Taas tultiin uuteen

 

Helinää helkettä ja kilinää kilkettä - sillä tultiin jouluun ja nyt ollaan jo hyvän matkaa uutta vuotta asteltu. Melkoisia kolinoitakin koettiin viime vuoden aikana, vaan tässä reflektoidessa voi kai ihan hyvin mielin todeta, että kaikki on tainnut jotakuinkin mennä niinkuin on pitänyt isoista muutoksista huolimatta.

Sen olen oppinut, että täytyy luottaa, on luotettava. Mikään ei pakottamalla parane, eikä muutu, jos tunne ei ole hyvä. Voit muuttaa vain itseäsi ja suhtautumistasi asioihin. Toista ihmistä ei pysty muuttamaan, eikä muokkaamaan mieleisekseen.

Viime vuosi oli monella tapaa uuden aloittamista. Uudenlaisen elämän, johon liittyy vuoroviikot lasten kanssa, vaan siitä olen kiitollinen, että lapset saavat kulkea vanhempiensa luokse päivittäin, oli kumman hyvänsä vastuuviikko ja kaikki on mennyt niin hyvin kuin näissä muutoksissa voi odottaa. Teini-ikäisen äitinä kohtaamiset joidenkin asioiden osalta ovat herkkien tulimerkkien osalta ajoittain räiskyviä ja liityinkin jo "Kamalat äidit -vertaisryhmään. Voimia muillekin vertaisille.

Naisten kympin lähettiläänä juoksemisen aloittaminen syyskuun lopussa eteni hienosti jopa kahdenkympin juoksulenkin taittamiseen loppuvuodesta. Siitä kuitenkin polvi ärtyi sen verran, että loppuvuosi meni tosi vähällä hölkällä. Vaan käynti fyssarilla oli tosi hyödyllinen, hän totesi, että jumppaa peppua, niin kaikki alkaa rullaamaan paremmin. Nyt juoksulenkit sujuvat taas. Juhuu! Uudella vuodella on edessä kuitenkin ihan mielettömiä kokemuksia juoksun saralla, joten olen toiveikkaana sen suhteen, että ne saisin kokea. 

Jotain taikaa tapahtui kesän lopulla, kun kohtasin yhden ihmeellisen ihmisen. Sen jälkeen loppuvuosi on ollutkin yhtä suurta ihmettä. Jatkuvaa ihmetystä, voiko tämä olla totta, rakastumisen hattaraa, tunnetta siitä, että nyt on hyvä olla. Vierelleni tuli ihminen, jonka matkassa uskallan olla, siinä on turvallista olla. Hän kannustaa, kun epäröin, ottaa kiinni, kun kaadun. Saa minut nauramaan. Hänen kanssaan minä kuljen luottavaisena siitä, että tämä on oikein.

Onnellisuus on niin voimakas tunne, että välillä mieleen hiipi pelko siitä, että entä jos tämän menettää. Jos jotain sattuu jollekin. Jos tuleekin jotain. Silti ei voi jäädä pelkäämään, vaan voi todeta kiitollisena, että kaikki on nyt hyvin, huomisesta ei ole kenelläkään tietoa. Näin ollen nyt on aika nauttia, uskoa ja edelleen luottaa, että elämä kantaa. Sen se tekee. Luotat vain. Ihanaa kuluvaa vuotta 2022 ja kiitos, kun kuljet mukana täälläkin! IG:ssä löydät minut elämän vallihaudasta ja sen ulkopuolelta @riikka_hei