maanantai 27. heinäkuuta 2020

Se kesän paras viikko



Naisten viikko, tuo tunnetusti vettä vihmova heinäkuinen viikko, jolloin meidän jengissä moni juhlii nimmareitaan, on perinteisesti se viikko, kun siskon kanssa pakataan tennismailat ja lapset kyytiin ja suunnataan mummolaan.

Kesälomani usein alkaa tällä yhteisellä ajalla ja se on paras tapa laskeutua lomalle. Tänä vuonna saimme ensin juhlia vanhinta näistä tytöistämme hänen ripille pääsyn johdosta. Oli superkivat rippijuhlat, upeat tarjoilut ja tietenkin superihana kummityttö juhlittavana! Helle paahtoi meitä juhlapäivänä ja illalla nautimme vielä Pielisen vesistä viilentävällä purjehduksella. Hieno oli myös päivän päätös.

Juhlien jälkeen lähdimmekin matkaan mummolaan. Pysähdyimme sightseeingit ja jätskibreikit Joensuussa, missä olen asunut viisi vuotta vuosituhannen alussa. Jestas, miltä tuo kuulostaa! Hah, vaan näin on. Ajelimme Kirkkotietä Kalevankadulle, jonka päässä asuimme kauniissa kaksiossa. Oliko se joku vanhuuden merkki, kun heittäytyy nostalgiseksi, vai onko se hienoa, että on mukavia muistoja?

Isä oli laittanut veneen valmiiksi perinteistä souturetkeä varten. Tytöt viettivät tänäkin kesänä heppaleirillä muutaman päivän. Siellä oli reilun viikon ikäinen varsa ja varsin suojeleva äiti hänellä, joten päädyimme olemaan taputelematta heitä kumpaakaan. Tytöistä kaksi jäi vielä yhdeksi yöksi tallille ja pääsivät pienelle issikkavaelluksellekin. Aivan parasta.


e

Sää noudatteli tosiaan tänä vuonna sitä perinteistä, joten tennistä pääsimme siskon kanssa pelaamaan tasan kerran. Se oli niin huo.. huikeaa, että se taisi riittääkin mainiosti tälle reissulla. Ensi vuonna sitten taas uudelleen. Hah!

Veneretki korvattiin lörtsyillä Savonlinnan torilla ja piipahdimme myös Hotelli Punkaharjulla ihastelemassa Saimi Hoyerin upeaa hotellia. Harjutie on niin upea reitti, suosittelen ehdottomasti, jos ajelette Punkaharjun suunnalla.

Savonlinnasta löytyy myös taidenäyttelyitä ja Linnakadun Galleria Grafia13, jossa mm. Kuutti Lavosen töitä, on kaunis paikka. Myös Johanna Oraksen näyttelyssä piipahdimme Punkaharjulla.





Nämä mummolalomat ovat sellaisia, joita toivoisimme meidän tyttöjen muistavan vielä aikuisinakin. Ehkä he jossain muodossa voisivat jatkaa tätä ihanaa perinnettä. Meillä on jo niin isot tytöt ja vaikka ikäeroakin on, ja teineistä huolimatta (haha) - kaikki tykkäävät hengata toistensa kanssa. Välillä on hetki omaa aikaa - puhelimien ja joskus kirjankin kanssa tai muiden juttujen, sitten taas ollaan ja tehdään tiiviisti. Kaikki menee ilman miettimisiä ja suunnitteluja. On hyvä olla tällä porukalla.

Se on myös ihan parasta, että meidän isä on niin lungi, aina ystävällinen ja tytöille kiltein ja huolehtivaisin ukki, jota voisi ikinä toivoa. Kunpa näitä yhteisiä kesiä on vielä monia, monia edessä. Niin parasta!

Nyt se aurinko paistaa, vaan loma jatkuu. Olisikohan nyt vuorossa sellainen trendikäs mää-matka? (Pitää ehkä googlettaa ja tarkistaa mitä tuo tarkoittaa - ihan varuiks, ettei mainosta ympäriinsä, että ohjelmassa ihan vaan netflix ja chill. Googlatkoon tämä ken uskaltaa. Tähän kädet silmillä emoji.) :D

Ei kommentteja: