sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Suloinen sunnuntai, ota rauhasti rennosti

kuva: Sami Heiskanen

Huomaan asettuvani blogin äärelle sunnuntaisin. Lauantaina mennään vielä kierroksilla ja on lasten menoja tai hoidettavia asioita, joita arjen kierrokset vielä kirittävät.

Sunnuntaina aika on aamuisin pysähtynyt. Herään meistä ensimmäisenä, keitän kahvin ja uppoan ajatuksiini. Aamu tänään alkaa harmahtavana, joten ei ole kiire mihinkään. Auringon paistaessa tekee mieli heti aamusta pakata uintikamat ja suunnata altaalle merivesipulahdukseen. Tänään sinne ehdin iltapäivälläkin. Aurinko asettaa pienen paineen siitä, että on vähän kiire. Ei voi muka sisällä olla, kun on niin kaunista ulkona.

Mieli on siitä kummallinen, että se kyllä vaeltelee ja se keksii kaikenlaista pitäisi-tekemistä. Olisi ikkunanpesua, vaatteiden sorttausta kirpparille, kaappien siivousta - vai hetkinen, onko nyt se aika, että pitäisi vaihtaa mullat kukille. Tekeminenhän ei koskaan lopu.

Sunnuntaihin kuuluu myös haaveilu ilman varsinaista tekemistä. Tänään olen jo pohtinut, millaisen kesäparvekkeen laittaisin, mitä kukkia ja kuinka paljon, laittaisinko yrttejä kasvamaan. Ajatus on poikennut myös kesälomareissussa, työmatkoissa sitä ennen, keittiöntuoleissa (edelleen!) ja vessan pesuaineessa, josta en varsinaisesti haaveile, mutta jonka unohdin eilen ostaa.

Sunnuntait ovat itselleni pyhiä päiviä. Silloin ei säntäillä. Elimistö ja parasympaattinen hermosto painaa jarrua, rauhoittaa, kehottaa ottamaan iisisti. Tekemisiä tehdään fiiliksen mukaan.
  
Tiedän, että on myös heitä, joiden on saatava jotain aikaisiksi, ei voi vaan olla. Viikonloput on myös usein niitä päiviä, jolloin mitään jaksaa tai ehtii edes tehdä. Sekin on okei. 

Jatkan vielä hetken vain olemista, sitten kaivan esiin lapsen kouluprojektin, autan häntä siinä, vilkaisen ikkunoihin ja loppu jääkin vielä käsikirjoittamatta. Antaa sunnuntaiflown viedä.

Ihanaa päivää!

 

Ei kommentteja: