mutta ehdin tapaamaan ihanan ystävän lounaalla (Kiitos J) ja toisen ystävän palvelutalossa. Olipa ihana yllättää ja seisoa oven takana parin hotelliaamupalalta salakuljetetun croissantin kanssa. Paljon muuta ei sitten tällä viikolla ehtinytkään. 

Tai ehti, jos tarkemmin muistellaan. Nappasin kiinni FB:n Sokeriton syyskuu -haasteesta ennen kuin ehdin tajuamaan, mitä se oikeasti tarkoittaa. Olipa mitä oli, tämä sokeripöhö saa luvan lähteä. Masinoin hommaan lapset mukaan, mutta lievennetyin säännöin eli ei karkkia, keksejä eikä jäätelöä. He eivät toisaalta mitään sokerijugurtteja edes syö, joten näilläkin rajoituksilla ollaan erittäin hyvällä pohjalla. Palkaksi taisin ehtiä lupaamaan jonkun Lego-homman. Niin ja haaste päättynee viikkoa ennen syyskuun loppua, kuopuksen synttäreillä, joten me otetaankin varaslähtö, heti huomisesta. 

Itse yritän alkaa syynäämään purkkeja ja purnukoita, että voinko oikeasti syödä mitään. Luultavasti porkkanoita, mutta hei, aurinkolomabruna saa erikoismäärän buustia porkkanoista. Ou jee. Tulisitko sinäkin mukaan, niin voidaan yhdessä tsempata (ja rageta), kun tekee mieli upottaa hampaansa johonkin muuhun kuin porkkanaan?  

Mitteepä muuta? Piipahdin tässä pyhäaamuna Samujin Stock-Salessa, vaan ihan turha oli se reissu. Ei sitten mitään löytöjä ja kaikki oli ihan järkkyhinnoissa, huomioiden varastomyyntiajatuksen. Siitähän sitä mielensä olisi voinut pahoittaa, mutta sitä en tehnyt. Niiden mustien housujen hakeminen jatkukoon muualta.

Nyt kalakukon rippeet kitaan ja sitten sekä aurinkoisen että pilvisen sunnuntain ihmettelyyn!

Sohvannurkasta terveisiä lähettää
Riikka 

P.S. Parvekkeella kukoistaa yhä kukkaloisto, tosin miljoonakellot ovat luovuttaneet, mutta bataatti (lpomoea batatis) kukkii!