keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Baby don't cry

Se on terve täältä äiti-lapsi maailmasta!

En kyllä tiedä miksi täällä nyt olen, kun voisin LEVÄTÄ pienen aarteeni vieressä, mutta jos ihminen ei tajua, se ei tajua. Sitä paitsi anopin käsky Lepää aina kun voit ettet aja itseäsi ihan piippuun kuulostaa ihan käsittömättämältä (samoin kuin tuo sana - lepo kenties auttaisi myös sanojen tunnistamisessa ja oikeinkirjoittamisessa). Käsitön olkoon tämän tarinan teema.

Niin lepää aina kun voit. OK. Jos en ole maidontuotantohommissa tai muuten vain vauvaan liittyvissä tehtävissä, niin sitten se paljon puhuttu kuuluisa oma aika pitäisi nukkua harakoille. Ei, ei, ei. Kyllähän tämän päiväkirjan pitäminen on tähdellisempää kuin lepääminen.

Meidän ihanaa aarretta vaivaavat pirulliset vatsakivut - öisin. Edelleen pidän itseäni vielä selväjärkisten kirjoissa, koska heräämme kuitenkin yleensä öiseen aikaan vain 03 ja 06 ja itku loppuu melkolailla heti, kun lapsi pääsee syliin. Itku ei ole pientä kissanpoikasen piipitystä, vaan ennemminkin naarasleijonan karjumista muistuttavaa. Tarkennus: en yleensä kuvaile tyttäreni tuskaista itkua karjunnaksi enkä vähättele sitä millään tavoin. Se vain kuulostaa siltä ja kuvannee sitä kamalaa oloa, joka hänellä tuolloin on.

Olen päättänyt, että meidän perheeseen ei tule koliikki eikä lapsen itku koliikkia tuolloin ole. Aloitin toimenpiteet mahdollisten vatsanväänteiden häätämiseksi kaatamalla lapseni kurkkuun eilen gefilusplus kapselin sisällön. Sitä kuuria jatketaan niin kauan ennen kuin yöt ovat hiljaisia. Mies viittasi myös äidin ruokavalion tarkkailuun eli 1kg Karamellikimaraa saattaisi vaikuttaa myös lapsen vatsan kipuiluun. Näinköhän on?

Täällä saa muutenkin olla lapsen kurkkuun tykittämässä melkoisia coctaileja, koska d-vitamiini ja rauta annetaan ruiskuista sekä jo mainitsemani mhb1. Ziisus. Sain sen todellakin kuulostamaan ihan huumefixiltä. Nonni, takaisin käsittämättömän (joko onnistuin?) ihanan tuoksuisen vauvan ihailuun!

1 mhb a.k.a maitohappobakteeri.

Ei kommentteja: