Eka joulukuuta ja meilläkin on #tonttuovi
Mistä se 1. joulukuuta aina tulla tupsahtaa? Eilen illalla ei ollut vielä mitään, ei lapsille kalentereita, eikä ainakaan tonttuovea. Vaan ennen puoltayötäpä oli - tonttuovi! Kalentereita tosin käydään katselemassa vasta tänään.
Jaksan aina ja vaan yllättää itseni. Milloin se on kipsijalalle designattu villasukka, milloin tonttuovi. Nappasin vanhan pahvilaatikon kannen ja kaivelin vesivärit esille. Sisäkuusi antoi minulle pienen oksan, jonka sidoin kranssiksi oveen. Aquabeads pääsi nupiksi. Postilaatikosta olen aidosti ylpeä, se on oikeasti just sellainen, kun toivoinkin. Ovi on niin diy kuin vain minä osaan, mutta se on meidänläinen tonttuovi. Ensi vuonna voisi yrittää vaneria tai edes jätskitikkuja ja Farrow&Ball -maaleja - tai sit ei. Hih!
Tonttu oli tuonut Heinähattu, Vilttitossu ja Jouluvintiön sekä pari kääresuklaata meidän ihanille.
Illansuussa Heinähattu ja Vilttitossu kertoivat isälle ja äidille, että vähävaraisille lapsille kerättiin joulupaketteja heidän kotikadullaan Sireenikujalla.
- Ne lapset saavat kamalasti lahjoja, Vilttitossu valitti.
- Varmaan paljon enemmän kuin minä.
-Koulussa opetettiin, että kun antaa toiselle omastaan, tulee joulu sydämeen, Heinähattu selitti.
- Kauniisti ajateltu, Hanna-äiti kehui ja antoi suukon Heinähatun poskelle.
Vilttitossu synkkeni. Epäreilua, minä saan varmaan vain yhden lahjan, hän mietti.
Tästä tämä lähtee, joulunodotus.
Ihanaa!
*) Kirja arvostelukappale
