maanantai 25. tammikuuta 2016

Äiti, älä kontrolloi ihan kaikkea



Viikonloppu oli ja meni ja paljon ehdittiin. Lunta tuiskutti hurjat määrät ja tänään valikoin kumpparit jalkineiksi, jotka livettivät loskan keskellä. Eilen kuitenkin onneksi iskä ja koululainen nauttivat pulkkamäestä, eikä loskasta ollut vielä tietoakaan. Äiti leipoi pannarin. Äiti söi melkein sen. Viikonloppuna myös urheiltiin. Tavattiin ystäviä. Oli kummityttö yökylässä ja tytöt kihersivät yömyöhään. 

Olipa onnistunut viikonloppu.  
 
Projekti #10viikkoa käynnistyi viime viikolla. Kävin neljänä päivänä treenaamassa. Se on hyvin ja siihen pyritään jatkossakin. En stressaile syömisistä, mutta pidän kiinni liikunnasta. Reilu peli. 300g on painoa pudonnut viikossa. Ajattelin hypätä vaa'alle joka maanantai.





Lueskelin taas eilen illalla, kuten monena muunakin iltana näitä arjen tsemppareita, kuten Sisäistä timanttia ja muitakin oppaita, kuten Basam Booksin Mindfulness vanhemmille ja 10 läsnäolon minuuttia - mindfulness lapsille kirjoja. Tiedättekös, että näissä on jopa jotain itua. 

Ja en - en ole lopettanut hoputtamista tai pysynyt viilipyttynä kaikissa tilanteissa kuin olisin yhtäkkiä ovea päin kävellyt, mutta väitän, että olen tullut paremmaksi näissä haasteellisissa tilanteissa.

Tunnistan itseni monista tilanteista Mindfulness vanhemmille oppaan kuvauksista ja tunnen myös pistoja niistä asioista, joita olen taatusti lausunut äkäpäissäni, vaikka olen sillä hetkellä arvostellut, saanut lapseni tuntemaan, ettei hän ole tarpeeksi hyvä ja muuta kamalaa. Huomaan myös olleeni - olevani aivan järkky kontrollifriikki, joka erityisesti stressaantuneena kimittää joka asiasta. Muistathan käydä vessassa koulupäivän aikana? Kävithän vessassa? Aamupalalla täytyy ehdottomasti syödä jotain, vaikka ei maistuisi, muuten ei jaksa. Nukkumassa piti olla jo. Huhhuh. 

Kauan se on ottanut, enkä halua siitä potea huonoa mieltä, etten ole aiemmin ymmärtänyt pitää parempaa huolta itsestäni, jotta voisin pitää parempaa huolta toisista. Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä. On tärkeää olla itsekäs. Itsensä täydellinen uhraaminen äitiydelle ja kodille ei ole kadehdittavaa, se on viisautta, että ymmärtää astua välillä ulos siitä, mikä on kaikista tärkein. Tämä on vähän sama kuin ulkomailla asuessa huomaa, miten hyvin monet itsestäänselvät asiat ovat kotimaassa, mutta niitä arvostaa erityisesti vasta sitten, kun ne eivät ole siinä läsnä. Reflektoidessa omaa käyttäytymistään, kuten minä edellä, huomaa, että helpommallakin voisi päästä - ja päästää toisetkin.

Näihin keloihin ja moniin muihin täsmainitut mindfulnessoppaat vanhemmalle ja lapsille antavat hyödyllisiä vinkkejä. Oppaissa korostetaan tietoista läsnäoloa ja annetaan myös hyviä vinkkejä siihen, kuinka oppii olemaan läsnä. Ei ole mikään helppo taito nimittäin, mutta sellainen, jota sopisisi tavoitella ja ohjeiden avulla se on täysin mahdollista.  

Laitevapaa kotiaika alkoi taas tällä viikolla. Puhelimet ja padit ja koneet ovat hyllyllä valveilla ollessa. Puhelinta ei vilkuilla kun puhutaan toisillemme. Perusjuttuja, mutta siltikään ei itsestäänselvyys. Onko toisilla?

Nyt ihanaa, levollista uutta viikkoa kaikesta mahdollisesta kiireestä huolimatta! Käy pohtimaan miltä varpaissa tuntuu juuri tällä hetkellä, jos alkaa mittari näyttämään punaista.

Tsemppiä!
  
 
*) sis. mainoslinkkejä
**) mindfulnessoppaat arvostelukappaleita 

 


 

 

4 kommenttia:

Aurinkokujalla kirjoitti...

Olen eka kertaa sun blogissa ja liityin lukijaksikin. Ois kiva jos tulisit kylään Aurinkokujallekkin.

Riikka kirjoitti...

Hei ja kiitos, kun tulit. Kävin piipahtamassa Aurinkokujalla, kiitos kutsusta, palaan vielä!

Jenny/Vastaisku ankeudelle kirjoitti...

Hyvä kirjoitus.
Ja muuten, just kirjoitin tuosta laitevapaasta ajasta tai oikeammin somekoukustani... Tähtään nyt samaan kuin teilläkin!


Riikka kirjoitti...

Jenny, kävin lukemassa. Somekoukku on paha ja se on niin olemassa. Oli aivan ihana leipoa tänään laskiaispullia pienemmän lapsen kanssa ja jopa hän sanoi, että on paljon ihanampaa tiskata ja leipoa kuin katsoa lastenohjelmia. Niinpä niin.

Huomenna taas maanantai ja yritetäänpä taas aloittaa kotona oleminen ilman laitteita. Tsemppiä sinnekin!