Huolta, huvia, paljon haleja ja sitä LUNTA!

Kaupunkilaisperheen vai sanoisinko - Karvakaulusten talven viettoa - takkiksella a.k.a. takapihalla

Se arki ei sitten tullutkaan ihan niinkuin arvelin. Olisin mieluusti lusinut tavallisen työviikon aamuheräilyjen kera, vaan ei. Heräilyjä kyllä tuli, moneen kertaan yöllä - sairaanhoitajan ominaisuudessa. Nimittäin loppiaisena kuopukselle pomppasi kuume korkeaksi kesken leikkien, ja se vei viikon mittaan parille terveyskeskuslääkärille ja lopulta Lastenklinikan asiakkaaksi. Kovasti on päivitelty Lastenklinikan kuntoa, eikä minulla ole muuta lisäämistä kuin se, että jo nyt on perhana. En keksi, mikä voi olla tärkeämpää. 

Kuopuksella oli joulunalusviikolla viimeksi samankaltainen kuumepiikki, joka kesti tuolloinkin lähes viikon. Tämä kuumeilu päättyi torstai-iltana koko kehoon leviäviin näppyihin, joita paineilin hysteerisenä selvittääkseni aivokalvontulehduksen tai vauvarokon etymologiaa. Näpyt ovat yhä läsnä, mutta hiukan haaleampana. Onko siellä lääkäreitä? Tänään sitten ulkoiltiin viimassa ja nythän se nenä taas valuu. What do you know.. Huomenna olemme vielä menossa verikokeisiin, joten mahdolliset uudet pöpöt näkyvät siinä sitten samaan rahaan. Huokaus.

Snadistadissa timantein viisivuotias skeitillä

Viikonloppuun mahtui esikoiselle parit kaverisynttärit, tylliä ja viisivuotiaan pohdintoja, jotka viime aikoina ovat olleet melkoisen rankkoja pienen tytön kannettavaksi. Moraalin kehittymisen teorioita on luettu vanhempienkin toimesta. Huokaus tähänkin.

Arjelle uusi yritys huomenna. Katsotaan päästäänkö sisään päiväkotiin vai käännytetäänkö ovella mysteerinäppyjen vuoksi. To be continued...