Muista hemmotella äitiä, muista!
Äitienpäiväsunnuntaita vietetään muutaman päivän päästä. Tulin tänne kirjoittamaan, kun kysyin ig:ssä hiukan provosoidenkin, muistetaanko äitejä äitienpäivänä vai onko lasten isä moukka. Kyselyn tulokset jakautuivat 45/55%. Ja tuo suurempi prosentti koski niitä moukkia.
Sain myös useita viestejä, joissa oltiin surullisia ja miten jopa hävettää se, ettei lasten isä millään tapaa valjasta edes lapsia jollain tapaa muistamaan. Itse olen kuullut, että lasten isät toteavat, että lasten äiti ei ole hänen äitinsä, jotenka miksi pitäisi. Huhheijakkaa.
Tämä ajattelu on niin väsynyttä ja ihan surullista oikeasti. Kuinka omien lasten äitiä ei kuuluisi hemmotella ja muistaa noin ihan muutenkin, mutta erityisesti äitienpäivänä? En puhu nyt, että täytyy hankkia hienoja lahjoja - siitä ei ole kysymys, vaikka lahja onkin aina ihana ja varsin perusteltua hankkia myös äitienpäiväksi. Vaan se ajatus on siinä, että äiti on nyt huomion keskipiste, koska on äitienpäivä.
Eräs äiti kertoi, että koulujen lakon aikana, hän pahoin pelkää ettei saa edes askarteluja, saati korttia, koska sitä ei ole nyt tehty koulussa. Kuinka ankeaa tämä voi olla? Syytä ei tule vierittää lasten niskaan, sillä oli lapset pieniä tai isompia teinejä, isän tehtävä on vähintäänkin varmistaa, että äitiä muistetaan. Paras olisi, että isä auttaisi taloudellisesti aamupalahankinnoissa ja ehkä jossain pienessä muistamisessa.
En edes lähde siihen, että on myös valmiita äitienpäiväbrunsseja ja lounaita, jos tuntuu, ettei kädet keittiössä taivu aamupalan valmistukseen. Enkä siihen, että Juni Helsinki IG:ssä jaoimme muutama päivä sitten ihania lahjavinkkejäkin. Sen voin sanoa tässä vinkiksi, että lahjakortti toimii aina, eikä silloin tarvitse turhautua, jos ei koskaan keksi mitään. Niin no vaikka sinne hierojalle tai kasvohoitoon. Jeesaan sen verran lisää. Ja kukat saa poimittua myös metsästä. Ei ole tekosyitä.
Olen lohduttanut viestejä laittaneita, että kannattaa sanoa ääneen, että toivoisi äitienpäiväksi, vaikka aamupalaa. Että ei kannata uhriutua, vaan sanoa yhä uudelleen, tänäkin vuonna, että pitäisi siitä, että olisi jotenkin huomoitu. Jos lasten isä ei voi auttaa, niin myös lapsille voi sanoa tästä. Jos on pienet lapset kyseessä, niin voi auttaa ja kertoa, että äitienpäivänä on tapana hemmotella äitiä, että näin te opitte, kun teille kerrotaan ja teitä autetaan, että jonain äitienpäivänä osaatte tehdä sen itse. Myös se ajatus pidetään mukana, että toimii itse isänpäivänä siten, kuten toivoisi huomioitavan äitienpäivänä, vaikka sitä ei olisi noteerattukaan. Tiedän, tämä vaatii itseltä, mutta se kannattaa silti.
En haluaisi ajatella tästä mitään, mutta kyllä harmittaa. Ei vain yksi, vaan niin monta äitiä. Pelkästään minun IG-kyselyssä. Minä olen eronnut lasteni isästä, mutta tiedän, että hän kyllä ajattelee minua ja tekee lasten kanssa yhdessä minulle erityisen äitienpäivän. Tiedän sen jo ihan siitäkin, että hän on kysynyt minulta toiveita, kuinka haluaisin päivän vietettävän.
Tämä ei ole vaikeaa. Tämä on tärkeää. Isät eivät oikein voi heittäytyä sen "et ole minun äiti" -kortin taakse. Olet lasten äiti, kovin paljon tärkeämpää henkilöä saa etsiä.
Toivon todellakin jokaiselle äidille mahdollisimman lämmintä halausta ja kahvikuppia, hyviä hetkiä ja hyvää mieltä sunnuntaina, äitienpäivänä.
