UUTINEN! 40-v nainen työllistyi jälleen!

Onnittelut minulle! Iso kiitos rakas sisko!

On ollut melkoinen viikko. Olen useaan otteeseen täälläkin kertonut, miten stressaavaa on elää määräaikaisissa työsuhteissa. Olen nyt jo monta vuotta vuosi kerrallaan jokaisen määräaikaisuuden lopun lähestyessä jännännyt, missähän sitä on seuraavaksi töissä - vai onko missään. Jälleen olin tämän asian äärellä ja naputtelinkin pari hakemusta, joissa molemmissa etenin haastatteluun saakka. Toinen oli sellainen ihan ookoo, muttei mitään intohimoja herättävää -pesti ja toinen oli sellainen superjees ja todellista työmotivaatiota ylläpitävä pesti. Toisen sain ja just sen, mitä toivoinkin. ...oon niin ansainnu mun laskevan sykkeen...

Tieto paikan saamisesta tavoitti minut juuri ennen huikean Vesalan keikkaa ja voin kertoa, että Pommery maistui erityisen hyvältä hyvän ystävän seurassa tuona iltana. On suunnaton helpotus, kun voi taas olla hetken pohtimatta, mistä kuukausiraha tilille kilahtaa. Yhtään tätä stressiä ei helpota uutisointi siitä, miten nelikymppinen nainen alkaa olla jo liian vanha rekrytoitavaksi. En voi käsittää tätä. Tämähän on juuri oikea aika rekrytoida naisia, kun lapset jo pääosin nukkuvat yönsä, se taaperoralli on helpottanut ja aivosumu hälvenemässä. Uutisessa mainittiin, että työnantajat epäilevät naisten kyvyn oppia uutta katoavan nelikymppisenä. Itse näin uusien haasteiden nimenomaan pitämään pään skarppina. Tämä on jälleen kerran jotain käsittämätöntä tasa-arvoroskaa, joka Suomessa rehottaa paikoitellen hyvinkin voimakkaana.

Minä se täytin ristikkoja juhannuksena ihan sillä fiiliksellä, että saan hyvää aivojumppaa. Tämä oli uusi juttu minulle. Oli todellinen ilo löytää oikeita ratkaisuja ja havaita, että ristikoissa on ihan oma jargoninsa, joka minulla on vielä vähän hakusessa. Ihmettelin pitkään, miksi valitsemani "darra" ei lopulta sopinutkaan päätään pitävälle ja (hiki)pisaroiden ympäröivälle vihjeelle. Oikea vastaus olikin "surra", mutta senkin lopulta oivalsin itse! Ehkä nämä ristikkoharrastukset ovat jotain sellaista, jotka vasta nelikymppisenä alkavat kiinnostelemaan, mutta sehän jälleen kerran kumoaa epäilyksen siitä, etteikö olisi kykyä oppia uutta. Pah ja pöh, sanon minä.

Nyt tämä nelikymppinen ihastelee vielä saamiaan onnittelukukkia, jonka jälkeen kävelee tottuneesti napsauttamaan pyykkikoneen päälle. Elämä on just nyt vaan ihan mahtavaa.