Puolivuotiskatsaus
Taas kesken työpäivän välähti ajatus, joka ei puoleen vuoteen olekaan välähdellyt, vaan just nyt kun välähti, niin katsotaanpa tilanne.
Ulkona: Mieletön ukkonen, painostava helle. Tämä siis hyvä. Ilmeisesti ensi viikolla on taas tiedossa +15 ja sadetta, niin tämä hiki ja huono olo käy.
Sisällä: Lounaan jälkeinen elämä. Ei pysty yksinkertaisesti tekemään yhtään mitään. Töitä.
Edellisestä postauksesta tapahtunut mm. seuraavaa: allekirjoittanut päivittää blogiaan työpaikaltaan. Täällä tulee istuttua ns. virastoaikaan ja vähän harvemminkin. Palkkani maksaa varsinainen akateemisen yhteisön keskus ja työkin noudattelee akateemista vapautta melko pitkälti. Töihin voi tulla periaaatteessa milloin haluaa, vaikkakin flexim-hihnan päässähän tässä roikutaan, mutta aamukahville, lounaalle ja iltapäiväkahville ei todellakaan leimata. Näihin toimintoihin saan päivittäin työajastani kulumaan pari-kolme tuntia. Ajoittain tulee pohdittua missä välissä ehtisi töitä tehdä. Ei kuitenkaan usein, joten tauot on ihan oikein ajoitettuja.
Työhaastattelussa piipahdin takuuvarmassa, hillityssä, harmaassa, Marc O'Polon villakangasmekossa, joka ei tässä tiedeyhteiskunnassa herättänyt liikaa tunteita. Kukaan tuskin tunnisti mekkoani laadukkaaksi eikä sillä täällä mitään merkitystä olekaan. Suurimman virheen olisin tehnyt laittamalla kauluspaidan ja jakkupuvun. Sillä outfitilla ei täällä lohkea kuin ihmetteleviä katseita.
Työvaategarderoobiin uudistamisella ei siis ollut hätää, sillä perushallinnonhenkilö pukeutuu lindex/hm/kappahl tweed-hame/samettihousut, kauluspaita/trikoopaita neuletakilla. Brändeillä ei täällä pelata, se on se substanssiosaaminen, jolla ohitetaan trendit. Vain olennainen on tärkeää. Konsultit eivät täällä pärjäisi.
Perushallinnonihminen on myös vaatetuksen lisäksi vähän sellainen nörttinössykkä. Koko työporukka on kaikinpuolin mukava ja kova nauramaan kahvihuoneessa. Työajan ulkopuolella ei tunneta.
Minä.Viihdyn.Täällä.
Ulkona: Mieletön ukkonen, painostava helle. Tämä siis hyvä. Ilmeisesti ensi viikolla on taas tiedossa +15 ja sadetta, niin tämä hiki ja huono olo käy.
Sisällä: Lounaan jälkeinen elämä. Ei pysty yksinkertaisesti tekemään yhtään mitään. Töitä.
Edellisestä postauksesta tapahtunut mm. seuraavaa: allekirjoittanut päivittää blogiaan työpaikaltaan. Täällä tulee istuttua ns. virastoaikaan ja vähän harvemminkin. Palkkani maksaa varsinainen akateemisen yhteisön keskus ja työkin noudattelee akateemista vapautta melko pitkälti. Töihin voi tulla periaaatteessa milloin haluaa, vaikkakin flexim-hihnan päässähän tässä roikutaan, mutta aamukahville, lounaalle ja iltapäiväkahville ei todellakaan leimata. Näihin toimintoihin saan päivittäin työajastani kulumaan pari-kolme tuntia. Ajoittain tulee pohdittua missä välissä ehtisi töitä tehdä. Ei kuitenkaan usein, joten tauot on ihan oikein ajoitettuja.
Työhaastattelussa piipahdin takuuvarmassa, hillityssä, harmaassa, Marc O'Polon villakangasmekossa, joka ei tässä tiedeyhteiskunnassa herättänyt liikaa tunteita. Kukaan tuskin tunnisti mekkoani laadukkaaksi eikä sillä täällä mitään merkitystä olekaan. Suurimman virheen olisin tehnyt laittamalla kauluspaidan ja jakkupuvun. Sillä outfitilla ei täällä lohkea kuin ihmetteleviä katseita.
Työvaategarderoobiin uudistamisella ei siis ollut hätää, sillä perushallinnonhenkilö pukeutuu lindex/hm/kappahl tweed-hame/samettihousut, kauluspaita/trikoopaita neuletakilla. Brändeillä ei täällä pelata, se on se substanssiosaaminen, jolla ohitetaan trendit. Vain olennainen on tärkeää. Konsultit eivät täällä pärjäisi.
Perushallinnonihminen on myös vaatetuksen lisäksi vähän sellainen nörttinössykkä. Koko työporukka on kaikinpuolin mukava ja kova nauramaan kahvihuoneessa. Työajan ulkopuolella ei tunneta.
Minä.Viihdyn.Täällä.
