lauantai 29. marraskuuta 2008

Ei tällaista vaan tapahdu

Kukvel!

Onpahan ollut päivä - sitä tulin ihan tänne kertomaan. Vietimme koko päivän kaupungilla ostoksilla. Mies oli lupautunut mukaan, koska vaatteiden sovittelu on jossain määrin haasteellista lapsen kanssa. Olin todennut aiemmin, että lauantai ei saata olla paras päivä ko. aktiviteetille jokusen muunkin ollessa samoilla asioilla, mutta tänään mentiin. WRUUUM! Tuloksena: sovittamattomia vaatteita, jotka sitten kuitenkin yllätyksekseni sattuivatkin sopimaan! Kannatti valita vähän reilumpi koko...

Vauvauinti painoi vielä päälle ja Mies ehdotti josko hän skippaisi sukeltelut ja siivoisi kotona. Käy. Allekirjoittanut oli jo ovella menossa, kun tajusi, että hei meikit on naamassa - uimakoulun säännöt nimittäin kieltävät meikit. Jos ei jotain hygieniasyytä huomioida, niin ehkä ne ovat miettineet, että jotkut mammat voisi vetää överiksi halutessa huomiota naamariin eikä selluliitteihin. Vauvauinti ei varsinaisesti ole mikään missikisamiljöö. No tää vetää siinä kiireessä piilareita silmiin ja jotenkin toinen piilari meni rikki SILMÄSSÄ. No ei paniikkia, poistin silmästä piilarinriekaleen ja tunsin, että ei tainnu ihan koko piilari lähteä. Kello raksutti ja silmää kutitti. EI OLE MAHDOLLISTA. Mies käski rauhoittua ja minä en rauhoittunut, vaan maalailin jo kauhukuvaa lauantai-illasta Marian sairaalan päivystyksessä. Not a pretty sight. Joku toinen olisi skipannut vauvauinnit, mutta ei tämä äiti. Eikun uimaan roska silmässä. Ei tää nyt oo mitään johonkin synnytykseen verrattuna. Pulipuli.

Palasimme kotiin vajaa pari tuntia myöhemmin ja olin edelleen kauhuissani mahdollisesta kohtalostani jonkun huumehörhön seurassa. Päätin, että jo se on perhana, että se lämpäre saadaan pois silmästä. Mies toimi apurina "Joo no en mä voi tehdä mitään, kun sä et anna mun kattoo." Miehen jättiläissormi verkkokalvollani ei nyt satu olemaan mitenkään erityisen mieluinen kokemus. Olin jo luovuttamassa, koska olin vakuuttunut, että se sucker oli mennyt jonnekin silmän taakse piiloon eikä todellakaan aikonut tulla pois. Lisäksi silmäni ei jatkuvan sorkkimisen tuloksena ollut kovinkaan kivannäköinen, niin just silloin paikallistin kadonneen palasen ja sain sen vielä onnekkaasti poistettua. Hallelujah! MUTTA EIHÄN TÄLLAISTA VAAN TAPAHDU KENELLEKÄÄN! IKINÄ!

2 kommenttia:

Via kirjoitti...

Heii, mullakin on hajonnut piilari silmään. Olin pari kuukautta raitiovaunussa matkalla töihin kun se petturilinssi meni paloiksi. Yksi epämiellyttävimmistä tunteista mitä tiedän!

Ripu Lindfors kirjoitti...

Hei Via!

Kyllä se on näin, että jos tää ois Ameriikka, niin oikeuskeissihän tästä ois tullu. Varsinaisia petturilinssejä ollut liikenteessä!