perjantai 17. elokuuta 2012

Mamat harrastaa

kuva: fitnessandfeta.com

Vitsi, mikä mimmi! No vitsi, vitsi.

Tietenkin tuo kuva on käsitelty ja ei-voi-olla-tuommoinen-oikeesti, mutta silti makee kuva. Anteeksi, olikohan niin, että tuollaista kehonrakennetta ei saisi peukuttaa vai koskiko se vaan niitä 0-koon tapauksia? Ei se tuokaan tyttö paljon yli sen koon ole, mutta menköön nyt tämän kerran.

Meitsi, ex-HC-joogaajana muistelee, miten siistiä oli, kun sai itsensä monelle mutkalle ja tuntui, että kehittyi joka kerta enemmän ja enemmän. Niin ja mikä fiilis siitä tulikaan! Aiettä. Voitteko uskoa, että minä, joka en muista juuri mitään tärkeää, kuten mitään hoidettavia asioita, muistan, että viimeksi olen käynyt joogassa 4.2.2010. En tajua, miksi muistan juuri tuon. Mitä tästä voi päätellä, jätän ihan toisten mietittäväksi.

Syksyn tullen sitä alkaa selata niitä kansalaisopiston oppaita ja miettii, mille kurssille lähtisi. Tai en mä oikeasti selaile enkä mieti muuten, kun ajatuksen tasolla. Minulla on edelleen suuria tunteita naapurimaahan ja olisi enemmän kuin kiva osata Nytorgsgatanin Mini Rodinilla sanoa muutakin kuin ojjj! Lähdenkö silti johonkin discushuun-ryhmään, tuskinpa ilta-vapaita liikenee, saati niin suurta innostusta kuitenkaan. Vi får väl se.

Motivukselle mulla on peräti jäsenkirja. Matkaa olisi muutama sata metriä. Aerobick*) itsessään ei vaan nyt nappaa. Mä en ole zumbaajatyyppiäkään. Mitäs siellä sitten muuta olisi? Kahvakuula. Voin vaan kuvitella, mitä sen kanssa touhuamisesta seuraisi. Saattaisi olla hauskaa (ainakin kanssakuulailijoilla)! Hahhah. Pyllerö-treenitkin taisi hyytyä alkuunsa. Kaksi kertaa minä ne vatsat tein. Joka päivä on kyllä jumalaton morkkis ja meinaan aina tehdä, mutta sitten en kertakaikkiaan ehdi. Huhhuh. Nyt toiveissa olisi ehtiä. Jotain uutta. Syksystä alkaen.

Harrastatteko te pienten lasten äidit jotain ihan omaa juttua?

EDIT: *) Aerobic kirjoitetaan oikein ilman koota, minä kirjoitan ja tulen varmasti aina kirjoittamaan sen väärin. Olkoon se niitä harvoja heikkouksiani. ;)

7 kommenttia:

jarna kirjoitti...

Voihan pyllerö.:D

Katja kirjoitti...

Joo, haaveilua harrastamisesta. Saamattomuutta.

Ripu kirjoitti...

Mikä siinä on, ettei muka saa aikasiksi? Meillä olisi naapurissa tankotanssi. Siis ihan treenisali. Lähetäänkö sinne? :)

Miima kirjoitti...

Espanja on mun ihan oma juttu (tänään pitäisikin muistaa ilmoittautua!), ja piristää ihan mielettömästi joka kerta. Liikkumista olen harrastanut kotosalla (stepperi, callanetics), joten se ei ole niin Oma Juttu - koska onhan siinä ihan erityinen Oman Jutun fiilis, kun poistuu kotoa (edes joskus) ;D

Anonyymi kirjoitti...

Mä olen ruvennut käymään juoksulenkillä! Nyt olen käynyt jo 10 kertaa, joten voiko sitä jo sanoa harrastukseksi? No jokatapauksessa, siitä tulee tosi hyvä fiilis. Ennen tätä intoa harrastin säännöllistä liikuntaa viimeksi joskus kolme vuotta sitten...

HeliK kirjoitti...

Voi kun ehtisikin itse harrastaa, kaikki illat kun menee poikia kuskatessa harrastuksiin, mistähän sitä taikoisi itselle harrastusaikaa???

Ripu kirjoitti...

Oi ihanat, kiitos kommenteista! Kyllä tuli taas innostus, että minäkin varmasti aloitan jotain!

Miima: Muy bien señora, que divertido! :) Se loppukin lyhyeen.

Wau, Callanetics! Soihan sulla Mel&Kim tsemppimusana? Hihi. Hienoa, että pystyt treenaamaan kotona!

Täällä ei nimittäin onnistu. Meillä on Nintendo Wii-laitteistotkin Fit-ohjelmineen, mutta arvatkaa ketkä keikkuu sen laudan päällä, kun yritän pyllöttää siinä jotain kyykkyä? Mulle ei sovi myöskään kuntosali, koska mä tarvitsen ohjaajan,jonkun piiskurin, muuten mä lähden kotiin. On kokemusta.

Anonyymi: Wau! Minä en vaan pysty juoksemaan. Tai ainakin olen koko ikäni kuvitellut niin. Sitä, jos kokeilisi, tarvitsisi ainakin uudet kengät ja juoksutrikoot...

Heli K: Jep, sanos muuta. Se aika kyllä menee ihan vaikka ei olisi velvollisuuksiakin, mutta siitä pitäs vaan napata se oma osansa - kuulemma. Aikataulutettu juttu olisi varmasti paras keino, niin tulee sitten lähdettyä.