sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Miten voit just nyt?




Pysähdyn hetkeksi kuulostelemaan miten voin tällä hetkellä, ihan just nyt. Sinä voit tehdä samoin. Ei huolta, tarkoituksena ei ole leikkiä mitään kahden pennin terapeuttia tai puhallella ilmoille mitään hölöpölömölö-uskomuksia, ihan vain tarkastella, missä tuntuu miltäkin ja miten tuntemusten kanssa pärjää. 

Minä istuin juuri alas saatuani lasagnen uuniin, jota tein ilolla ja suorastaan energisesti. Kuuntelin samalla Modernisti Kodikkaan Kertun podcastia ja Marko Paanasen hyväntuulsista naurua ja keittelin bechamelkastiketta. Olkavarteni tuntuvat jäykähköiltä ja vähän kipeiltä, kun kosken niihin kädellä, vaikka joogasin aamupäivällä 40 minuuttia. Jäykkyys voi johtua siitäkin, vaikka muuten saan tervetullutta energiaa aamujoogailuistani.

Miksi pysähdyn tälle, Maaret Kalliota lainaten, tunnepysäkille, johtuu siitä syystä, että tänä syksynä ja ties kuinka kauan jo aiemmin, oloni on välillä ikävämpi. Se voi olla sitä myös myöhemmin tänään, mutta etukäteen sitä on turha murehtia. Kannattaa luottaa siihen, että se mikä tulee, myös menee. Niin näiden omien tuntemusten kanssa pärjää, eikä ahdistu liikaa. 

Minut aika ajoin valtaa jokin voimakas ahdistuksen puuska tai aalto, jota olen selvitellyt erikoislääkäreitä myöten syytä, mutta mihinkään sitä sormea ei voi tarkalleen osoittaa. Itse osoitan kehon hormoneihin. En todellakaan sano, että minulla, hädin tuskin 41-vuotiaalla, olisi mitään sinne mummouteen liittyvää muutosta meneillään, eikä fysiologisesti mikään sinne viittaakaan, mutta kirjurin merkinnät osoittavat, että tiettyyn aikaan kuukaudesta, voin harvinaisen huonosti. En viittaa nyt PMS-oireisiin, enemmänkin kierron puoliväliin. Silloin tuppaan putoamaan päiviksi jonnekin ja on työlästä pitää yllä hyvää vointia, kun olo on kaikkea muuta. 

Minua rauhoittaa ajatus siitä, että minulla ei ole kuitenkaan mitään hätää, vaikka siltä tuntuisikin juuri silloin. Elämässä tapahtuu kaikenlaista, asioita, joita pyörittelen mielessäni, voimatta niille yhtään mitään. En voi kuitenkaan olla ajattelematta. Siksipä yritän olla vastustelematta. Ne tulevat ja viipyvät sen verran kun niiden on tarpeen. Kuuntelen itseäni. Teen niitä asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Teen myös niitä asioita, jotka eivät tunnu niin mielekkäiltä (lähden kohta sateeseen, etsimään vaatteita lapselle itsenäisyyspäivän juhlaa varten), mutta vain koska ne täytyy tehdä, mutta sitten se on hoidettu ja voin rauhoittaa mieleni sen osalta. Näinhän se elämä muutenkin etenee. En kuitenkaan pakota itseäni mihinkään, jota ilman myös pärjään. Minua ei tulla siis näkemään kuntosalilla enää koskaan. Haha. 

Lasagne alkaa valmistua yhdessä näiden ajatusten kanssa, jotka tänään halusin jakaa sinun kanssasi. 

Levollista ensimmäistä adventtia!

Ei kommentteja: