maanantai 15. toukokuuta 2017

Dreaming of....

kuva

Uusi viikko on taas startannut. Lämpö on varovaisesti palannut, ainakin tänne etelään, mutta taikauskoisena pidän vielä toppakamat valmiuksissa eteisessä. Tänään oli suorastaan kuuma kotimatkalla. Don't be fooled, sanoo sisäinen pessimisti. 

Äitienpäivää vietimme juhlan kunniaksi kesämekossa ulkoillen. Minä sain ihanan aamiaisen ja muistamisia, vaikka lauantai menikin räyhätessä. Tuntuu - turhan useinkin, että olen maailman ärsyttävin äiti, koska jaksan jäkättää jo-ka i-ki-nen päi-vä - ja vielä moneen kertaan tavaroiden paikoilleen laittamisesta. Viesti ei ole edelleenkään mennyt perille, vaan joka ikisestä tavarasta täytyy sanoa e-rik-seen. Tänään otin avuksi pitkästä aikaa jätesäkkiuhkailun. Toivon, että jonain päivänä tämä jäpätys kantaa hedelmää, vaikka olisi vain kiva lakata tämä ainainen kiristely, ei ole kivaa. 

Olen vakavasti pohtinut, kuinka paljon eliniänodotukseeni vaikuttaa heikentävästi tämä siivoamisesta tappelu, joka nostaa verenpainetta taivaisiin. Nyt olen vakavasti harkinnut siivoojan palkkaamista. Kynnys on suuri, koska sitä helposti pitää itseään totaaliluuseerina, koska tuntuu, ettei selviä yhden kolmion siistinä pitämisestä. Samaan aikaan siinä ei ole mielestäni mitään järkeä, että joka hetki jossain on kohta, joka pitäisi hinkata. Puhumattakaan siitä, että suurimman kriisin avioliittoomme aiheuttaa tappelu siitä, kuka on jo siivonnut sitä ja sitä ja mitä vielä pitäisi siivota ja kuka sen tekisi. Lisäavun palkkaaminen omaan kotiin vaatii kuitenkin harkintaa, koska onhan se myös taloudellinen investointi, mutta kyllä mieli tekisi.

Miten on? Kuinka moni on nostanut kädet pystyyn tämän asian edessä, ryhtynyt mukavaksi ja rennoksi ihmiseksi ja tilannut siivojan kotiin?


 

3 kommenttia:

Kristiina kirjoitti...

Kun lapset oli pieniä mä siivosin siivosin ja siivosin! Nyt osaan ottaa jo rennommin..Mukavaa alkavaa viikkoa

Sirkku kirjoitti...

Ongelma ei ratkea siivoojan palkkaamisella, vaan sormien läpi katsomisella. Mitä tapahtuisi, jos kukaan ei jaksaisi imuroida kahteen viikkoon? Todennäköisesti ei mitään kummempaa asiaan liittyen. Jos perheessä on pölyallergikko, hän siedättyy lisääntyneelle pölylle muutamassa viikossa.
Kerron tylsän esimerkin. Asuimme suurperheenä kerrostalossa 100 neliön kodissa. Muutimme maalle 200 neliön taloon, saimme lemmikeiksi sisälle neljä koiraa ja neljä kissaa. Jotta perheenjäsenten mielenterveys säilyi, ei jokaisesta karvasta tai hiekkakasasta voinut korottaa ääntään. Ajattelin, että lapsille on suuri kynnys siinä, kun eläinten karvoja löytyy myös puhtaista vaatteista, pyyhkeistä ja lakanoista. Olemme kaikki tottuneet astetta alempaan siisteystasoon. Kellään ei ole enää pöly-tai eläinallergiaa. Kukaan ei meillä marise siivoamisesta. Ne siivoaa, jotka ehtii ja siitä tykkää.
Ystävä hyvä. Älä haaskaa elämääsi toisarvoisiin asioihin, äläkä ainakaan aja karikolle parisuhteessa lattiamopin takia. Äläkä ainakaan hanki siivoojaa. Hän ei voi asennettasi muuttaa.

Riikka kirjoitti...

Kristiina, kiitos. Ihanaa, että on siis mahdollista myös höllätä. :D

Sirkku, teidän tarinaa olenkin saanut seurata jo useamman vuoden ja niin sen varmasti täytyy ehkä mennäkin, jos on suurperhe ja vielä useampi kotieläin. Itse ajattelen asiaa myös niin, että jokaisen täytyy kantaa vastuuta omista tavaroistaan, kun alkaa olla jo kaikilla perheenjäsenillä sen verran älliä päässä. Ymmärrän, ettei aina jaksaisi, kun eihän sitä itsekään jaksa. En vain haluaisi lapsillekaan opettaa, että on ookoo jättää aamulla murokuppi maitoineen pöytään ja pudottaa tavarat niille sijoilleen ja luottaa siihen, että kyllä se äiti ne hoitaa. Järjestelyä ja siivoamista piisaa kyllä, vaikka täällä joku kävisi vaikka kerran kuussa vähän auttelemassakin. Itse olen ihan vakuuttunut, että tällä teolla olisi iso hyöty ja vaikuttaisi juurikin hyvinvointiin. Katsotaan nyt, mihin päädytään. Pus!