maanantai 23. heinäkuuta 2018

Kesä... ja loma... wruuuuuum!


Aa että. Kesä on epäilemättä ihmisen parasta aikaa ja mikä kesä meillä on ollutkaan! Ei voi valittaa, ei edes sitä, että heräilee aivan liian aikaisin kuumuuteen, kuten tänäkin aamuna (4.20...). Olen lomalla toista viikkoa, joten ehdin ottaa pikkutorkut jossain parvekkeen siimeksessä. Palasimme eilen illalla takaisin mummolasta tänne kuumaan kesäkaupunkiin. Uudessa kodissa jatkuu tavaroiden perkaus- ja purkuoperaatio - aina kun helteeltä jaksetaan.

Joka ikinen vuosi niin kauan kuin jaksan muistaa, olemme siskon perheen kanssa viettäneet naistenviikon mummolassa. Tänä vuonna oli erilaista siten, että perheemme pienet isot, 10- ja 11-vuotiaamme lähtivät heppaleirille muutamaa päivää ennen meitä ja saivat olla ukin seurassa muutaman päivän ennen kuin muu ryhmärämä saapui paikalle. Voi miten jännää ja niin mahtavaa se heistä (ja meistä) olikaan.



Me kurvasimme mummolaan tosiaan muutaman päivän perässä kohta-koululaisen (iiks!) ja miehen kanssa uudenkarhealla Bemukalla (BMW X2) takapaksi täynnä mattoja vailla pesua. Osallistuin DriveNow:n Hesahessu -kisaan instassa ja voitin auton käyttööni mummolan lomalle (jeiii!), joten mikäpä oli roudatessa puhtaat, mäntysuovalta tuoksuvat matot takaisin kotiin. Hesahessun instatililtä näkee myös meidän fiiliksiä reissusta. Hyödynsimme autoa myös hakemalla kuopuksen huoneeseen sängyn illalla. Erityinen maininta ilmastoinnista, räjähtävästä kiihtyvyydestä (siis mikä pörinä kuuluikaan perästämme ohituskaistalla - wruuuuuum!) ja aika makeasta menosta noin niinku yleisesti. Tykkäsimme.





Mummolassa on aina niin hyvä olla. Se liittyy siihen yhdessä olemiseen ja siihen kiitollisuuteen, että näin on ja varmasti siihen, että meillä on lapsuudenkoti, jossa isä asuu ja jonne voimme aina mennä. Äidin kaipuu nostaa aina myös päätään, ikävä on, mutta on myös lohduttavaakin, kun melkein voi nähdä äidin leipomassa tietyssä kohdassa keittiössä ja se tunne vain on siellä. 

Isä on rakas ja sitä vaan kädet ristissä toivoo, että hyvä vointi ja virkeä mieli jatkuu. BTW isä, 74 vee, veti neljä (4) leukaa - ihan tuosta vaan, että hiukan joutuu treenaamaan päästääkseen samaan. Sisko-rakas pitää meistä aina huolta. Järjestää lapsille heppaleirit, enkä keksi milloin olisin saanut niin hyvää raparperipiirakkaa tai Toscanan tomaattipiirakkaa tai mitä milloinkin. Niin ja siskokin veti ne neljät leuat. :D



Yksi kesän ehdottomasti parhaimmista hetkistä on saatu jälleen kokea. Näitä odottaa ja toivoo saavansa kokea vielä mahdollisimman monta. Iso sydän tähän ja kiitollisuus.


Ei kommentteja: