tiistai 2. toukokuuta 2017

Wapun wiilikset

Ei oo pikachua eikä ponia

Wappu tuli - ja meni. Koko some piinaili lumiräntäsateesta, joka koetteli lauantaina ilmeisimmin suurta osaa Suomea. Vappupäivä kuitenkin valkeni kirkkaassa auringonpaisteessa ja minäkin seurasin live-streamausta, miten Tähtitorninmäki täyttyi wappukansasta. 

Meillä etsittiin Pikachu-palloa - tuloksetta. Esikoinen tyytyi sitten Pokemón-palloon, joka ei ollut yhtä hyvä kuin Pikachu. Valtoimenaan kyyneleitä vuodatti kuopus, koska äiti ei reagoinut viikko sitten Cittarissa, kun olisi ollut se ponipallo sekä koko Suomesta loppunut jo mainittu Pikachu-pallo tuolloin saatavilla. Ei kai niitä vappupalloja viikkoa ennen hankita??

Ei siinä mitään. Löytyi kuitenkin yksi ihan ookoo, mutta se ei ollut poni, vaan jättiperhonen. Sinne ne kuitenkin pääsivät katonrajaan killumaan molemmat, kun ne kotiin saatiin, eikä ne ketään enää juuri kiinnosta. Hirvee stressi, hiki ja vaiva, vaan niin saatiin vappupallot tänäkin vappuna. Hyvä me!


 
Wappuun kuuluivat tietysti perinteiset simat ja munkit. Pidin vuosi vuodelta entistä tiukemmaksi muuntuvaa yolakkia päässäni matkalla Eiraan ja takaisin. Sen jälkeen lakki pääsi takaisin laatikkoonsa.  Kuva instassa, jossa poseraan tietysti supercoolisti. Join kupin kahvia Caruselin munkkirinkilän kanssa lasten nauttiessa suojaisassa sopessa auringosta - tietysti myös munkkirinkilästä nauttien. 





Meri kohisi kauniisti, vaikka vielä viileästi. 
Silti tunne keväästä on vahva. 
Olet tervetullut!

Ei kommentteja: