keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Muistutus menneisyydestä

Tässä sohvalla maatessa tulee mietittyä kaikenlaista. Tällä hetkellä pohdinnassa on, että niinköhän vielä reilu viikko pötkyilyä riittää siihen, että jaksan painaa duunissa vajaan kuukauden ennen kuin voi jäädä virallisesti äitiyslomalle. Jää nähtäväksi.

Mietin tuossa hetki sitten, että se olisi sitten jälleen uuden duunin etsiminen edessä, kun tästä nykyisestä otan ritolat. Kuitenkaan tämä ajatus ei tunnu tässä kohtaa erityisen kauhistuttavalta, vaan panikoidaan sitten, kun ja jos sen aika on. Vähänkö-oon-hyvä-tyyppi -asenne.

Ennen akateemiseen työympäristöön hyppäämistäni olin lähellä joutua taas sinne helvetilliseen konsulttien kyynpesään. En herrasiunaa siis sinne mistä kertaalleen irtisanouduin, mutta lähes yhtä kamalaan paikkaan. Olin nimittäin tietoinen tulevasta perheenjäsenestämme ja halusin vielä kokeilla miltä se duunissa istuminen tuntuu ennen kuin jää taas kotiin ja alkoi olla jo vähän kiire saada se duunipaikka.

Palatakseni tähän lähes-jättimokaan - on todettava, että tämän(kin) ko. yrityksen päähahmo on kyllä todellinen spede. Toisaalta näin voi varmasti todeta konsulteista yleensäkin. Tämä statement siksi, että en kestä mitään täyttä-höpölöpö-strategianmuutos-siitä-seuraa-vastarinta-varo-sitä-mut-massit-tänne -skeidaa yhtään. Minkä sille siis voi, että on itse niin lukenut henkilö, ettei niele yhtään näitä wanna-be-amerikkalaiseen-unelmaan-liittyviä-menestystarinoita, joista ei muuta seuraa, kun oksennusta ja pahaa mieltä. Minut vakuuttaa oikea lähdekirjallisuus, joka perustuu täysin toisenlaisiin teoksiin, kuin esim. nämä Sankari-sarjat. Tämä lienee ihan oma rajoitteeni, mutta rajansa kaikella. En voisi todellakaan työskennellä sellaisessa firmassa, jossa tyyppi saarnaisi jotain järkyttävää soopaa ja jengi rivissä nyökkäilisi ja pahimmassa tapauksessa taputtaisi tälle hullulle.

Onneksi näistä painajaisista on myös tie ulos, voi irtisanoutua, jos vahingossa väärälle polulle joutuu. Olen kantanut huolta sen konsulttihelvetin Puudelista ja Hepasta, jotka sinne kylmästi jätin sen Viperin kynsiin ja kas! Puudeli näyttäs toimivan matkaoppaana tällä erää ja Heppakin taisi tehdä vaan jonkun harjoitteluntapaisen tuonne laitokseen, joten voi huokaista helpotuksesta, että nämä poitsut on pelastuneet. Huh!

N e v e r again!

1 kommentti:

Mika kirjoitti...

Todella loistavaa ajatuksenvirtaa, elokuu pian jo puolessa välissä, blogipäivityksiä odotellessa :) Odotellessa ja odotellessa, odottaessa aika menee...mukavaa odotuksen jatkoa ja voimia :)