torstai 31. joulukuuta 2015

Viimeistä viedään



Kulunut vuosi 2015 on ollut monenkirjava. Nopea kertaus kuluneeseen ennen kuin lähdemme kurkkimaan taivaalla räjähtäviä uuden vuoden toivotuksia. Huomisesta alkaen pitäisi jälleen muistaa uusi vuosiluku. Ehkä sitten joskus lokakuussa.

Luin jostain vuosihoroskoopista vuosi sitten, että tulen matkustelemaan tulevana vuonna. Muistan naurahtaneeni, että niinpä vissiin. Vaan kuinka ollakaan - Berliini hiihtolomalla, Tukholma sateisena juhannuksena, Kreeta sateisen kesän pelastukseksi, Tallinna syyslomalla. Suurimpana keikkana pitäisin livahdustani viikoksi Kyprokselle - olkoonkin se työhön liittyvä keikka, mutta enemmän sillä oli merkitystä omalle itselleni. 

Kävin myös toistamiseen Tallinnassa työporukan kanssa joulun alla, joten horoskooppi piti kuin pitikin kutinsa ja matkat ovakin olleet tänä vuonna todellinen piristysruiske.





Horoskooppi lupasi myös erään kerran onnea rahapeleissä, joten tämä mielessäni pelasin Hakaniemen S-marketissa pajatsoa vain voittaakseni euron panoksella 30e. Voitin lotossa myös 50e, tosin eri päivänä. Ka-ching! 

Yhtä kaikki aion lukea uuden vuoden horoskoopin erityisen tarkasti.



Matkojen lisäksi kulunut vuosi on ollut jaksamista koetteleva niin töissä kuin kotonakin. Olen sanonut useampaan kertaan lähes mantran omaisesti vittumitäpaskaa

Arjen haasteet ovat tulleet lähinnä aamuista, kun kuopus on karjunut naama punaisena jo ennen sängystä nousuaan. Tätä osin selitti joulukuun alun neljävuotistarkastuksesta todettu pitkittynyt korvatulehdus, mutta väitän, että luonnekysymystä ei voi myöskään poissulkea. Äitiinsä tullut, minullakaan ei nuo aamut ole vuorokauden parhaimpia hetkiä. Kiirehän se on se, mikä on kaiken perimmäinen syy, mutta sitä ei helpota vastahankailu heti herättyä. Kenenkään.

Töissä jengiä on liian vähän, uusia ei saa palkata. Kiitos Sipilä & Co. Tästä ei sen enempää. Edellä mainitun mantran hokeminen helpottaa yllättävän paljon. 


Aloitin juoksemisen alkusyksystä tajutakseni pian, että se laji ei sovi minulle laisinkaan. Itse en tosin tätä tajunnut, vaan lääkäri totesi yölliseen nopeaan sykkeeseeni, että en saa rääkätä kroppaani juoksemalla - sillä elimistöni ei kestä sitä. Voi hemmetti sentään. Lääkäri kehotti hankkimaan kävelysauvat, jotka myös hankin - tosin pienen vetkuttelun jälkeen. Olen näilläkin kävellyt vain muutaman kerran, koska olkapääni kipeytyi näistäkin. Nykyinen töihinkävely - ja joskus takaisinkin - on osoittanut erinomaiseksi keinoksi rauhalliseen asioiden kelaamiseen ja lenkkeilyyn siinä samalla.     

Monet mieltä vaivanneet asiat mukaan lukien loputon pimeys johtivat loppuvuodesta siihen, että tuntui, että en vaan kestä tätä kaikkea, loppuu voimat. Siitä alkoi eheytyminen syvävenyttävän yin-joogailun ja oman terapeutin avulla. Molemmat auttavat saamaan voimia takaisin, voimaan paremmin. Nämä ovat niin hyviä juttuja, joita uudessa vuodessa jatketaan.



Tuleva vuosi tuo tullessaan myös uudet lukemat ikämittariin, johtuneeko tästä, että olen löytänyt uuden viihdykkeen, nimittäin Kodin Kuvalehden. En täytä vielä kuuttakymppiä, ET-lehti odottaa vielä diggailijaansa. Uusista lukemista huolimatta ja ehkäpä niistä johtuen - tavoitteenani on olla enemmän läsnä, viettää parempaa arkea parisuhteessa, äitinä sekä olla itselleni kiltimpi, tehdä mukavia asioita, sellaisia, jotka tuovat iloa ja jotain mitä odottaa arjen keskelle, juoda enemmän siideriä ja skumppaa. 

Onnellista, siunattua uutta vuotta Sinullekin! Vuoden 2015 tilinpäätöksen päättäköön loistava Antti Tuisku.








  

3 kommenttia:

Elsa/ Oi mutsi mutsi kirjoitti...

Hah, mä tein kodin kuvalehti tilauksen tän vuoden aikana!

*Laura* kirjoitti...

Hyvää uutta vuotta Riikka! Hyvä katsaus menneeseen vuoteen. Vmp käy mielessä itselläkin arjessa, jos nyt jotain lupaisi uudelle vuodelle, niin sitä että vaihtaisi tuon hokeman johonkin muuhun. Niin varmaan. :D Mä muuten luin Kodin Kuvalehteä jo teininä, se on hyvä lehti!

Riikka kirjoitti...

Elsa, okei. Mä en aiemmin ole ollut kypsä, mutta se johtuukin siitä, että olen ohittanut ko. julkaisun ymmärtämättä, miten hyvä lehti se on. Nyt lopetin Menkat ja Kakat - siis Menaiset - ja poimin eilen irtonumeroksi KK:n, Annan ja MeNkkujen sijaan.

Laura, kiitos ja samoin sinulle! VMP tuskin vaihtunee mihinkään täällä, mutta toivon tuon hokeman tulevan mieleeni yhä harvemmin. Ja hei vitsit, mä muistan silmäilleeni KK:ta joskus nuorempana ja totesin, että booooring, joten mun innostus on alkanut vasta näin koputellessa neljääkymmentä. :)