We are the World
Tänään on kansainvälinen lapsen oikeuksien päivä, jota vietetään vuosittain YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksymisen (20.11.1989) kunniaksi kaikkialla maailmassa. Päivän tarkoituksena on tuoda esiin lapsen oikeuksien sopimusta ja herättää keskustelua lasten hyvinvointiin liittyen.
Päivän teemana Suomen UNICEFissa on tänä vuonna kouluhyvinvointi. Koululla on keskeinen rooli lapsen oikeuksien toteutumisessa. Kansainvälisten vertailututkimusten mukaan Suomen kouluissa opitaan hyvin, mutta viihdytään huonosti. UNICEFin tekemässä kouluhyvinvointitutkimuksessa selvitettiin, millaiset asiat vaikuttavat kouluhyvinvointiin.
Hyvä, paha koulu - kouluhyvinvointia hakemassa -kokoomatutkimuksen johtopäätöksissä todetaan, että suomalaisissa kouluissa on paljon pyrkimystä turvata lapsen keskeiset oikeudet, mutta koulujen toimintaan ja toimintaympäristöön liittyy asioita, jotka vaikeuttavat näiden oikeuksien täyttä toteutumista. Peruskoululaisen koulupäivän turvallisuutta murentavat sekä ulkokohtaiset haitat (esimerkiksi epäterveet rakennukset) että omakohtaiset harmit (esimerkiksi pelko ja kiusaaminen). Koulujen kenties toimivat, mutta käyttäjien mielestä ankeat sisustusratkaisut ja piharakenteet luovat kouluihin viihtymättömyyden ilmapiiriä. Uusin kouluarkkitehtuuri on kuitenkin tarttunut tähän epäkohtaan ja tutkimuksen mukaan parempaa on tiedossa. Tuleekohan lapsille omat Eero Aarnion Puppyt lisäämään viihtyvyyttä?
Tutkimuksen mukaan ystävyyssuhteiden mahdollistaminen on koulun näkökulmasta arvokas ja tuettava lapsen oikeus sekä viihtyvyyselementti. Tutkimuksessa todetaan myös melkoisen kiinnostavasti tästä asiasta muodostuvan kuitenkin usein kasvatuksellinen ongelma siksi, että oppilasyhteisöjä näyttää liimaavan yhteen erityinen suomalainen koulunvastustuskulttuuri, jonka puitteissa törmätään helposti työrauhaongelmiin. Suomeksi tämä taitaa olla sitä perinteistä oppituntien häiriköintiä.
Tutkimuksessa mainitaan myös, että lapsella ei ole osallisuusoikeutta opetuksen sisällön tai menetelmien valinnassa eivätkä he voi vaikuttaa lukujärjestyksiin tai päivien pituuksiin, saati koulun varusteluun liittyvissä asioissa. Tässä kohtaa en näe varsinaista ongelmaa. Miksi lasten pitäisikään voida vaikuttaa näihin asioihin? Tätä varten opettajat käyvät OoKooÄllän koulutuksen, jotta heillä olisi oikeanlaiset palikat hyppysissään, joilla nämä asiat rakennetaan järkevästi, ja nimenomaan opetuksen tavoitteet ja oppilaan paras mielessä. Tämän takia on olemassa mm. opetussuunnitelma, jota aika ajoin rukataan uusiksi. Millä eväillä peruskoululainen kykenisi ehdottamaan sisällöllisiä tai menetelmällisiä ratkaisuja opetuksen suhteen? Veikkaisin, että peruskoululaisen perusehdotus olisi suurella todennäköisyydellä: Katotaan videoita. Korjaan: dvd:itä. Joka tapauksessa tutkimuksen mukaan tästä syystä voi olla, että peruskoulumme aikuisten ja lasten välille aukeaa tunneperäinen kuilu, mikä näkyy usein hyvin kielteisenä suhtautumisena opettajiin. Väitän, että opettajalla itsellään on iso rooli siinä, minkälainen suhtautuminen oppilailla häntä kohtaan on ja käypäs kokeilemassa työskentelyä peruskoulun kasiluokkalaisen kanssa. Saattaa olla kuilua, jos jonkinlaista eikä se siitä kapene, vaikka ope delegoisikin opetuksen suunnitteluvastuuta oppilaille. Myös tutkimuksessa todetaan, että on vaikea sanoa mikä on oppilaiden tekemää nuorisokulttuurista pesäeroa ja mikä pohjautuu suomalaisen koulunpidon perinteestä - olla enemmän autoritaarinen ja aikuiskeskeinen kuin oppilaskeskeinen.
Mitä mieltä olet? Onko teidän perheessä peruskoululaisia tai oletko itse opettaja?
