Syksyn sävel

 

Ohi syyskuun, läpi repalaisen lokakuun. Miljoonasade laulaa korvissa. Kaipuun kaljakori kilisee. Hei, täähän on siis Marraskuu. Ohoh. Nyt olimmekin biisin myötä aikaamme edellä, kun yleensä kuukaudet lipuu ohi ja sitten näin postauksen äärellä sitä ihmetellään, mihin se kulunut kuukausi meni, kun ei sitä hetkessä osannut koko aikaa elää.

Muistan syyskuusta seuraavat.

Syyskuu oli työntäyteinen. Aivan järkyttävästi töitä palkanmaksajalta, joka tarkoitti aivan järkyttävää ränttäämistä epäkohdista, joihin matkallani kohti dedistä törmäsin. Ränttääminen on jatkunut, vaikka tiukin on jo ohitse. Taitaa olla luonteenpiirre.

Merkittävämpänä syyskuussa oli se, että kaksi tärkeää ihmistä täytti vuosia. Ihanin, kaunis ja paras isosiskoni oli heistä toinen. Hänen juhlat on onneksi vielä meidän kesken edessä, eikä niitä muuten jätetä juhlimatta. Koska aina kannattaa juhlia ja etenkin häntä!  <3

Lisäksi kuopukseni täytti yhdeksän vuotta. Siis se pieni vauveliini, joka sanoi alle vuoden iässä ensimmäisenä sananaan - mmmi eli Muumi, ei siis esmes äiti. Hän, joka on aivan ihana, niin empaattinen, lämmin, niin mukava ja valtavan hauska. Saan kuulla päivittäin vitsejä, jotka aidosti naurattavat ja tarinoita, jotka kertovat siitä, miten paljon hän on oppinut asioista - ja elämästä.

 

- Miksi poliisiasemalla ei ole vessaa? 

- Koska poliisit osaavat pidättää. 

Niin, mitä minä sanoin. Olen molemmista lapsistani erityisen ylpeä. Välillä aina ihmettelen, että miten minun lapseni ovatkaan noin ihania. Tässä kohtaa on suloisesti hämärtyneet ne jotkut vanhemmuuden tähtihetket, jolloin oma suoriutumiseni on ollut vähintään yhtä heikkoa, kun kenenkään toisen siinä tilanteessa. Siksipä me ollaan kaikki yhtä ihania (ja välillä aivan kamalia).

 

 

Vaikkakin syyskuussa on ollut juhlaa ja raatamista, niin minä olen kuitenkin yleensä palautumisen mestari ja olenkin jäämässä lomalle tällä viikolla pariksi päivää. Lähden matkoille yhden mahtavan tyypin kanssa ja kuulette siitä lisää myöhemmin. Kannattaa seurailla IG-storyja liittyen tähän reissuun torstaina ja perjantaina. @riikka_hei 

Onneksi on odotettavissa tämä pieni breikki, sillä syksy on tunnetusti aina muutenkin haikeaa aikaa, oli harteilla jotain muutakin kannettavaa. Kesä vaihtuu värien iloittteluksi ja upeaksi ruskaksi, josta on saanut nauttia täällä etelässäkin. Luonto valmistautuu pitkään talveen. Sama ehkä omalla kohdalla. Sitä valmistautuu, muutokseen.