Mamin matkassa Madeiralla

Infinitypool

Matkaan lähden 

Veli Sisko kun mä nostan levelii! 

Matkaan lähden 

Mul on nextin tason heavenii...

VilleGallen Menolippu

*

Tai sit ehkä se Vicky Rostin originaaliversio kuitenkin olisi sopinut paremmin Madeiralle - ja mulle. Onko kukaan käynyt Madeiralla? Minä olen. Matkustin kohteeseen 13 tuntia kolmella eri lennolla ja takaisin sama juttu. Järjetöntä, mutta eikun matkaan vain, etenkin jos kyse on työmatkasta. Lomamatkallahan tämä taival taittuisi huomattavasti kevyemmin, kun lomalennot lentävät suoraan Helsinki-Vantaalta Funchalin kentälle.

Partsilta

Laskeutuminen kentälle vaatii kuitenkin hyviä hermoja ja ihan kuka tahansa pilotti ei saakaan tuolle saarelle lentää, sillä Madeiralle lentämiseen vaaditaan erityiskoulutus. Minulle kerrottiin, että Funchalin kenttä on maailman 7. vaarallisin laskeutua. Phfiu. Vasta 7. No siinähän kävi niin, että olimme jo hyvää vauhtia laskeutumassa kentälle, kun kone teki niinsanotun ylösvetäisyn. Ei onnistunutkaan laskeutuminen kiitoradan kaistaleelle ja eikun uusi yritys. Olin kuullut, että jos laskeutuminen ei tuulen tai sumun vuoksi onnistu, tällöin kurvataan usein Lanzarotelle. Ei huono vaihtoehto, ajattelin. Pääsimme laskeutumaan, joten Lanzarote jäi kokematta.

Madeira on suosittu etenkin mummojen keskuudessa ja sehän sopii mulle. Valitsimme kollegan kanssa erinomaisen viiden tähden hotellin, josta käsin oli helppo liikkua mäkiä ylös ja alas. Ei ollut pitkä matka mihinkään. Sitä minä vaan ihmettelen, miten nämä mummot ja papat niitä mäkiä kulkevat. Ehkä he vaan chillaavat resortissa. Olisin chillannut minäkin, jos ei työ olisi velvoittanut poikkeamista konferenssiin, sillä niin huikea aamupala oli hotellissa. Ei altaassakaan ollut valittamista. Infinitypoolilla ei voi mennä vikaan, vaikka ei uisikaan. Pjyö pleza!

Omelettibaarista terve! Yes, please.

  
Madeiralainen keittiö ei kovin suuria pisteitä saanut konferenssitarjoilun vuoksi, mutta löytämämme pieni ravintola Istanbul puolestaan sai kymmenen pistettä. Eräänä iltana maistelimme täydellisiä mezejä ja heti perään toisena, ihania hiilillä grillattuja herkkuja. Ihan vain tämän ravintolan tähden voisin matkata uudelleen Madeiralle.

Toki maistelimme myös makeaa Madeiraviiniä ja perinteistä saaren kuivakakkua, jota toin töihinkin tuliaisiksi, mutta varsinaista kulinaarista ahaa-elämystä en kokenut. Jos olisin syönyt kalaa, se varmasti olisi ollut juhlaa, mutta nyt en ehtinyt, koska piti syödä mezejä, niin kulinaristin arvostelu siksi näin suppeahkosti.

Funchal kaupunkina on todellista silmäkarkkia. Kaupunki on kaunis ja tuli huokailtua ihan ääneen. Säätila näin huhtikuun puolen välin jälkeen oli vielä hyvinkin epävakaista ja biksut jäivät kassiin. Silti pötköttelimme aurinkotuoleilla yrittäen etsiä mahdollisimman vähätuulista soppea - siinä onnistumatta, mutta silti hetkittäin auringon lempeää lämpöä tuntien. 

Lähtisinkö perhelomalle lasten kanssa uudelleen? No en, koska korkeuserot olivat juuri sellaiset, että ilman nitroja ei pärjäisi, kun joutuisi koko ajan kontrolloimaan, ettei lapset juokse liian lähellä reunaa. Pudotukset ovat nimittäin valtavia. Funchalissa ei myöskään ole biitsiä. Lähtisinkö mummona, lähtisin - jos en pitäisi tuolloin kuumuudesta, vaan viilentävästä tuulenvireestä ja ajoittain ripsuttelevasta sateesta. Sade on Funchalissa kuitenkin lempeää.

Breikki takatalvesta teki joka tapauksessa hyvää ja Madeira on hyvinkin maineensa arvoinen, joten kannatti ehdottomasti poiketa.