keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Viimeistä viikkoa vanhassa viedään - Sisustuspohdinnat osa II: Sohva

Golden Girls sohva?


Jouluun on puoli vuotta.

Tämä tarkoittaa sitä, että ollaan jo kesääkin puolessa välissä. Mihin tämä aika... No nyt ei ole kyllä joulu mielessä, vaan yritetään nauttia myös lämmöstä! Meillä ei ole mökkiä, eikä parvekkeen grillikään kuumentunut juhannuksena, vaan keskikesän juhla sujui mallikkaasti cityssä muuttolaatikoita täytellen. Kuulostaa ehkä superankealta, mutta juhannuksen kynnyksellä piipahdimme Tukholmassa ja itse jussina herkuttelimme Hampton Bayssa ihan parhailla burgereilla, joten not so bad ja saatiin vähän breikkiä laatikkorumbasta. Mikäli olet Hietsun torin kulmilla, niin ehdoton suositus lounaspaikasta on tämä veden äärellä oleva aurinkoterassi. Sisällekin mahtuu mikäli sää ei salli, mutta grillin savuinen tuoksu huumaa ulkona.

Vikaa viikkoa tässä residenssissä nyt kuitenkin viedään. Tuntuu epätodelliselta. Olemme vierailleet raksalla ja vaikka asunnot ovatkin valmiit, uusi tuntuu vielä raksalle. Sitä meidän ihka omaa emme ole edes vielä nähneet, mutta muita asuntoja olemme. Siis just niin ei minulle sovi tällainen yllärielämä. Vajaan viikon päästä on jo herätty uudesta osoitteesta. Huh. ytyy tehdä visualisointiharjoitus. Nämä harkat menevät samassa kategoriassa hengitysharkkojen kanssa. Heti helpottaa.

Sama tilanne kuin sängyn kanssa, hakusessa on pitkäaikainen suhde.  Kumppanin on oltava silmää miellyttävä, luotettava, mieluusti kotimainen, laadukas ja itsensä ryhdikkäästi kantava, mutta silti syliinsä pehmeästi sulkeva, ei mikään jäykkis. Tämä kaveri tykkää myös siitä, että sen saa riisuttua ja puettua puhtaisiin - vaivatta. Aika hyvät hakukriteerit, näillä ominaisuuksilla saa taatusti hyvän, kun vain sen sopivan löytää. Miten musta tuntuu, että siellä Tinderissä olis tällaista tai ehkä itselleni sopivammin paremminkin Napakympissä.

Vaan sellaista etsitäänkin, napakymppiä. Voisiko se olla joku näistä

Hakola Lazy - kuva täältä

Tässä on taas yksi perheenäiti kaikkensa antanut ja on muutenkin niin vaatimaton luonne. En kait minä mittään lepoa tarvitse, hyvänen aika. Ihan tähän lattialle vain oikaisen hetkeksi ennen kuin käyn kaupassa, laitan koko perheelle ravitsevan aterian, pesen pyykit ja ripustan kuivumaan heti kun olen katsonut syksyn harrastuksiin ilmoittautumiset, jotta ei jää sitten lomien jälkeen pelkkä jonotuspaikka, istukaa te toiset vaan. Tai sitten tämä nainen on yksinkertaisesti pyörtynyt, kun on niin upea sohva, ei se muuta tarvitse

Hakolan Cosy vai Lazy, se kysymys on monen sohvanvaihtajan huulilla. Hakola on lunastanut paikkansa monien olkkareista, vähintäänkin toivelistalta. Minä olin pitkään vakuuttunut, että tykkään enemmän Cosysta, sitten eräs toinen sohvanvaltaaja tuli kertomaan omia kriteereitään tähän minun visuuni, ja että sohvalla tulisi voida laiskasti loikoilla, sen tulisi olla enemmänkin pehmoinen ja mukava, kuin ryhdikäs ja pehmoinen, niin olenkin enenevässä määrin pohtimassa Lazya, joka tosiaan on myös leveämpi ja syvempi

Meille ei ole tulossa kulmasohvaa, eikä divaania, ainakaan tässä kohtaa, sillä me ei koko perhe kuitenkaan yhdessä keräännytä katsomaan mitään leffaa (sellaista ei vaan ole vielä keksitty, jonka äärellä jokainen malttaisi 90 min istua), joten kaikkien ei tarvitse kerralla mahtua siihen loikoilemaan.

Hakolan Cosy - kuva täältä

Voi että. Tähän sohvalle tulisi oletettavasti tämä Westie mukaan, kun ollaan sitä koiraakin haaveiltu. Olen istunut tätä Cosya messuilla, Fredalla Hakolan liikkeessä, World of TREssä Mikonkadulla, Stockalla ja tykkään. 

Meille voisi kylläkin suunnitella sitä 3,5:kasta Cosya, jos nyt sitten joskus osuttaisikin sohvalle koko perheen kanssa, niin paremmin mahdutaan kuin tuohon 3-hengen Cosyyn

Adea Basel - kuva täältä


Well hello Basel, tämän sohvan työnimi oli House wine. Nimi kuvastaa hyvin eleetöntä ja hiljaisen hienostunutta sohvaa, jonka puhtaat muodot yhdessä käyttötarkoituksen ja huippuunsa viimeistellyn mukavuuden kanssa luovat siitä monikäyttöisen. Minulle tulee kyllä mieleen talon viinistä se edullisin karahvi punkkua, joka kylläkin aina maistuu. Cheers! On kaunis. Kallis. Ennen kaikkea kaunis. Pardon me, Jope iski.

Interfacen Sand - kuva täältä
 
Interfacella on aika kiva Sand-malli, jota olen myös istunut ja tykännyt siitäkin. Ei mitään valittamista, ehkä voisi olla kuitenkin snadisti pidempi malli, kuin se mitä olen testannut (206 cm). 


Tässä tarkastelussa huomaan, että kaikki nämä sohvat ovat samankaltaisia ulkonäkönsä puolensa eli selkeästi nämä mallit miellyttävät silmää. Ennen kuin joku huutaa, että pitää muitakin tekijöitä miettiä kuin ulkonäköä, niin kyllä niitä on mietitty. Martindale on näissä vaihtoehdoissa ihan tapissaan. Nyt vaan valitaan näistä se joku. Mut mikä? Vinkkejä?



Ei kommentteja: