torstai 28. syyskuuta 2017

Viikot vierii, minä vyöryn mukana / Bonuksena fiiliksiä sokerittomasta syyskuusta


Torstai on toivoa täynnä. Minulle se tarkoittaa sitä, että viikonloppu lähestyy ja saa hetken hengähtää. Syksy on tullut ja kynttilät tuovat lohtua, syksy on jollain tapaa haikeaa aikaa.

Olen ollut kolme viikkoa uudessa tehtävässä töissä ja elämä onkin heittänyt hurlumheit. Olen taas siinä kohtaa, että stressi on tunkeutunut yöuniini ja sydän hakkaa hulluna kesken unieni. Tämä on aina merkki siitä, että asiat ovat vähän vinksin ja vonksin. Unia ei tarvitse monena yönä menettää, kun se alkaa jo vaikuttaa ihan kaikkeen, joten teen parhaani saadakseni elämäni taas hallintaan. Tarkennettakoon, että stressinaiheuttaja on paikannettu ja se on uusi työni, joka ei ole vielä hallinnassani, koska ad hoc deadlinet ovat tulleet osaksi - ennen niin seesteistä ja rauhallista työnkuvaani.  Kestää jonkun aikaa tottua sellaiseen hötköilyyn. Itse asiassa en halua tottua hötkyilyyn, vaan löytää keinon välttää sitä.

Laadin tänään Ajattelun hallinnan -kurssilla mindmapin, josta oli suuresti apua. Sitten lätkin Outlookin Task-osioon teemoittain kansioita, joihin murentelin nämä mieltäni painavat, tekemättömät tehtävät, joihin ei ehdi paneutua, koska istun kokouksissa kaiken aikaa. Done. Ensi yönä nukutaan. 

Yritän myös armollisesti ajatella, että aina ei voi olla yhtä harmoniaa, vaan välillä keikutaan. Toiveissa on, että turbulenssi ei kestä ajallisesti kauan, vaan smooth sailing osuus näkyy pian kurssissa. Anteeksi meri- ja lentoterminologian sekoittaminen. Laitetaan se vaikka univajeen piikkiin osittain.

Hei kohta on syyskuukin ohi! Kuinka moni osallistui Sokeriton Syyskuu -haasteeseen? Meitsit täällä aloittivat jo elokuun vikalla viikolla, koska viime viikonloppuna juhlimme ihanien serkkujen kansssa kuopuksen synttäreitä ja tarjolla oli tietysti herkkuja! Sokeriton kuukausi ei ollut sokeriton, koska huomasin, etten voi syödä töissä edes lounasta, sillä joka paikassa on sokeria. Se oli meidän perheelle oikeammin herkuton viikko. Olen jatkanut tätä edelleen. 


Karkit ja herkut eivät juurikaan maistu tai jos niitä alkaisin syömään, niin varmasti ne maistuisivat, mutta niitä ei vaan tee mieli syödä. Tämä on aivan ihana asia. Pahin paheeni ovat nyt Foodinin raakasuklaapäällysteiset inkivääripallerot. Nämä eivät ole mitään sokerittomia herkkuja, mutta ajattelen niin, että muutama tällainen silloin tällöin ei tee hallaa. 

Syön töissä iltapäivällä pari ruisleipäviipaletta, jotka kähvellän lounaalta tai jonkun avokado- tai mansikkasmoothien. Aiemmin mieli teki hakea suklaata. Leivätön lokakuu voisi olla seuraava kokeilu, mutta pidetään nyt välikuukausi kurinpidollisissa asioissa ja yritetään saada työ ja muu elämä balanssiin.

Huomasin, että herkkujen ja karkkien syöminen on tapa, jonka häivyttäminen tai vähintään kohtuullistaminen on mahdollista. Täydellinen kieltäytyminen oli ok kuukauden ajaksi, mutta pyrin nyt kohtuuteen. Karkkia ja herkkuja ei ole tarkoitus vetää joka ilta, vaan silloin tällöin. 
 

Kohta saunaan ja sinne muuten vien ihan sokerillisen Happy Joen, enkä tunne huonoa omaatuntoa. Kaikki järjestyy!

Ihanaa viikonlopun odotusta! 
 


 
   

Ei kommentteja: