maanantai 25. kesäkuuta 2007

Mittumaari

Juhannustaiat on tehty taas vuodeksi eteenpäin. Vietin tuon yöttömän yön pienellä savolaisella paikkakunnalla ystävieni ympäröimänä. Perinteisiimme kuuluu yleensä vierailu paikkakunnan paikallisessa, joka kerta toisensa jälkeen jaksaa yllättää, hämmästyttää, yököttää sekä onneksi myös jossain määrin naurattaa. Juhannusjuhlijoita viihdyttämässä oli Dingon Jonttu + possible girlfriend, jota luulin ensimmäisen neljän biisin ajan mieheksi. En voi linkittää Jonttua, koska 1985 aikainen foto ei ihan vastaa tätä päivää. Mitään dingohysteriaa ei Jonttu kyennyt lietsomaan ja tuli huomattua, että niin se on Jonttukin ihan tavallisia kuolevaisia, jonka myös pitää laskunsa maksaa. Juhannusaaton keikkaliksasta maksaa varmaan just ja just puhelinlaskunsa (osissa). Joku siinä tökkäsi - tyyppi soitteli Sinä ja minää lähestulkoon mikroshortseissa.

Tyypillistä juhannusjuhlijaa tässä samaisessa anniskelukohteessa voinee kuvailla siten, että nainen oli laittanut päällensä liilan (myös muut värit) trikoopaidan (Maximarketista) ja jonkin hameenoloisen tai highwater-housut (tietämättään highwater-ominaisuudesta). Toiset sanoisivat, että housujen lahkeet olivat liian lyhyet. Tukka oli kuitenkin se todellinen katseenvangitsija, joka keräsi pisteet - ilmakihartimet ovat varmaan out of stock tässä cityssä. Hu-huh. Kuka lienee kaupungin hovikampaaja? Jos haluaa todellista extremeä elämäänsä, kannattaa kokeilla. Miesjuhlija puolestaan kulki rennosti virttyneessä verkka-asussa tai kauluspaidassa, johon oli painettu jotain autokorjaamotekstiä selkään tai rintataskun yläpuolelle. Kaikilla oli hiki.

Itseluottamusongelmat eivät tämän kaupungin miehiä vaivanneet, sillä varsinkin nämä vanhan (ja tuoreen) hien pinnoittamat hammas-siellä-toinen-täällä donhuanit hakeutuivat juttusille hämmentävän aktiivisesti. Siinä ei todellakaan harrastettu 'oliskohan tuo vähän out-of-my-league?' ajattelua, vaan nämä herrat luottivat vimosen päälle naturalistiseen lähestymistapaan. Monella oli nimittäin tapana laskea ilmoille kunnon flatus juuri ennen kysymystä 'voepko tarinoettee' tai vielä suorempaa 'onkos ukkos tiällä'. Muitakin naisihmisiä oli lähestytty, koska siitä seurauksena oli runsaasti pahoinvointia. Naisten saniteettitilan lattiat olivat täysin laatoitetut ja kävi ilmi, että kenkävalintani oli niiiiiin epäonnistunut! Flipareita ei muutenkaan katsottu hyvällä tässä ko. kohteessa.

Drinksuja saattoi tilata kierrevihkosesta, ja jos sattui puhe kangertelemaan, niin pystyi näyttämään vaan vihkosta kuvaa ja avot - drinksua tippui tiskiin. Irish Coffeen pinnalla oli herkullisen näköistä suklaarouhetta ja kauhoin sen suuhuni vain ja ainoastaan havaitakseni, että sen seurauksena joka ikisen hampaan väli oli täynnä Saludoa. I still have a lot to learn.

Ei kommentteja: