perjantai 1. helmikuuta 2019

Hei helmikuu! Miten käy tsemppilupausten?



2019 on hyvässä vauhdissa, edes seinäkalenteria en ole ehtinyt vielä hankkia, vaikka eka kuukausi on jo vaihtunut toiseen.

Tammikuussa monella on isot tavoitteet ja on jouluherkuttelujen jälkeen muutosten aika. Toisilla on tipaton, toisilla sokeriton tai joku -ton. Itselläni oli viiden päivän mehupaasto eli tavallaan ruoaton - vaikka eihän se oikeasti ollut muuten ruoaton kuin kiinteän ruoan osalta, mutku mehupaastoon ei saa -ton päätettä. Hah!

Minulla oli huikea tammikuu. Sen suuremmin suunnittelematta tein puhdistuskuurin mehupaastolla ja se muutti ruokavalioni erittäin kasvispitoiseksi. Syön toki muutakin, mutta lihaa ei oikeastaan tee mieli. 

En suinkaan ole mikään totalitaristi, tänään teki mieli lakua, joten söin kauralakupatukan, koska kauralaku on ihanaa. Muita herkkuja ovat nykyään erilaiset taatelijohdannaiset. Näitä yritän jo väistellä, sillä ei näitäkään ns. terveellisiä herkkuja voi poskettomasti vetää. Mitään sipsejä tai pullia ei ole mieli tehnyt, mutta olen kyllä suunnitellut, missä yhden laskiaispullan käyn nauttimassa. Sitä ei voi ohittaa, mutta sen on oltava täy-del-li-nen. Johan Ludvig saa torttunsa pitää. Runebergit eivät ole minua koskaan kiinnostelleet. 

Erilaiset kaalit maistuvat yhä ja Väyrysen leipomon tuore ruisleipä. Kukkakaalia täytyy olla raakana, muut kombot menevät kattilan ja pannun kautta suuhun. Lurps!
 
Blenderi puolestaan huutaa smoothieta joka ilta, pääasiassa minulle. Muut perheenjäsenet kaipaavat jäätelöitä tai jotain ylimääräistä omiinsa, joten niitä ei ole tarjolla. Herkkupäivä on kerran viikossa ja silloin saa myös sellaista smoothieta, mitä toivoo. Jostain syystä, minä olen blenderin pääkäyttäjä.  



Talviuinnin kekkasin reilu viikko sitten ja olen käynyt lähes päivittäin uimassa merivesialtaassa. Tänäänkin koko matkan Altaalle todella rankassa tuulessa tarpoessani ja joka paikka kalsean kylmyyden kohmettamana ajattelin, että en tarkene, enkä halua mennä kylmään. Vaan niin kuitenkin menin ja se lämmin energia, mikä uinnista tulee, on vaan jotain niin maagista. Ehkä se on se autuus, joka minua veti talviuinnin pariin alunperinkin. 



Ja hei, lunta! Helsinki on peittynyt ja peittänyt kaiken lumipeitteeseen - tai oikeammin kinoksiin. Eteneminen etenkin kuopuksen kanssa kulkee lumivuorien kautta. Ihanaa, että lunta riittää, eikä ole mustaa, märkää ja loskaista.

Kiitos tammikuu, olit fantastinen. Jatketaan tätä helmikuun kanssa.
 




Ei kommentteja: