Loppuu se matkapahoinvointi!

Meikäläiset ovat alkaneet kurvailemaan entistä enemmän autolla. Valtion rautatiet ovat kiristäneet matkalippujen hinnat lähes mahdottomiin, kun nelivuotiaastakin joutuu pulittamaan ihan sievoisen summan. Naapurin Hertzistä onkin tullut meille tuttu paikka ja äitiäkään ei liiemmin haittaa kurvailla uusilla autoilla. Näin ollen viikonloppuna säästettiin 50e, kun huristeltiin autolla mummolaan reilun kolmen sadan kilsan päähän.

Autolla ajaminen ja bussimatkailu ovat olleet pitkän aikaa kuitenkin pannassa meillä johtuen lasten matkapahoinvoinnista. Muistan itsekin, miten autossa tuli huono olo, etenkin jos luki kirjaa. Älyluurejahan ei tuohon aikaan ollut, mutta nyt syynä voi olla myös puhelimen tiirailu matkan aikana.  

Matkapahoinvoinnilta ei olla siis vältytty ja sitä on esiintynyt laajalti lapsiperheissä. Oksennus on tullut yleensä aina klassisesti viimeistään niissä viimeisissä mutkissa juuri ennen kyydistä poisjäämistä. Sitä ennen matka on mennyt huonoissa fiiliksissä peläten, milloin yrkki lentää.

Meillä matkapahoinvointi iski esikoiseen viime kesänä myös junassa ja silloin iski todellinen tenkkapoo, että miten nämä matkat nyt kuljetaan. Matkapahoinvoinnissahan on kyse siitä, ettei lapsen aivot ole tottuneet matkanteon aiheuttamaan liikkeeseen. Olin ajatellut, että lapsi täytyy viedä lääkäriin ja tarpeen mukaan ottaa matkapahoinvointilääkettä, jos sitä lääkäri olisi määrännyt. Lapselle on kuitenkin äärettömmän vaikea saada mitään tabletteja alas, enkä varsinaisesti innostunut ideasta itsekään. Onneksi viime kesän junaepisodin jälkeen löytyi erinomainen ratkaisu tähän ongelmaan.

Olin istunut huonovointisen lapsen kanssa reilun kolme tuntia junan ovien edessä odottamassa, että ovet aukevat hetkeksi asemilla ja lapsi saa raitista ilmaa, joka tuntui hetkeksi helpottavan huonoa oloa. Kun vihdoin saavuimme pääteasemalle, menimme suoraan apteekkiin hakemaan akurannekkeet, joista olin kuullut, mutten ollut saanut niitä hankittua. 

Reissuun! Eipä tule enää huono olo, kun laittaa akurannekkeet käsiin.

Sea band -rannekkeiden teho perustuu akupisteiden aktivoimiseen. Ranneke täytyy laittaa oikeaan kohtaan, jotta se toimii. Ohjeistuksena on laittaa sormet ranteen päälle siten, että nimetön tulee siihen kohtaan, mistä ranne taipuu, akupiste on etusormen ekan ja tokan nivelen välissä. Lapsi oppii itsekin pian katsomaan oikean kohdan, mutta toki hyvä on aikuisen kanssa varmistaa.

Ostimme esikoiselle rannekkeet ja hän epäröi astua ukin autoon, jolla piti vielä matkata puoli tuntia mummolaan. Rannekkeet käsissä aloitettiin matkan teko ja kuinka ollakaan, huonoa oloa ei tullut. Olin suoraan sanottuna äimistynyt.  Niin oli kyllä lapsikin.

Tästä saakka, rannekkeet ovat kulkeneet mukana matkoilla ja pahoinvointia ei ole ilmaantunut. Tiedän, että myös raskauspahoinvointia nämä rannekkeet ovat helpottaneet. 

Maahantuoja lähetti meille uudet rannekkeet kevään ihanimmissa pastelliväreissä. Molemmat tytöt kehottivat äitiä vain painamaan kaasua ja ajamaan hyppyreihin, joten voin lämpimästi suositella rannekeita pahoinvoinnista kärsiville. Meillä tämä tosi ikävä vaiva loppui täysin akurannekeiden avulla.


*) Kuvan rannekkeet saatu.