keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Ilmoittautuminen kouluun ja pohdintaa koulushoppailusta


 
Apua! Kävimme juuri ilmoittamassa esikoisemme ekaluokalle kouluun. Ilmoittautuminen tehtiin hyvin perinteisesti, paikan päällä. Ihan vähän liikutti äitiä jo tämäkin vaihe.

Täällä pääkaupunkiseudulla peruskouluja piisaa eri tavalla kuin pienemmissä kaupungeissa, joissa mennään siihen kouluun, joka sattuu pitäjiltä löytymään. Ihanan yksinkertaista. 

Jokaiselle lapselle on määrätty oma lähikoulunsa, jossa hänellä on lain mukaan oikeus aloittaa koulu. Mahdollista on myös anoa paikkaa toisesta koulusta, joka ei ole lapselle osoitettu lähikoulu. Lapsi voi päästä myös toiseen kouluun, mutta vuonna 2008 vauvoja syntyi jättimäärä, joten ylimääräisiä paikkoja ei juurikaan - tai lainkaan - ole tarjolla. 

Monet vanhemmat kiertävät kouluinfoissa jo vuotta tai paria ennen kuin lapsen kouluntaipaleen on määrä alkaa ja he punnitsevat opinahjon hyviä ja huonoja puolia ennen lapsen ilmoittamista koulutaipaleelle. Itse en henkilökohtaisesti ollut proaktiivisesti liikkeellä (en vaan tajunnut vuosi sitten), vaan kävin viikko sitten syksyllä aloittavien ekaluokkalaisten infossa esikoisemme lähikoulussa. Infon jälkeen kävin keskusteluja tuttujen äitien kanssa, jotka olivat ns. ajoissa liikkeellä ja pohdimme lähikoulun hyviä ja huonoja puolia. Mielipiteitä oli monia. 

Henkilökohtaisesti olen ollut siinä uskossa, että valtakunnallista opetussuunnitelmaa noudattavat peruskoulut ovat sikäli turvallisia opinahjoja lapsillemme, että siellä oppii perustaidot taatusti. Entä ne koulut, jotka soveltavat valtakunnallista opsia eri tavoin esim. oppiainerajat ylittäen ilmiölähtöisesti tai kansainvälistä ib-opetussuunnitelmaa noudattaen? Voiko olla yhä varma, että opetus on laadukasta kuin perinteisessä ainekeskeisessä opetuksessa? Voiko opetus olla jopa parempaa? Onko koulu iso vai pieni? Onko siinä ala- ja yläkoulu saman katon alla? Millainen oppilasaines koulussa on? Mihin eskarikaverit menevät? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin monet etsivät vastausta ja valitsevat opinahjon ts. koulushoppaavat lapselleen sen mukaan, minkä koulun katsovat olevan se kaikista paras.

Olen kohta koululaisen äitinä osin hämmentynyt, sillä en itse osannut odottaa törmääväni sellaisiin kysymyksiin, joita olen nyt viikon verran punninut. Hakua muualle kuin lähikouluun emme ole harkinneet, sillä esim. koulumatkaa en ole halunnut pidentää, koska mitään tarpeeksi painavaa syytä siihen ei ole näillä tiedoilla ilmennyt. Silti olen yllättynyt, miten moni asia on kouluinfon jälkeen pyörinyt mielessäni jopa siinä määrin, että olen pohtinut, mikä vaikutus koulun valinnalla on koko koulutaipaleeseen. 
 
Oletko sinä pohtinut, millainen opintopolku lapsella on taivallettava, mitä asioita pidät tärkeinä oman lapsesi koulussa? 

3 kommenttia:

Riikan Blogi kirjoitti...

Hyvä postaus!

Kati (Ei ihan vielä) kirjoitti...

Meillä ei ollut käytännössä muita vaihtoehtoja kuin lähikoulu ja tietysti Steinerkoulu, joka on niin kaukana, eikä ideologia ole tuttu muutenkaan, joten lähikouluun päädyttiin. Kilometrin säteellä on kaksi koulua ja kolmatta rakennetaan, mutta lapset sijoitetaan kouluihin osoitteen perusteella.

Nykykoulu on sen verran erilainen kuin vielä omassa lapsuudessa, etten tullut edes punninneeksi mitään erikoispainotuksellisia kouluja. Toki, jos sellainen olisi ihan vieressä ollut, niin toki olisi harkittu. Toisaalta, onko lapsella vielä ekaa luokkaa aloittaessa sellaisia erityistaitoja, joita pitäisi varta vasten vahvistaa jo tässä vaiheessa. Yläasteen ja lukion painotukset ovatkin sitten jo tärkeämpi juttu. Peruskoulun ensimmäisillä luokilla harjaannutaan kuitenkin perusasioissa;lukemisessa, kirjoittamisessa ja laskemisessa jne.

Tsemppiä koulutaipaleelle! Ja antakaa aikaa sopeutumiselle. Koulun aloitus on lapselle iso kulttuurishokki päiväkodin jälkeen. Osa sopeutuu nopeammin ja osa hitaammin. Meilläkin sosiaalinen ja yleensä helposti sopeutuva oireili syksyllä paljonkin, mutta nyt sujuu kuin rasvattu :D

Riikka kirjoitti...

Riikka, kiitos. Teillä sama koululaisarki starttaa. Tsemppiä sinnekin! :)

Kati, kiitos kommentista ja tsempeistä. Itse en etsi mitään erikoista lapsilleni ja nyt olemmekin sitä saamassa ja se minua vanhempana arveluttaa.

Omasta peruskoulustani ei ole pedagogisesti mitään kovin vahvaa näyttöä, etenkään alakoulusta, jossa kympin sai matikasta se, joka teki ekana kirjan loppuun tai liikunnan numero määräytyi sen mukaan monesko oli hiihtokilpailussa.

Lähinnä minua arveluttaa se vastuu, joka on loppuviimein opettajalla; onko hänellä välineet seurata suuren luokan jokaista oppilasta, miten jokainen edistyy oppimisessaan ja missä tarvitsee tukea?

Uudessa opsissa, joka starttaa vuoden päästä (2016) ilmiölähtöinen oppiminen tulee isompana osana osaksi jokaisen koulun opetussuunnitelmaa. Pidän tätä asiaa hyvänä, mutta minua arveluttaa, voiko ilmiölähtöinen oppiminen olla ihan kaiken oppimisen lähtökohta. Miten vanhempana saan tietoa lapseni oppimisen edistymisestä, jos kokeita ei pidetä eikä koulukirjoja käytetä jne. Voiko olla aivan huoleti?

Minua myös askarruttaa, millaiset välineet lapsella on aloittaa normaalilukiossa, ovatko ne valmiudet jopa paremmat kuin toisilla vai heikommat? Olen sellaisen asian äärellä, josta en tiedä tarpeeksi.

Perusopetuksesta ei ole käsittääkseni valtakunnallisia tutkimustuloksia. Peruskoulujen oppimistuloksista ei ole ranking-listoja, en voi nojata tutkimustuloksiin, miten milläkin opetussuunnitelmalla pärjätään.

Kaikesta pohdinnasta huolimatta, olen päättänyt luottaa ja ajatella, että joskus jokin uusi ja vieras voi ollakin erittäin tervetullutta. Jää nähtäväksi.

Kiva kuulla Kati, että teillä sujuu koulu kuin rasvattu ja muutokseen on syytä varautua.