sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Joulu on taas

Kukkuu!

Niin sitä pittää ihmisen kiireisenä, että on tää sosiaalisen median käyttö rajautunut ihan vaan feisbuukkiin, et ei oo vaan kerenny kirjottaa tätä 2000-luvun zournaalii. Okei, joku kohtaus on siis päällä, mutta yritetään kuitenkin kerrata mitä on tapahtunut.

Isoja liikkeitä, lapsi päiväkotiin (ihan kauheeta muuten!), allekirjoittanut koulun penkille (no olipa yllätys - elinikäinen opiskelija kirjaimellisesti) ja sitten on myös mietityttänyt mahdolliset virhegeenit ja elämäni kohtalo. Sanoisinko, että aika isoja juttuja yhessä koossa.

Geenivirheitä en kuitenkaan jaksa alkaa täällä miettiä, koska lopultahan sitä ei tiedä miten se kuolo korjaa, niin jääköön se nyt setvimättä tarkemmin.

Koulun penkistä voin kertoa, että hikarimaineellani olen napsinut vitosia (myös muitakin arvosanoja, mut niillä ei niin väliä), hoitanut hullunrankan auskultoitini (paljon hienompi sana kuin "opetusharjoittelu") ja jotenkuten selvinnyt siitäkin, että lapseni on päiväkodissa hoidossa. Kyllä se ihminen alistuu ajan kanssa periaatteessa melkeinpä mihin vaan.

Myös niskasta kiinni on otettu ja aloitettu liikunta (joka tosin nyt on taas tauolla, mut nevertheless). Tällä kertaa päätin, että nyt ei joogalla vatsalihaksia kaiveita esiin, vaan palataan kunnon HC-meininkiin eli aerobick saleille. Heheh. Eikä ole väliä vaikkei ole käynyt sitten vuoden 1995, sillä kaikki elementit ovat paikoillaan, niin grapevinet kuin Shania Twainin that don't impress me muchit. Kahvakuuliakaan ei näkynyt, vaikka niiden kai pitäis olla tätä päivää. Mitä sitä suotta muuttamaan hyväksi todettua konseptia. Kuukausikorttini on nyt lusittu ja joulupyhien (jotka ovat ihan säälittävät tänä vuonna) sekä muiden tekosyiden varjolla väistelen varmaan kinkkusulattajien (joksi myös minä lukeudun) v-askelia sitten tammikuussa, kun on taas luvattu laihtua kolme kiloa. Muita syntejä minulla ei olekaan kuin ylimääräiset kolme kiloa. Ei ole niin. Juomista ei tarvitse vähentää, korkeintaan lisätä ettei aina olisi kuin persiiseen ammuttu. Röökiä polttaa vaan totaalijuntit eli en siis minä - tarkennuksena. No joo, vois sitten hommata itselleen sen duunipaikan. Se olkoon uuden vuoden juttuni. Kuulitko aviomies, meinaan harkita töihin menoa!

Nyt aion nauttia vichyvedestä, joka maistuukin melkoisen hyvältä nautittuani 350g Fazerin minttusuklaita. Minulle ei siis kannata tuoda laatikoittain mitään syötävää. Muistakaa tämä vuonna 2011, niin saatan laihtuakin ne kolme kiloa.

Valoisaa Joulumieltä minulle!

Ei kommentteja: