Leffassa: Lemmikkien Salainen Elämä - Huom. Ei herkille!

Kävimme leffassa katsomassa pitkään odotetun Lemmikkien Salainen Elämä. Olimme nauraneet kippurassa leffan trailerille moneen otteeseen ja odotimme näkevämme lisää näitä hauskoja hetkiä valkokankaalla. Katsomossa lähes 5v, 8v ja 40v. Leffa oli K7 eli 4v sai tulla leffaan aikuisen seurassa. 

Tytöt ovat rakastuneet myös leffan pehmoihin (TY) - kuinka yllättävää - ja Mäkkärikin jakaa näitä nyt Happy Mealseissään, joten on tietty käyty niitäkin syömässä. Tytöt kiljuivatkin innosta, kun kerroin, että nyt mennään!

Ilonkiljahdukset tukahtuivatkin sitten kohta leffan alettua ja nyt alkaakin se valitusvirsi. On se nimittäin nyt kumma juttu, että nämä lastenleffat täytyy täyttää puhtaalla kauhulla ja painajaisia taatusti aiheuttavilla osuuksilla? Sitä päätöntä rytinää ja ryskettäkin oli ajoittain superärsyttävää seurata, kun piti kaahata ja törmäillä, mutta senkin olisin kestänyt, jos ne kammottavat käärmekohtaukset olisi jätetty leikkauspöydälle (niitä oli lukuisia, eikä käärmeitä esitty missään kohtauksessa söpöinä, ei edes kuolleena). Miksi, miksi, miksi perhe-elokuvat ovat nykyään tällaisia? 

Siellä joku saattaa tuhahdella ja puhahdella, että nykyajan leffat vaan ovat sellaisia, että niissä koetaan monenlaisia tunteita. Tunteita voidaankin puolestani kokea, mutta miksi täytyy pelottaa niin paljon, että jopa minä otin jossain kohtaa 3d-lasit pois. Juu, toki olemme herkkiä ja koemme mm. kovan metelin ärsyttävänä (mä en koskaan muista ottaa mukaan niitä peltoreita!), mutta ei ole minusta mistään kotoisin, että Onneli ja Anneli alkaa olla niitä harvoja leffoja, joista ei ole mitään huonoa sanottavaa ja melkeinpä kaikista muista katsomistamme lastenleffoista on. Kyllä minua ottaa päähän.

Näitä trailereita ei etukäteen osattu katsoa. Kuvittele 3d-lasit päässä, jolloin se jännä oikein maksimoitui ja tässä leffassa 3d-formaaatista otettiin kyllä ihan kaikki irti ja vähän enemmänkin. Mitä tuumaat - verrattuna siihen viralliseen traileriin, olisitko osannut odottaa? 

Valittajaäiti lisää vielä, että väkivalta (kunnon läiskiminen sekä korvattomien ja karvattomien kujakattien johtamat tappelut) ei ole koskaan mikään meriitti lastenelokuvissa - lähinnä erittäin kyseenalaista toimintaa. Leffan jälkeen vanhempi lapseni oli erityisen ylpeä siitä, että leffan yksi tyttökoira Gidget antoi köniin kaikille. Odotahan kun kerron meidän luokan pojille.... Voi huokaus. Äiti muistutti, että sankariksi pääsee muillakin keinoin, kuten pääosan esittäjät ihanat Duke ja Max leffassa onneksi näyttävät. Nämä suurteot tuskin jäivät samalla tavalla lasten mieliin, kuin turpiin mäiskintä.

Leffassa on monia hienoja, tunteikkaita ja niitä hauskojakin pätkiä, mutta ne jää turhaan liian jännien kohtien varjoon. Se on iso, iso harmi.

 

kuva

Muita arvosteluja:

http://www.film-o-holic.com/arvostelut/lemmikkien-salainen-elama/

http://dome.fi/elokuva/arvostelu-lemmikkien-salainen-elama-mainio-3d-animaatio-myos-aikuisille/