Fingerfood
kuva: amazingdata.com
Pian koittaa aika, kun ihanainen pikkutyyppimmekin pääsee tutustumaan uusiin, kulinaarisiin kokemuksiin ja olenkin pohtinut, miten tämän asian kanssa etenemme. Isomman kanssa oli niin innoissaan ja malttamaton, että aloitimme hedelmäsoseiden maistelun muistaakseni jo 4kk tai 5kk iässä. Ihan oppikirjojen mukaan kyllä, mutta kun sille tielle lähtee, ei paluuta ole ts. purkkeja on sitten joka paikka täynnä. Jostain syystä tätä vaihetta haluaa nyt pitkittää, kun mitään pakkoa ei ole vielä aloittaa eli neiti kasvaa ihan äidinkin full-fat maidolla mainiosti.
Ekalla kierroksella aloitimme ihan suoraan purkkishown ilman edes ajatusta mistään sormiruokailusta. Toki meilläkin syötiin maissinaksuja, mutta eipä juuri muuta vasta kun isompana. Nyt pikaresearch aiheesta herättää suurimpana huolen siitä, että tukehtuuhan se, ihan varmasti. Kiintymysvanhemmuusperheet (who?!) toteavat, että no problem, lapsen pitää olla vaan PYSTYASENNOSSA ja PAIKALLAAN syödessään (Hei - nyt et heilu siinä vauva, nyt PAIKOILLAAN eikä HUOJUTA SIINÄ kuulitko!)– ei siis turvakaukalossa, sitterissä tai muussa takakenossa eli siis mitenkä?
JOS uskaltautuisi tähän hullutteluun, niin mitä vauvan tarjottimelle uskaltaa laittaa? Nämä samat kiihtyneet vanhemmat, siis anteeksi kirj.virhe, kiintymysvanhemmuusperheet listaavat aloitusruoiksi vihannekset ja hedelmät isoina paloina ja pehmeiksi kypsennettyinä. Tikkumuoto on hyvä, jotta bebe voi natustella fingerfoodiaan nyrkin ulkopuolella. Ei ole rajoja sille mitä tarjoaa kunhan se on kotivalmisteista ja terveellistä. Got it.
Menu
- banaani
- päärynä
- kiiwi
- tuore luumu
- tuore persikka
- kuorittu tuorekurkku
- tomaatti (kuorittuna, ilman siemeniä)
- mustikat (vähän kohmeisina pakastimesta)
- vesimeloni
- leipä (kuivat kannikat)
- suolattomat luomuriisikakut
- maissinaksut
Tikuiksi paloiteltuna & höyrytettynä
- porkkana
- palsternakka
- parsakaali "kahvalla"
- kukkakaali "kahvalla"
- omena
- kesäkurpitsa
- munakoiso
Keitettynä
- perunat (isoina paloina)
- pastat (isot palat)
Tämähän kyllä teoriassa vaikuttaa oikein hyvältä. Muistissa on tosin vielä, kun allekirjoittanut valmisti koko päivän esikoiselleen - rakkaudella ja antaumuksella, perunamuusia ja porkkanaa - luomua tietenkin! vain saadakseen puolikkaasta lusikallisesta kiitokseksi kakomista ja lähes tulkoon tukehtumisen. Muksun porkkanaperuna osoittautui lapsen suureksi herkuksi. Pitäisikö tästä ottaa kerralla opiksi?
Menu täältä:
http://kiintymysvanhemmuus.fi/pohdintoja/lapsenhoito/ravinto/sormiruokailu-kaytannossa/
