Räveltäjä
Huh hellettä!
Tätä sitä on odotettu koko kesä ja maristu, kun on kylmä, niin nyt ei oo kylmä ei - tää kämppä on kun pätsi. Nyt vuorossa hirvee valitus siitä, että kyllä on ihan tuskaa tää kuumuus. Hyrrät pyörii yötä päivää ja hiki valuu. Kyllä on mahtavaa.
Lapsimaailmaan kuuluu edelleen vaan yhtä suurta ihanuutta ja vähän surkuttelua siitä, että meidän pikkuinen nakero kasvaa ihan tajuttoman nopeasti. Kuukaudet vaan vilahtelee eikä aikaa saa hidastettua millään. Toisaalta on huippua nähdä millainen karaktääri meidän neidolla on. Mies toteaa aina raivarin tullen tytön tulleen äitiinsä. Hmpf. Kyllä se vaan on hyvä ettei mikään nynny ole.
Allekirjoittaneen organisointitaidot ovat huimasti kehittyneet... ja sitten taas eivät ole. Taitojen kehittymisestä kertoo se, että valmistan joka aamu Bialetillani ihanat espressot - plus*a*bonus vaahdotan maidot ts. valmistan itselleni laten, luen Hesarin JA samaan aikaan seurustelen lapseni kanssa. APLODEJA!!!! Kyllä vaan lapsi on ihan tyytyväinen. Toisaalla lähes tulkoon kaikki mikä kulkee käsieni kautta putoaa lattialle! Esim. avaan guacamolepurkin ja onnistun pudottamaan sen avonaisena käsistäni matolle (bien sûr) ja mattoa putsatessani onnistun pudottamaan maton reunan kädestäni, jotta se koskettaa maton keskustaa värjäten senkin kauniin (tai kauhean - miten sen nyt ottaa) vihreäksi. Aurinkolasit ovat pudonneet käsistäni lukemattomia kertoja alaspäin asfalttiin (bien sûr), lapsen juuri desinfioidut tutit ja pullot putoavat lattialle - tietysti johtuu siitäkin, että ne ovat aivan törkeen kuumia, kun poimin ne kattilasta keittäytymästä....
Nyt vuorossa après sol tän mahtavan helteiden suoman ruskistuksen preservoimiseksi, nyt vaan toivotaan ettei tarvitsisi rasvailla lattiasta käsin, vaikka onko tuolla nyt juurikaan mitään merkitystä.
Post Scriptum: Mies pyysi tekemään sänkkärin, koska "Sinun voileivät ovat niiin hyviä, paljon parempia kuin minun tekemät." Leikkasin auki feta-tetraa ja onnistuin tökkäämään veitsen tetran läpi sormeeni (bien sûr). Tarina jatkuu: lähdin kiikuttamaan Miehelle erityisen hyvää voileipää ja matkalla pudotin tomaatit ja kurkut keittiön matolle. Olisikohan jo aika lähteä mattopyykille, vaikka onko tuolla nyt juurikaan mitään merkitystä?
Tätä sitä on odotettu koko kesä ja maristu, kun on kylmä, niin nyt ei oo kylmä ei - tää kämppä on kun pätsi. Nyt vuorossa hirvee valitus siitä, että kyllä on ihan tuskaa tää kuumuus. Hyrrät pyörii yötä päivää ja hiki valuu. Kyllä on mahtavaa.
Lapsimaailmaan kuuluu edelleen vaan yhtä suurta ihanuutta ja vähän surkuttelua siitä, että meidän pikkuinen nakero kasvaa ihan tajuttoman nopeasti. Kuukaudet vaan vilahtelee eikä aikaa saa hidastettua millään. Toisaalta on huippua nähdä millainen karaktääri meidän neidolla on. Mies toteaa aina raivarin tullen tytön tulleen äitiinsä. Hmpf. Kyllä se vaan on hyvä ettei mikään nynny ole.
Allekirjoittaneen organisointitaidot ovat huimasti kehittyneet... ja sitten taas eivät ole. Taitojen kehittymisestä kertoo se, että valmistan joka aamu Bialetillani ihanat espressot - plus*a*bonus vaahdotan maidot ts. valmistan itselleni laten, luen Hesarin JA samaan aikaan seurustelen lapseni kanssa. APLODEJA!!!! Kyllä vaan lapsi on ihan tyytyväinen. Toisaalla lähes tulkoon kaikki mikä kulkee käsieni kautta putoaa lattialle! Esim. avaan guacamolepurkin ja onnistun pudottamaan sen avonaisena käsistäni matolle (bien sûr) ja mattoa putsatessani onnistun pudottamaan maton reunan kädestäni, jotta se koskettaa maton keskustaa värjäten senkin kauniin (tai kauhean - miten sen nyt ottaa) vihreäksi. Aurinkolasit ovat pudonneet käsistäni lukemattomia kertoja alaspäin asfalttiin (bien sûr), lapsen juuri desinfioidut tutit ja pullot putoavat lattialle - tietysti johtuu siitäkin, että ne ovat aivan törkeen kuumia, kun poimin ne kattilasta keittäytymästä....
Nyt vuorossa après sol tän mahtavan helteiden suoman ruskistuksen preservoimiseksi, nyt vaan toivotaan ettei tarvitsisi rasvailla lattiasta käsin, vaikka onko tuolla nyt juurikaan mitään merkitystä.
Post Scriptum: Mies pyysi tekemään sänkkärin, koska "Sinun voileivät ovat niiin hyviä, paljon parempia kuin minun tekemät." Leikkasin auki feta-tetraa ja onnistuin tökkäämään veitsen tetran läpi sormeeni (bien sûr). Tarina jatkuu: lähdin kiikuttamaan Miehelle erityisen hyvää voileipää ja matkalla pudotin tomaatit ja kurkut keittiön matolle. Olisikohan jo aika lähteä mattopyykille, vaikka onko tuolla nyt juurikaan mitään merkitystä?
