tiistai 15. huhtikuuta 2008

New status

Heipodei,

täältä raportoi kolme viikkoa vanha äiti. Ihana tyttäremme päätti ilmaantua ilahduttamaan vanhempiaan heti pääsiäispyhien päätteeksi viisi viikkoa ennen maagista vapun rajapyykkiä, jolloin häntä varsinaisesti odottelimme seuraamme. Allekirjoittanut tosin ihmetteli Miehelle koko pääsiäisen, että hitsit, kun masua vähän nipistelee, mut mennään vaan Ikeaan ostamaan kaihdinta ikkunaan. Asiat tärkeysjärjestyksessä comme toujours. Mieskin oli sitä mieltä, että eiköhän nuo "pikkunipistelyt" kuulukin asiaan raskauden siinä vaiheessa. Little did we know.

Kaihtimet ovat nyt onneksemme ikkunassa, koska nykyinen toimeksiantoni maitotehtaalla kaipaa suojaa suoraan vastapäiseen naapuriin suuntaavaan ikkunaan. Tämä mami on vielä kaukana siitä, että tuutti reväytetään esille paikassa kuin paikassa tai seurassa kuin seurassa. Tilanne tosin voi muuttua radikaalistikin, sillä eilen vaunusta kuului sydäntä riipivä itku ja olin jo suuntaamassa Bulevardin kahvisalonkiin tarjoamaan lounasta tyttärelleni. Itku onneksi lakkasi ja siveys on vielä tallessa.

Niinhän sitä sanotaan, että elämä muuttuu tosi radikaalisti vauvan ilmaannuttua, että käykää nyt ulkona ja tehkää nyt sitä ja tätä, kun se vauva syntyy, niin sitten ei pääse mihinkäään, kuulitko hä? Jep. Kyllä kai se nyt muuttuu hyvänen aika, mutta kyllä meidän neiti on käynyt jo Stockmannilla ja jopa pankissa, että ei täällä ihan putkassa olla. Sen sijaan yöunet ovat asia erikseen. Herääminen parin kolmen tunnin välein puoleksi tunniksi-tunniksi on entisestä elämästä poikkeava juttu. Onneksi äiti on varustettu taikahormoonein, että hän nousee kepeästi vuoteestaan ja palvelee lapsensa tarpeita kellon ollessa mitä tahansa. Kepeästi on tosin hieman liioteltu adverbi. "Kepeästi" kenties vielä puolilta öin, koska ei ole ehtinyt vielä edes nukkumaan, mutta kello kolmen ja kuuden vuorot vaativat jo hiukkasen enemmän ponnisteluja. Lapsi voi herätä myös puolen tunnin päästä syötöstä, jolloin on ohjelmassa yleensä yöpaidan vaihto, koska jostain käsittämättömästä syystä pissinpirulainen on päässyt jostain livahtamaan ja se vaatii omat toimenpiteensä. Mies totesi, että vaippa on laitettu huonosti. Just. Kyllähän minä sen vaipan laitan aina nimenomaan juuri yöksi huonosti, että se pissi varmasti sieltä pääsee kastelemaan joka paikan. Vaipanvaihto yleensä piristää lasta, joten hän usein haluaa taas syödä ymmärtämättä, että masu on kylläkin ihan täynnä. Ajoittain tätä seuraa puklautus puhtaalle yöpaidalle, joka sitten vaihdetaan taas uuteen. Kohta onkin taas syöntiaika.

Meidän tärkein on hoksannut myös sen, että äidin tai iskän syli on paras paikka nukkumiselle. Yöllä ei enää edes harkita neidon laittamista omaan sänkyyn, koska unen ollessa miten tahansa syvää, hän havahtuu välittömästi eikä suostu jäämään yksin nukkumaan. Can you blame her? Tällöin äiti herää myös muulloin kuin lapsen kutsuun öisin ja saa miltei sydänkohtauksen, kun huomaa, että lapsi on valunut kokonaan peiton alle tai muuten kaivautunut äidin kainaloon niin tiukasti, että itsesyytöksethän siinä on vähintäänkin paikoillaan. SIIS APUA, JOS MÄ OLISIN LITISTÄNYT TÄN LAPSEN MUN KÄDEN ALLE tms....

Kiitän kaikkia AEG:n insinöörejä, että kahvinkeittimessäni on ajastin. Vauva sylissä on vielä hieman hankalaa laittaa kahvit tulille (tämän hallitsen varmaan jo pian kuitenkin) ja kun tavallisten ihmisten aamu koittaa esim. kello 7 tai 8, niin kyllä tämän äidin keho jo huutaa kofeiinia. Naps ja kahvit odottavat valmiina - jos niitä ei itse sitten kaada viemäriin, kuten tänä aamuna lapsi sylissäni kaadoin ihanan tuoksuista kahvia kupillisen mitan nurin laittaessani pannua takaisin keittimeen! Lapsi ei aiheuta negatiivisia tai epätoivon tuntemuksia, mutta kahvi kylläkin - tarkemmin kahvin puute - saa mieleni järkkymään. Onneksi pannussa oli vielä kahvia jäljellä, joten katastrofilta vältyttiin.


Ei kommentteja: