maanantai 9. maaliskuuta 2015

Taistelevat sisarukset - Kuinka toimia oikein. Auttaisiko harmitusvihko?

kuva

Meillä tapellaan. Jatkuvasti. Tai ei nyt ihan jatkuvasti, mutta välillä se tuntuu siltä. Sen toiselle ikävästi puhumisen, tönimisen ja huutamisen haluaa lopettaa kuin seinään, mutta itse asiassa niin ei tulisikaan tehdä - neuvovat asiantuntijat. Tämä koskee siis lapsia; sisaruksia. Minulla sattuu vaan olemaan ikävä tyyli puuttua. Ei pitäisi puuttua. Tai missä kohtaa on ok puuttua vaatii tarkastelua. 

MLL ohjeistaa toimimaan näin:


Lesson no. 1: Älä kiellä tappelua. Opeta rakentava tapa tapella.
Kysymys: Eikö rakentava tapa tapella ole sitten ihan normikeskustelua, eikä enää tappelua?  Nykytilanne: Nyt riittää se tappelu! Ei ole kiva, kun te koko ajan tappelette! Tulee kiellettyä.

Lesson no. 2: Auta lapsia nimeämään tunteitaan: ”Näen, että olet tosi vihainen. Se oli sinusta epäreilua.” Nykytilanne: Älä huuda toisen korvaan! Se on vaarallista. Voi mennä kuulo! (huutaen)

Lesson no. 3: Auta lapsia ilmaisemaan toiveensa: ”Toivoisit, että huoneeseesi ei tultaisi ilman lupaasi.” Nykytilanne: Teillä on yhteinen huone! Molemmat saa olla siellä. Sitä ovea ei paiskota. Kohta on sormet poikki! MOLEMMILLA!

Lesson no. 4: Auta lapsia purkamaan suuttumusta turvallisesti sanoilla tai vaikka kuvaannollisesti: ”Kerro sanoilla äläkä nyrkeillä, miltä sinusta tuntuu. Kerro veljellesi, että et halua, että huoneeseesi tullaan.” tai ”Haluaisitko näyttää minulle piirtämällä miten pahalta sinusta tuntuu?” Nykytilanne: Mikä täällä on taas hätänä? Nyt riittää tämä tappelu! Ei saa lyödä! Se on vaarallista! Kohta ootte sairaalassa. MOLEMMAT!

Lesson no. 5: Jatkuvaa nurinaa siskosten kahnauksista on joskus rankkaa kuunnella. No shit Sherlock. Voit välillä siirtää valitusten vastaanottoa itsellesi sopivampaan aikaan: ”Ymmärrän, että olet vihainen ja loukkaantunut. Nyt juuri en kuitenkaan jaksa kuunnella, olen väsynyt ja nälkäinen. Palataan asiaan ruoan jälkeen.” Ai että, toimisko tää? Joissain perheissä on ollut apua myös harmitusvihoista, jonne voi kirjata asiat, jotka sisarussuhteissa harmittavat. Äiti voisikin opetella toimimaan kirjurina, eikä puuttumaan tilanteisiin. Sihteerin homma työllistäisi kyllä kohtuuttomasti.  Nykytilanne: Nyt en jaksa yhtään kuunnella tuota teidän tappelua. Menkään tuonne rappukäytävään huutamaan. (eivät todellakaan mene oikeesti, mitä nyt naapuritkin sanoisivat). Tässä kohtaa myös tilanteesta ja vuodenajoista riippuen uhkailua joulupukilla - tai poliisilla. Tiedän. Olen kyllä katunut ja perunut puheeni poliisista ja kertonut, että poliisi on kiltti. Poliisikorttia ei enää käytetä. Kehitystä tapahtunut.

Lesson no. 6: Läheskään aina (melkoisen väljä ilmaisu) apuasi tai väliintuloasi ei tarvita riitoihin. Pienet riidat ovat normaalia elämää. Jos kenenkään turvallisuus ei ole vaarassa, voit puuhailla omiasi ja olla kuulolla ja odottaa josko riita ratkeaisi itsestään. Erimielisyyksien ratkaisua on tärkeä harjoitella sisarusten kesken. Nykytilanne: Toivoisin voivani laittaa peltorit korville, mutta pelkään lasten korvavaurioita, kun he huutavat toisilleen  ja mahdollisia verenvuototilanteita. Täten puutun riitaan lähes aina.

Lesson no. 7: Kun sinusta tuntuu, että väliin on mentävä, on usein turhaa etsiä syyllistä. Yksi saattaa näyttää syylliseltä, mutta sitä ennen on voinut tapahtua mitä tahansa. Voit rauhoittaa tilanteen kuvaamalla mitä näet, esim. ”Kuulostaa siltä, että te olette tosi vihaisia toisillenne.” Tämän jälkeen voit kertoa, että molemmat saavat vuorollaan kertoa, mikä heitä harmittaa ja puheesta voi tehdä yhteenvedon: ”Molemmat siis haluaisivat leikkiä samalla autolla. Lapsia on kaksi ja autoja yksi.”  Nykytilanne: Kuka täällä oikein tappelee? Jo se on kumma, että pitää just haluta se lelu, mikä toisella on. Sinä et äsken halunnut tuota lelua, halusit sen vasta sillä hetkellä, kun toinen halusi sen. Yleensä äiti pääsee tässä vauhtiin: Teillä on huone täynnä leluja ja yhdestä tappelette. Nyt äiti ottaa sen lelun kokonaan pois, jos ette osaa leikkiä sillä vuorotellen.

Tilanteen mukaan voit tämän jälkeen: 
- auttaa lapsia ratkaisemaan riitansa neuvottelemalla. Älä ratkaise sitä heidän puolestaan. Molemmat lapset saavat vuorollaan esittää ajatuksiaan siitä, ja yhdessä yritetään löytää ratkaisu, joka on reilu ja turvallinen kummankin lapsen mielestä. Nykytilanne: Lapset huutavat äidin olevan tyhmä ja epäreilu. Lapset eivät arvioini mukaan kykene tässä kohtaa itse selvittämään kiistaa, joten minä ehdotan, että lelu annetaan ensin toiselle, jonka jälkeen lapset huutavat, että eikun sille toiselle se pitää antaa. Sitten yleensä esikoinen heittäytyy marttyyriksi ja toteaa, että selvä, pikkusisko voi ottaa sen, ei olisi muutenkaan kiinnostanut. Pikkusiskoahan ei kiinnosta ko. lelu enää pätkääkään. Huolenaihe: Esikoinen antaa poikkeuksetta aina periksi. Häntä kyllä tsempataan pitämään puolia ja tilanne pyritään ratkaisemaan hänen edukseen, vaikkakin hän olisi antamassa periksi. Hän ei kuitenkaan useinkaan kestä kuunnella pikkusiskon desibelejä, joten suuttuu ja lähtee vetämään tilanteesta.

Voit auttaa ideoinnissa, jos on tarvetta. Tämän jälkeen voidaan kokeilla kuinka ratkaisu toimii ja tarvittaessa ideoida uusi ratkaisu, jos ensimmäinen ei toimikaan. Joo usein ei toimi. 

Silloin tällöin käy myös niin, että lapset osaavat ratkaista riitansa itse: ”Hankala pulma, mutta yhdessä te varmasti löydätte siihen ratkaisun. Miettikää rauhassa, minä menen jatkamaan ruoanlaittoa.” Tämä voi olla toimiva ratkaisu isompien lasten kanssa etenkin silloin, kun lapset ovat jo aiemmin oppineet ratkomaan riitojaan yhdessä vanhemman tuella. Nykytilanne: En ole jostain syystä ehtinyt puuttunut riitaan laisinkaan, joten se ratkeaa itsestään. 

Joskus onkin ihan ok puuttua, jos kyseessä on aivan ilmiselvästi huutava vääryys, ja auttaa näkemään mikä on kohtuullista. Joskus riidan syynä on väsymys tai jokin muu sellainen seikka, joka vähentää lasten joustavuutta sekä sieto- ja neuvottelukykyä. Lasten mielenkiinnon voi suunnata johonkin uuteen asiaan tai rauhoittaa aikaa lepoa varten. Tarvittaessa riitapukarit erotetaan jäähylle erilleen toisistaan. Tilanne voidaan selvittää jäähyn jälkeen. Nykytilanne: Hei ketään ei saa potkia, eikä repiä, eikä lyödä. Nyt sinä tulet tälle puolelle, ettekä koske toisiinne, kun kerta ette osaa nätisti koskea. 

Se anteeksi on muuten yllättävän hankala sana sanoa ääneen. Tätä me treenataan - päivittäin. Siltikin nämä tappelevat metsot siskot ovat onneksi vuorokauden jossain kohtaa niitä ylimpiäkin ystäviä ja pitävät toisistaan huolta. 

Haluaisin silti vielä kysyä, että helpottaako nämä tappelut ennen rippikoulua?


6 kommenttia:

Riksu kirjoitti...

Ai että kun kuulostaa tutulta. Kiitti kun jaoit!

Riikka kirjoitti...

Riksu, kiitti sulle. Helpottavaa, jos kuulosti yhtään tutulta. :) Tsemppiä sinnekin!

*Laura* kirjoitti...

Kiitos vertaistuesta Riikka! Minun pinna palaa yksinkertaisesti niin nopeasti, etten ehtisi edes pohtia, millaisen järkevän ja rakentavan lähestymistavan valitsisin milläkin kerralla... :)

Riikka kirjoitti...

Jes Laura! Mä pohdin, miten muut äidit handlaa nämä natinat ja kitinät piiiitkällä pinnalla. Hienoa, ettei teitä oikeasti ole. Hih.

Mä kyllä huomaan, että on iltoja, kuten tänään oli, töissä niin kuraa ja harvinaisen hankala päivä, niin sitä jotenkin oli kotona levollisella tuulella ja oikein odotin, että pääsen kotiin lasten luo. <3 Eivät nuo tänään toisaalta tapelleet keskenään, että saattoihan se olla sitäkin tämä harmoninen, ihana ilta. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Niin tuttua, muistaakseni sulla tytöt ovat samanikäiset kuin meilläkin (3 ja 6). Isompi oli just yökylässä ja oikein hämmästyin miten hienosti pienempi osaa leikkiä kun isosisko ei ole paikalla

Riikka kirjoitti...

Niinpä. Meillä ehkä ongelma on esikoinen, joka antaa sitten periksi, vähän liiankin kanssa, mutta että ne jaksavat tapella!