Huono äiti part I

No nyt se sitten tapahtui! Lapsi putosi sängystä - joo kyllä pää kopsahti. Voin kertoa, että äidille on takuuvarma migreeni tulossa. Heräsimme neitokaisen kanssa aamulla vaihtamaan kuulumisia ja kun tärkeimmät oli kerrottu, päätimme vielä köllötellä hetkisen. Äitihän sammui välittömästi, mutta etevä lapseni kääntyi hienosti masulleen ja siitä seurasi elämäni kamalin herätys. Ajattelin, että ei oo totta, mutta niin vain kävi. Lapsi oli pudonnut selälleen lattialle. Onneksi hän itki (kaikki oppaat sanovat, että "hyvä jos itkee" ja sitä taisin hänelle hokeakin, että itke vaan, itke, itke, itke!). Kaikki näyttää olevan onneksi kunnossa. Olen tietysti soittanut jo neuvolaan, anoppilaan, ystävälle, siskolle, you name it. Miehellekin yritin, mutta eräät käyvät töissä eivätkä vastaa puhelimeen. Murr.

On se vaan hirveä tunne, kun tuollaista tapahtuu. Ihan kamalaa. Huonoäitihuonoäitihuonoäiti. En tiedä pääseekö tästä huonoudesta ikinä irti. Lapsi saa kyllä nyt ihan takuulla FisherPricen uuden lelun ja Polarn o Pyretin veluuriasun, jota en raaskinut viikonloppuna ostaa. ENKÄ KYLLÄ ENÄÄ IKINÄ ANNA LAPSEN NUKKUA MEIDÄN SÄNGYSSÄ! Tai en ainakaan kovinkaan lähellä reunaa. Voi kamala.

Nyt lapsi on joutunut keskeyttämään päiväunensa lukuisia kertoja, kun neuroottinen äiti käy vähän väliä tökkimässä. Tämä on tosin lääkärin määräys eikä mitään neuroa. Ensi yönä ei myöskään nukuta, koska nuo kopsahdukset vaativat 24h seurantaa. Onneksi on kaapissa Cafe Brutalia eikä sillä että minua tässä tilassa nukuttaisikaan. Nyt sitä sitten yritetään jatkaa elämää huonon äidin leima otsassa.