Uniergonomia kunnossa // Makkarin uusi sänky
Viikonloppuna meille pääsee Kaupunkielämää, Jätkäsaaren asuntomessutunnelmissa kurkkaamaan tämänkin makkarin ovelta, mutta jos et pääse, niin tässäpä vähän maistiaisia. Päädyimme sängyn valinnassa lopulta Familonin Ultraan*), koska tässä saimme valita molemmille omat, tarpeidemme mukaiset sängyt. Unikaverit, kun usein saattavat olla erikokoisia tai muuten vain tykätä tukevuusasteiltaan erilaisista sängyistä. Sängyn valinnassa ei kannata tehdä kompromisseja, joten on tärkeää, että saa juuri sellaisen minkä itse kokee parhaimmaksi.
Valitsimme miehelle erittäin tukevan (extra hard) -joustinpatjan ja itselleni valitsin tukevan (hard). Nimistään huolimatta nämä sängyt eivät ole mitenkään kovia ja petarilla saa justeerattua vielä napakkuutta tai pehmeyttä halutessaan.
Me ostimme sijauspatjaksi ns. älypetarin Ergo Smartin, jonka toinen puoli on hiukan pehmeämpi ja toinen puoli on napakampi. Olemme olleet tyytyväisiä valintaan. Ergo Smartista sanotaan, että se sopii hyvin myös selkävaivoista kärsiville ja se myös ennaltaehkäisee kiputiloja. Älypetari reagoi lämpöön ja painoon, siinä on älykästä memory foamia, muistivaahtoa, joka muotoutuu vartalon mukaan. Aika wau, sanoisin. Yhtä tärkeinä pidän Allergiatunnusta ja sitä, että petarinpäällisen saa näppärästi pestyä pesukoneessa.
Uudessa sängyssä on nukuttu nyt kuukauden päivät ja tykkään siitä tosi paljon. Jäin ensi alkuun miettimään sängynjalkojen valintaa ja se venyttikin tilauksen tekemistä, kun en vain osannut valita lukuisita kivoista vaihtoehdoista. Olen ihan supertyytyväinen kauniisiin, tammisiin tiimalasijalkoihin, joten ihan oikein meni pohdinta. Meillä on sängynjaloissa peruskorkeus 20 cm. Korkeimmilla jaloilla sängystäkin olisi tullut meidän makuumme ehkä liian korkea.
Saimme tupaantuliaislahjaksi eräiltä ihanilta (kiitos ♥) nuo kuvassa näkyvät pellavalakanat sekä vielä perkaalipuuvillaiset pussilakanat (ne hotellilakanat, tiedäthän). Toinen niistä toimii kuvissa sängyn päässä ns. puolipeittona.
Instastories-seuraajat tietävät mihin se toinen pussilakana joutui muutama viikko sitten. Mankelin sisään. Onneksi se on nyt saatu sieltä pois, mutta olihan uskomaton juttu, harva onnistuu saamaan pussilakanan mankelin sisään siten, että koko mankeli pitää purkaa osiin. Melkoinen saavutus, huh!
Aikaisemmin sängynpeitto makasi meillä arkena lattialla, koska harvoin ehdimme aamuisin pedata sänkyä (eikä sitä saisikaan pedata, jotta kosteus ehtii haihtua peitoista ja sängystä). Nyt meillä ei olekaan sängynpeittoa, eikä ehkä tulekaan. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että olemme saaneet hankkia myös pussilakanasettejä, mutta tämäkin oli monen setin kohdalla ajankohtaista. Yhdet puuteriset pellavapussilakanat kyllä saattaisivat vielä sopia meille tosi hyvin...
Makkarin seinille emme ole ripustaneet mitään. Katsotaan tuleeko se aika vielä jossain vaiheessa, mutta nyt haluan, että tämä huone on mahdollisimman zen, rauhallinen, vailla turhia ärsykkeitä.
Yöpöytiä vielä myös pohdimme ja ratkaisun tulisi olla kevyt, ehkä seinälle tuleva. En halua ahtaa huonetta täyteen nurkasta nurkkaan.
Mattoa tai mattoja ei vielä ole, mutta ehkä sängyn päätyyn joku ihana, jalkapohjaa hellivä pehmeys voisi tullakin.
Sänkypohdinta ratkesi näin hienosti ja lopputulos miellyttää meitä kovasti. Mitä katsotaan seuraavaksi? Olkkaria vai lastenhuoneita?
*) Sängystä saatu alennusta.
