torstai 27. marraskuuta 2008

Kuka vei mun vauvan?

Se on terve tai itse asiassa ei ole. Mies on kotona sairastamassa ja lapsi on jo toistamiseeen nuhassa kuukauden sisällä. Myös allekirjoittaneella on kurkussa karheutta ja nenässä tukosta, mutta äidit kärsivät sen suurempaa meteliä nostamatta.

Rakas lapsi täytti taas yhden kuukauden lisää. Nyt on mittarissa kuukausia jo kahdeksan. Käsittämätöntä. Ei voi olla, koska mä olen jarrutellut liikuntaharrastusten aloittamista vaan siks, koska mitään vatsalihaksia ei saa tehdä vasta kun puoli vuotta synnytyksestä eikä silloin kannata tehdä muutakaan. No nyt se puoli vuotta ja pari kuukautta siihen päälle on menny - kenenkä suostumuksella, kysyn vaan! Sanomattakin selvää on se ettei vatsalihaksia saati muutakaan ole tehty!

Ei ole montaa viikkoa kun Miehen kanssa ihmeteltiin, miten ihana ja sopeutuvainen meidän lapsi on, ei tyhjästä marise eikä itke laisinkaan jne. jne. Se oli suuri virhe, sillä kun se 8kk täyttyi, niin yhtäkkiä tämä ihana sopeutuvainen meidän lapsi marisee täysin tyhjästä ja itkee pienestäkin vastoinkäymisestä. Lapsi on niin omapäinen, että jos häneltä hienotunteisesti poistaa suusta sähköjohdon, haarukan tai muun erittäin vaarallisen artikkelin siitä seuraa todellinen hell and high water. Ja kenenkä suostumuksella, kysyn vaan!

Voisi luulla, että äidin egoa hivelee se, että on lapselle maailman tärkein olento, mutta siinä vaiheessa, kun ei voi leikkiä äidin vieressä, vaan ainoastaan sylistä käsin eikä äiti saa ottaa sivuaskeltakaan, niin voin kertoa, että tästä on hively kaukana. Nyt äiti miettii kuumeisesti millaiset traumat aiheuttaa lapselleen lähtemällä teatteriin muutaman päivän päästä. Eikä auta yhtään kommentit, että ei se itku ketään tapa ja kyllä se siitä sitten rauhottuu ja pälä pälä.

Nyt täytyykin lähteä katsomaan nukkuvaa vauvaa, ettei äitiin iske eroahdistus.

Ei kommentteja: