tiistai 16. tammikuuta 2018

Potterit kierroksessa // Kokemuksia Harry Potter studiosta?

Potterit rivissä

Kun Potterit julkaistiin ensimmäisen kerran, innostuin ja ostin kirjat hyllyyn. Hankin myös pari englanninkielistä Potteria, koska rakastuin sarjaan ja sen kieleen. Tämä tietysti koskee myös suomennoksia. Harvemmin suomentajista tulee julkkiksia, mutta Kapari-Jatasta tuli kyllä sellainen. 

Nämä hankinnat tapahtuivat siis kakskyt jotain vuotta sitten. Pohdin tuolloin, että aikuinen minä (noin parikymppisenä) ostaa lastenkirjoja... Enpä arvannut, että omat lapsenikin lukisivat samoja kirjoja. 

Viisasten kiven nappasi esikoinen jokunen vuosi sitten ekaa kertaa lukuun, mutta se kuitenkin jäi. Taisi olla viime joulua, kun saimme  ensimmäisen kuvakirjan Salaisuuksien kammion ja patistelin esikoista lukemaan ekan kirjan loppuun, jotta voisimme aloittaa kuvakirjan kanssa. Potterit ovat kuitenkin sellaista matskua, että niissä on ajoittain niin jänniä kohtia - tiedät-kyllä-kenen-takia, että meillä ei iltalukemisina niitä lueta, koska äitiäkin jännittää. Näin ollen Potter oli vähän jäänyt. Saimme tänä jouluna luettavaksi myös toisen kuvakirjan Azkabanin vanki, joten Pottereiden pariin houkuttelu on taas alkanut. 


 
Jokunen vuosi sitten oli Harry Potter -kaverisynttärikutsut ja meillä tiedettiin heti, että Hermione Granger it is. Pukeutuminen oli helppoa, koska kauluspaita, vekkihame sekä kravatti riittivät. Niin ja tietysti taikasauva, mutta Tylypahkan koulupukustaili puri ja sittemmin esikoinen on lukenut Hermione Grangerista kertovia omia kirjoja, kuten esim. tätä. Hän kokee olevansa juuri kuin Hermione. Ei hullumpi roolimalli. Tässä yhteydessä ei mainita nyt niitä muita, kuten Miley Cyrusta ja muita teini-ihmetyksiä.

Potter-lukuprojekti ei kuitenkaan edennyt toivotusti, koska Viisasten kiven lopussa yksisarvisten verijärjet niityllä olivat vain liikaa handlattavaksi. En muistanutkaan, että se oli näin jännä! Lupasin lukea kirjan tytöille sensuroiden pelottavimmat kohdat ja hurray, vihdoin pääsimme kuvakirjojen pariin! Ettekä arvaa, kuka on myös ihan intona näistä? No arvaatte.


Vaikka meiltä löytyy vastaavat kirjat vuosilta way back, niin kuvakirja on virkistävä luettava ja hienosti kuvitettu. Ihan kaikkia kuvia ei katsella yhdessä, koska suojelusvarjelus partioi, kun tarkoitus ei ole kuitenkaan pelotella yhtään enempää kuin jo tarina itsessään. 

No miksi lukea näitä kirjoja, jos pelottaa niin paljon? No siksi, koska meille herkkiksillekin tekee hyvää oivaltaa faktan ja fiktion ero sekä erityisesti se, että valo voittaa pimeän. Pottereissa on sitä paitsi niin huikeita persoonia, että sen verran jännää me kyllä kestetään! 

Nyt kysymys sinulle. Oletko käynyt Lontoossa Harry Potterin studioilla? Minä olen matkakuumeissani menossa viikonloppuna Matkamessuille ja melkein tekisi mieli piipahtaa tänä vuonna Lontoossa. Jos näin, kannattaako studiolle mennä? Onko siellä muita Pottereita lastensa kanssa kertaavia?  
   

*)Azkabanin vanki saatu

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Studion pääsylippu on kallis, mutta paikka on hieno, eli Potter-fanille varmasti elämys. Ala- ja yläkouluikäiset tykkäsivät, ja aikuiset myös. Liput varataan etukäteen netissä tietylle kellonajalle. Siirtymiseen Lontoosta kannattaa varata riittävästi aikaa ja katsoa, että menee oikeaan junaan - paikkaan pääsee sekä nopeammalla että hitaammalla yhteydellä. Juna-asemalta on vielä ehkä noin vartin bussikuljetus perille. Me myöhästyimme hiukan annetusta ajasta, mutta se ei ollut ongelma. Käynnistä on muutama vuosi, eli en muista enää tarkemmin, miltä asemalta juna lähti tms., mutta aika helposti nuo tiedot löytyvät netistä.

Kierroksen alussa on lyhyt esittely englanniksi, ja sen jälkeen saa kierrellä omin päin. Suunnilleen puolivälissä kierrosta on kahvila, josta voi ostaa (aika hinnakasta) kermakaljaa ja ihan peruskahvilatuotteita myös. Kierros päättyy myymälään, jossa on kaikenlaista Potter-tavaraa myynnissä.

Riikka kirjoitti...

Hei mahtavaa, kiitos vinkeistä! Olen itse opiskellut ja asunut useamman vuoden Lontoossa, mutta tästä on myös se maaginen parisenkymmentä vuotta. Googlettelin eilen innoissani näitä kokemuksia ja kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että paikka on todellakin käymisen arvoinen.

Meillä jatketaan Pottereiden lukuprojektia ja saapa nähdä, saadaanko matka aikaiseksi. Pidetään peukkuja! Kermakalja kuulostaa.. no ainakin, aika hauskalta. :)