tiistai 23. syyskuuta 2008

Huono äiti part II

Kukvel!

Lapsi on unilla ja äiti alkaa tilittää...
Kyllä vaan oli äiskällä kamala migreeni eilisen katastrofin jäljiltä, kuten arvelinkin (ks. ed. postaus). Serves me right, vaikkakin olen saanut osakseni paljon myötätuntoa, sillä se on kuulemma niin, että kaikki lapset putoavat jostain. No sepä helpotti. NO EI TOD. Varmaan kannan tätä kamalaa syyllisyyden taakkaa harteillani tuomiopäivään saakka.

Olen nyt kuukauden ajan antanut lapselleni maidon kyytipoikana kasviksia lounaaksi ja dinneriksi sekä puurot aamu- ja iltapalaksi. Kuten kunnon äidit, niin myös minä, surauttelin bataatit, porkkanat, perunat ja kukkakaalit sileiksi silkkisooseiksi ja kun sooseja oli tehty seuraavaksi puoleksi vuodeksi ja keittiö oli kuin hävityksen kaupunki - mitä tekee kiitollinen lapseni? Kakoo ja oksentaa silmistä vesi valuen jopa pienimmänkin lusikan kärjellisen rakkaudella tekemääni luomuravintoa. Great. Ajattelin loogisesti, että selvän teki, lapsellani ei ole vielä herkkyyskausi, joten ei vaan ruoka vielä maistu. Kokeilin kuitenkin kaupan sosetta ja PADAM! sain lappaa sitä lapsen suuhun sen minkä kerkesin. No onpahan kerrankin jotain tehty pakkaseen (jotka saa heittää menemään vuoden päästä). Sanomattakin lienee selvä, että lapseni ruoka on valmista, kun siitä kuuluu naks-ääni.

Ei kommentteja: