maanantai 27. elokuuta 2012

Nyt nää niinku leipos!

Maito menee huonoksi huomenna. Minä kuulun niihin uskovaisiin, joiden mukaan tuote on käyttökelvoton eräpäivän kumahtaessa. Meillä ei kukaan juo maitoa. Tai nuorimmainen juo vielä äidinmaitoa. Saapa nähdä, saadaanko hänestäkään lehmänmaidonkuluttajaa. Maitoa täytyy kuitenkin aina olla, mikäli neljävuotias haluaa syödä muroja. Mieluiten hän söisi niitä ilman maitoa, mutta topakka äiti pakottaa, että maitoo kans. Kalsiuminsa neljävuotias ottaa jäätelöstä (niin ja purkista). Maitoa on oltava varalla myös, jos se suuri ihme tapahtuu, että Mies juo aamulla kahvia. Yleensä keskustelu menee näin edeltävänä iltana klo 23.20.

- Laitatko (kulta) kahvin tulemaan aamuksi (masiinassa on ajastin)? 
- Joo, voin laittaa (muru). Laita sä loput mulle termariin. 
- Joo, voin laittaa (rakas). Onhan meillä maitoa? 
- Ei oo (just nytkö sitä pitäs olla, kun ei ikinä muuten tarvita?)
- No emmä sit ota koko kahvia (lehmä). 

Suluissa olevat sanat kuvitteellisia.

Luonnollisesti sitkun sitä maitoa on, Mies ei koskaan juo kahvia maidon hengissäolon aikana. Ehdotin maitojauhetta kaappiin. Ilme kertoi vastauksen. Olen kyllästynyt tyhjentämään hapantuneita maitoja litratolkulla vessanpönttöön. Sitä paitsi saan nyt kotihoidonpalkkaa, ja rahaa pitää säästyä tärkeämpään, kuten esmes lastenvaatteisiin ja meikkeihin.

Meillä syödäänkin pannaria. Usein. Se on niitä harvoja ruokia, jonka minä olen itse valmistanut, eikä kukaan ole todennut näsäviisaasti, että päiväkodissa on parempaa ruokaa, - sillä minun tekemä pannari on mielettömän hyvää. Kokeile vaikka ite. Älköön nyt kukaan kommentoiko, että on kai se hyvää, kun voita (huom! ei margariinia) on hinkkitolkulla. No niinpä!

Äidin ja tyttären paras pannari

8 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
2 kananmunaa
1 tl suolaa 
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
100 g voita

Uuniin paistumaan 200-225 asteessa noin 30 min. Malta sen verran, että pannari hiukan tekeytyy, ja ennen kaikkea jäähtyy. Sitten vaniljajätskiä, tai hilloa ja kermavaahtoa - jos on yllärivieraita tulossa!

Tällä kertaa keittiössä hääräsi todellinen MasterChef neljävuotias, ja minä pidin kieleni tiukasti kurissa, kun hän teki pannarin itse alusta loppuun. En tuhahtanut, vaikka kananmunaa meni pöydälle, enkä kieltänyt maistelemasta vaniljasokeriakaan. Neljävuotias vatkasi myös kermavaahdon. Enkä sanonut silloinkaan mitään, vaikka kermaa oli niin kahvinkeittimessä kuin kaikkialla muuallakin metrin säteellä. Minä en nimittäin halua olla se, joka keittiöluovuuden nitistää. 


















Intoa onneksi piisaa ja luulenpa, 
että Michelin-tähtiä sataa
 pian ovista ja ikkunoista, 
sillä lopputulos oli täydellinen! 



11 kommenttia:

jarna kirjoitti...

No vautsi mikä ihmelapsi ja rautaiset hermot mammalla. Ilmoitan teidät jonnekin tositeeveeseen!

HeliK kirjoitti...

Näitä on kyllä niin hauska lukea! (yksikseni täällä hihittelen) Meillä tuo maidon kulutus on ihan eri luokkaa tyyliin ainakin 2 litraa päivässä, kuopuksen juomista oli jo pakko rajoittaakin. Niin ja kiitti ohjeesta taidampa lasten iloksi kokeilla :)

Pirjo kirjoitti...

Oi, oispa meilläkin joskus noin, ettei sitä maitoa menisi litratolkulla joka päivä. Oon niin tosi kyllästynyt kantamaan 10 litraa maitoa kaupasta, siihen päälle vielä kaikki muut painavat. Mun jo valmiiksi pitkät kädet vaan venyy ja venyy, olo on pian kuin apinalla ;o)

Mä oon ainoa meidän perheessä, joka ei juo maitoa. Myös mun kalsium tulee jäätelöstä :o)

Ja yhdyn Jarnaan, että kyllä sulla on rautaiset hermot. Mä en itse ois pystynyt olemaan änkeämättä ohjeitani väliin...

Ripu kirjoitti...

Kiitos, kiitos!

Jarna: Se on niin, että kun ei ole niitä hermoja enää ollenkaan.. ;) Mietitään vielä tota tositeeveetä, jookos Jarna. :)

HeliK: No mahtava juttu, jos hihittelet. Joko kokeilit ohjetta? Meillä pannarin menestys oli taattu, ja erityismakua toi tietty se, että se oli tosiaaan neljävuotiaan tuotos.

Pirjo: Kuule nyt on Alepassa ruokakassipalvelu (4,90e kotiinkannettuna), jota itsekin autottomana arvelin kokeilla. Taidan nimittäin ihan piruuttani ostaa vaikka pari litraa maitoa, kun kotiin kantavat, ja onpahan siihen Miehen kahviin sitten (kihkih), tai vähintäänkin uuteen pannariin. Kannattaa tosin tarkistaa, missä tämä palvelu toimii, jos ei ihan isolla kirkolla asusta.


Ja naiset, älkää antako liikaa credittiä, kyllä minäkin päälle päsmäröin tässäkin jutussa, mutta olen iloinen siitä, että osasin myös olla hiljaakin paikoitellen.
Se on kumma, kun mukamas pitäs tehdä kaikki niin siististi ja järjestyksessä. Sanoin tietysti ennen leipomaan ryhtymistä, että yritetään ettei sotketa kauheasti, koska meille oli siitä hetkestä tunnin sisään tulossa vieraita. Lisäksi neljävuotias päätti kaataa kananmunat voisulaan, eikä suoraan ja erikseen maitojauhoseokseen, niin siinä kohtaa mokasin, kun ihan spontaanisti huudahdin, että: älä sinne! mutta tajusin jatkaa... tai vai.. laita vaan, kyllähän se niinkin onnistuu. Tämä oli minulta ihan hyvä alku, lisää vaan harjoitusta.

HeliK kirjoitti...

No nyt ois tuotos tuolla pöydällä jäähtymässä, ja kyllä siinä on voita! Jäi oikein uunissa sellainen kerros siihen pintaan?!? Vähän maistoin reunasta ja maistuuhan se hyvälle, mutta meikäläisen sappikohtaushistorialla en taida itse paljoa uskaltaa syödä, mut jääpä lapsille enemmän ;)

Ripu kirjoitti...

HeliK: No huippua ja juu,juu voikerros saattaa nousta uunissa pintaan. Tokihan, jos tuntuu liian heviltä, niin voita voi laittaa vähemmän, kunhan se rasva on voita.

HeliK kirjoitti...

Tein vielä toisenkin puolet vähemmällä rasvalla että sain itsekin herkutella ;) Mieskin oli aivan ihmeissään miten olin saanut pannarista niin hyvää, tätä tehdään meillä tästä lähtien!

Ripu kirjoitti...

HeliK: Onpa ihana kuulla! Eli vähempikin rasva riittää.. :D

Katja kirjoitti...

Ostat niitä lasten pieniä pillimaitoja, hahaa!
Ihana leivontahetki teillä, osaisimpa minäkin olla puuttumatta ja antaa toisen tehä ihan rauhassa sotkujen kera.

Katja kirjoitti...

Mutku oon vähä nipo!!! (ai vähän vai?!)

Ripu kirjoitti...

Katja: No hei, pillimehumaito - not a bad idea todellakaan. Nehän on sitä paitsi jotain hylaa ja lämpimässä säilytettäviä eikä ole niin nugaata eräpäivällä. :)

Ja se on tuo nipous pirullista. Mitenkähän sen saisi kitkettyä pois, kun siihen tulee sorruttua niin helposti?