perjantai 9. tammikuuta 2009

Uudet kujeet

Kukvel!

Nyt on uuden vuoden kunniaks saanu Rouvan blögikii uuvet värit ja muodot, vähän niinku itsellekin toivoisi tapahtuvan. Väriksi kelpuuttaisin kevyen päivetyksen ja vähintäänkin tyviväriä huutaa pää. Muotoja en varsinaisesti halaja lisää, lähinnä olisin suht valmis luopumaan näistä nykyisistä, että jos on halukkaita, täältä saa käydä hakemassa.
Free of charge.

Mitään lupauksia emme tehneet, ainakaan ääneen niitä ei lausuttu, mutta mitä tulee allekirjoittaneeseen, niin tulevaa vuotta varten on laadittava budjetti. Valtion sponsoroima vanhempainlomani tulee päätökseen alle kuukauden kuluttua (ou nou!!! byäääääääää!!!) ja sen jälkeen täytyy selviytyä spiritus santoksella tms. En ole ao. asiaa sen kummemmin pohtinut, mutta on todennäköistä, että nykyinen kulutus on lähes nollattava.
Hau is posible? Enhän minä nytkään käytä rahaa juuri mihinkään...

Toinen ääneen lausumaton seikka on säännöllisen liikkumisen lisääminen.
Emphasis on säännöllisen. Kävimme lapsen kanssa tänään joogassa. Tästä tulee viikottainen rituaali yhdessä bailatino tunnin kanssa. Siinähän sitä taas olisi viikko täynnä. Tanssia, joogaa ja viikonloppuna uintia. Siihen sitten vielä yhdelle päivälle muskari. Full book, kuten eräs konsulttikingi taannoin totesi. On muuten melko järkkyä, että tuo demoni menneisyydestäni ei irrota otteestaan, vaan hiipii salakavalasti mieleeni liiankin usein. Hus!

Jooga oli taivaallista. Salissa oli ihanan lämmin ja aurinkotervehdyksetkin sujuivat vanhasta muistista ihan ookoosti, lapsi ei varsinaisesti innostunut toimimaan äidin parina, vaan kävi nuoleskelemassa kanssajoogaajien vichypullojen korkkeja ja häiriköi muiden osallistuvia lapsia osoittamalla sormella silmään.
Olemme tutkineet nuken silmiä - ne menee kiinni ja auki sekä ne saa sormella väännettyä auki.

Venyessäni pää alaspäin seisovaan koiraan, lapsi purkaa ponnarini ja päättää ryhtyä seisomaan minua vasten. Ookoo, siis kyseessähän on nimenomaan SEISOVA koira, lapseni on nero. Juuri kun olen päässyt vauhtiin, alamme joogaamaan lapsia. Nou, nou, nou, nou ei nää mitään joogaa tartte, antaa niiden vaan köllötellä (muiden lapset) ja häiriköidä (minun). Ilmeisesti nämä vauvat tarvitsevat ja ajatuksenahan se on varmasti herttaista, kun lapsi töröttää niskaseisonnassa ja tekee heinäsirkkaa. Minun lapseni on vauvahierontansa suorittanut viiden kuukauden iässä, jolloin oli vielä manipuloitavissa. Tällä erää top3 on kiipeily, kiljuminen sekä muiden joogaajien juomatilanteen tarkastaminen.

Vaikkakin tämä kunnianhimoinen (lue: itsekeskeinen) äiti haluaisi skipata lapsijoogaosuuden completely, niin menemme myös ensi viikolla. Ainahan äiti voi sen verran huilata.


PS. Voi hemmetti tätä fonttia ja sen kokoa. Olen muokannut sitä noin kuusi varttia eikä se siitä muuksi muuta, että olkoot siinä sitten epätäydellisenä. Pah. Yöunethan tästä tosi menettää, mutta nekin ennemmin kun hermot!!!


PPS. DAY II klo 18.22. muokkasin HTML-koodia. HUOM! M i n ä m u o k k a s i n h t m l - k o o d i a . HAH! Sainpas sinut senkin hiivatin tekstin kutale ojennukseen! HAH HAH!

Ei kommentteja: