Eskari ja leggareiden tuho osa I

Nämä leggarit eivät selvinneet eskarivuodesta

Oletteko kiinnittäneet huomiota, että polvet ovat auki etenkin eskarilaisten leggareissa?

Meidän rauhallinen kuusivuotias lapsi on onnistunut saamaan polvet auki lähes kaikista leggareistaan merkkiin katsomatta ja nimenomaisesti eskarivuotenaan. Aiemmin pysyivät polvet ehjänä, vaan ei enää. Mistä tämä johtuu? Konttailaanko eskarissa enemmän kuin pienempien ryhmissä? Onko tämä tunnettu ja laaja epidemia?  

Kuvasta puuttuvat Pomp de Luxin viime joulun kimallelegsut, jotka ovat myös rikki, mutta haaroista, joten niitä ei lasketa. 

Alla olevat ovat selviytyneet tähän mennessä, mutta siihenkin on selittäviä tekijöitä. Molon kukkaleggarit ovat olleet ahkerassa käytössä koko syksyn. Kuluneet ovat, mutta eivät rei'illä. Tästä pisteitä! 

HM:n neuleleggarit ovat loppusyksyn hankintoja, Frozen-leggarit ovat pukinkontista alle viikon vanhat ja tulevat olemaan paljon käytetyt - jotenkin osaan ennustaa tämän - joten katsotaan kuinka pitkälle päästään ehjillä polvilla. Popin neuleleggarit ovat olleet käytössä harvakseltaan ja ovat jo jääneet oikeastaan pieneksi, joten ovat sikäli väärässä kategoriassa. Mini Rodinin kirsikkaleggarit ovat kestäneet hyvänä, mutta ne eivät ole olleet yhtä aktiivisessa käytössä kuin esim. Molon kukkalegsut. 

Mitä tästä voimme todeta? 

Niin kalliimmat merkkileggarit kuin halvemmat legsut menevät poikkeuksetta eskarivuonna polvista rikki. Polvipaikallisia legginsejä koossa 122/128 cm kauppoihin, kiitos.

Leggariraportti kuittaa.

Joulun kootut ja vesirokkoraportointia

Vesirokkoteemaan sopiva piparikuusi

Kotona ollaan! Joulun virallinen viettäminen voidaan kuitata tehdyksi ja nyt on edessä pukin tuomien pakettien ihmettelyä ja niistä nautiskelua. Matka anoppilasta kotiin sujui mainosti, kunnes Pasilan jälkeen alkoi lapsia väsyttää. Esikoinen taisi ennätysmäisellä nopeudella käydä unessa ennen päätepysäkkiä ja sitten otti päähän pukea toppiksia. Ymmärrän. Kuopus ei vaan jaksanut. Ymmärrän senkin. Omissa käsissäni oli enemmän kuin tarpeeksi kannettavaa - kiitos Joulupukin, mutta kykenin silti venyttämään jonkun sormen lapsen käteen. Älä hidasta! lapsi huusi itkunsa läpi, kun etenimme kohti ratikkapysäkkiä. Kävelimme reippaasti kantamusten kanssa, mutta silti varmistin, tarkoittiko lapsi tosiaan, mitä pyysi. Eikun äiti, ÄLÄ HIDASTA! Varmuuden vuoksi hidastin ja kävely etenikin hetken paremmin, toki kantavaääniseen vesirokkoarpien koristelemaan kolmevuotiaaseen kiinnittyi erityinen huomio kanssakulkijoilta. 

Joulun alla yleensä jännäämme siskoni perheen kanssa, tuleeko jotain, jota tarvitsee jännätä, pääseekö se sotkemaan yhteiset joulusuunnitelmat. Vakiojännäys on oksennustauti. Tänä vuonna jokerina olikin vesirokko. Olin ihmetellyt joulua edeltävällä viikolla paria yksittäistä näppyä kuopuksen sääressä, kunnes näitä alkoi lisiä siihen tahtiin, että haettiin apteekista Poxlin Cool Moussea, joka meillä auttoi erinomaisesti kutinaan, eikä levottomissa unissa mennyt kuin pari yötä.

Olimme matkaamassa mummolaan aaton aattona ja vastuuntuntoisina vanhempina pirautimme terveyskeskukseen, että miten on, sopiiko lähteä tartuttamaan toisia. Sieltä todettiin, että viisi vuorokautta on eristysaika, joka tulisi olla vain kotioloissa ja meillä se juuri nippa nappa täyttyi, joten saimme terveydenhuollon siunauksen lähteä matkaan. Lähinnä pyrimme välttelemään vanhuksia, vauvoja ja raskaanaolevia, toki kelle tahansa vesirokko on kurja tauti. Jännäämmekin seuraavat pari viikkoa, kuinka moni sai meiltä tartunnan. Olen siinä ymmärryksessä, että niin kauan kuin rupia on, tartunta on mahdollinen. Anteeksi.

Kuopuksen vesirokkoruvet ovat nyt osin irroneet, eikä kutina ollut lainkaan mahdoton. Näppyjä tuli kaikkiaan muutama kymmenen ympäri kehoa ja kasvoja. Lapsi osasi ilmaista kutinaansa ja pyysi siihen voidetta, tämä varmastikin osin auttoi, että osasimme lievittää kutinaa heti. Seuraavaksi esikoisen ja serkkujen tartuntaa jännittäessä...   

Poikkeuksellisesti matkalaukku on lähes purettu ja edesssä on aamulla yhden päivän mittainen keikka töihin, mutta sitten onkin huilia (paria etäpäivää ei lasketa) loppiaisen yli! Love, love!

ale//ale//ale

Anoppilassa ehtii kahlata joulun jälkeisiä alevillityksiä. Itse harvemmin hyödynnän aleista yhtään mitään, koska tilit on tyhjennetty jo jouluksi. Kuitenkin tarpeita alelöydöille olisi, kuten talven yllättäessä tämä mamma tarvitsisi ehdottomasti jonkinlaiset citykelpoiset toppikset, Stadiumista löytynee.




Etsintäni täydellisistä saappaista jatkuu. Niitä voin metsästää Stockalta. Samoin kuin ehkä jotain muutakin juttuja, joita en edes vielä tiedä tarvitsevani.




Lapsille lämmintä rukkasta haussa - oikeammin otan hyvät vinkkaukset tänne päin, jos tiedätte lämpimiä toppasormikkaita eskarilaisille, rukkaset ovat no-no. Molon toppaa saa Aati O.sta hyvin prossin sekä Babyshop mainostaa isoa alea. Joutunee poikkeamaan molemmissa.




Sähköpostiin tuli viesti CDON.comin aletarjonnasta ja minun on jotenkin vaikeaa sisäistää, että tuolta saa leffojen ja cdlevyjen lisäksi esim. Vikingin, Sorelin, Superfitin ja Timberlandin lasten jalkimia, vaatteita Ticketiä, Mini a Turea - (MATin anorakkeja, takkeja 40%), Petit Bateauta ym.



Jos etsii jotain kotiin, kuten meillä on menossa valaisinmania. Lastenhuoneesta on jo aloitettu ja keittiö sekä olkkari odottaa vielä omia päivitettyjä valaisimiaan, joita anoppilan rauhassa ehdin kurkkimaan Finnish Design Shopin alesta. Myös normaalihintaisista tuotteista saa vielä tänään 20%. Lunasta etu maksamisen yhteydessä kampanjakoodilla SECRETSALE20. Samalla osallistuu Sveitsin-matkan arvontaan!

No niin, eiköhän näillä vinkeillä pärjätä nyt ihan alkuun! Hyviä löytöjä! 

*) Bannereiden kautta tehdyistä ostoksista maksetaan korvaus

Kun joulu on

Niin se vaan joulu tuli. Lämmin. Hellä.

Kun maas' on hanki ja järvet jäässä
ja silmä sammunut auringon,
kun pääsky pitkän on matkan päässä
ja metsä autio lauluton,
käy lämmin henkäys talvisäässä,
kun joulu on, kun joulu on.

Se kiire, huoli, stressi ja huokailu ennen joulua tuntui niin turhalta, kun joulun juhlaa vihdoin saimme laittaa yhdessä, kaikessa rauhassa. Hyvä olo ja mieli tuli seuratessa lasten, serkusten touhuiluja, koko porukan odottaessa jouluaattoa.

Ei huolta murhetta kenkään muista,
ei tunnu pakkaset tuikeat, vain laulu kaikuvi lasten suista,
ja silmät riemusta hehkuvat,
ja liekit loistavat joulupuista,
kun joulu on, kun joulu on.

Pöytää koristivat jälleen joulun herkut, tämän joulun uutuuksina mm. itsetehty saaristolaisleipä savusiikamoussella ja kylmäsavuporonapit. Erityiskiitos ansaitusti isosisko Maagi Michelintähtiätuhat. ♥  

On äiti laittanut kystä kyllä,
hän lahjat antaa ja lahjat saa,
vaan seimi, pahnat ja tähti yllä
ne silmiin kalleina kangastaa;
siks mieli hellä on kristityllä,
kun joulu on, kun joulu on.

Haikein mielin sanoimme heit eilen isälle ja siskon perheelle ja suuntasimme anoppilaan. Joulunvieton kontrasti on suuri, sillä tässä mummolassa ei ole hyörinää, eikä pyörinää, vaan kellot raksuttavat seinällä antaen kuuluvan taustaäänen joulun ajan tärkeimmille toimille: syömiselle ja levolle. Tässä mummolassa jouluruoka on tehty jo hyvän aikaa sitten pakkaseen eikä kuustakaan kanneta sisään. Jouluna ei tehdä mitään. Joulu se on tämäkin. Joillekin. Silmänisku.
      

Hyvää joulua!

Huokaisu //keskellä//kaiken

Jouluisin kotona leivotaan ne perinteiset piparit ja tortut.  Lapset rakastavat leipomista ja illalla valmistivat torttuja, äidin vain seuraillessa vieressä. Torttuihin luumun sijaan meillä laitetaan vaniljatuorejuustoa ja omenakanelihilloa. Meillä mennään usein sieltä, missä aita on matalin, jotta ylipäätään näitä herkkuja uunistamme valmistuu. Siispä valmis voitaikina ja kannattaa varmistaa, että hillo tai marmeladi kestää paistamista.

Tänään suunnittelin säntääväni kaupungille hoitamaan vielä joulun asioita, vaan huomasin, että itse asiassa on syytä yksi päivä ihan vain huilia. Loput pukin asiat paperille ja hoidetaan ne huomenna. Tämä hyvä näin.

Tänään seuraillaan outojen näppyjen ilmaantumista kuopuksen iholle ja vältetään liikaa spekuloimista, mutta mielessä on kuitenkin, voiko vesirokko mennä ohi kolmessa päivässä???

Teetä kuppiin ja syvään hengitys. Awww. Joulu. ♥

Leffassa: Helinä-keiju ja Mikä-mikä-hirviön arvoitus

 

kuva Finnkino

 
Pääsimme katsomaan Helinä-keiju ja Mikä-mikä-hirviön arvoitus ennakkonäytöksen eskarilaisen ja lähes kuusivuotiaan kummitytön kanssa. Leffa oli K-7 ja 4-vuotiaat pääsevät aikuisen seurassa. En kuitenkaan suosittele tätä leffaa alle suositusikärajan, sillä leffa oli paikoitellen vähän liiankin jännä. 

 

kuva Finnkino

Jännästä päästäänkin äidilliseen pohdintaan siitä, miten Helinä-keiju leffassa olisi taatusti ollut aineksia hyödyntää keijujen ja Keijupoukaman asukkien persoonia enemmänkin, mutta nyt pääroolissa oli muriseva Mörö ja sitä jahtaavat vartijakeijut.  

 

kuva Finnkino

Pyrin itse käymään läpi leffakokemusta tyttöjen kanssa pedagogisella otteella siitä, mikä leffan punainen lanka oli, mutta on todettava, että lapselle tämän olisi voinut keijut hyvinkin aukaista ihan repliikkien avulla. Leffassa mentiin jännästä, pelkoon ja suruun nopealla temmolla, kunnes leffa sitten yhtä äkkiä vaan loppui. 

kuva Finnkino

kuva Finnkino

Jäin itse jälleen pohtimaan, tarvitsevatko lapset todella näin intensiivisiä, kovaäänisiä, paikoin lähes kauhunomaisia kuvia. Jännällä ja pelolla on vissi ero. Missä ovat ne hyvänmielen leffat, joissa yhtä hyvin voi käsitellä samankaltaista tematiikkaa erilaisuudesta ja ennakkoluuloista sekä luopumisesta? Itse en ymmärtänyt, miksi tätä jahtaamista ja murinaa oli 1h 17 min leffassa lähes kokonainen tunti. Keijujen touhuja ja leppoisia pupuja  näkyy tässä leffassa turhan vähän meidän makuumme.

Lapset itse totesivat, että jos joku on menossa tätä leffaa katsomaan, he haluavat varoittaa, että se on tosi, tosi pelottava. Itselläni vierähti kyynel leffan lopussa, kun ei-kuitenkaan-pahalle-Mörölle jätettiin kauniit jäähyväiset. Hämmennyin, kun valot syttyivät saliin ja lopputekstit pelmahtivat ruutuun ilman, että ehdin kaivaa nenäliinaa esille. 

Suosittelen katsomaan trailerin ennen leffaa ja mikäli lapsi sanoo, että on liian jännä, arvosta sitä ja valitse joku toinen Helinä-keiju tai muu leffa. Me jäämme innolla odottamaan Cinderella -leffan saapumista leffateatteriin, joskin paha äiti-puoli hiukan tietysti pohdituttaa, miten paha hän on. Hih..

Ihanat kengät, tytöt huokaisivat leffajulisteen edessä!

kuva

Arjen jännää ja luomuluksusta - Parhaimpia vinkkejä äideille pukinkonttiin

No nyt se on tapahtunut, mitä olen monena aamuna jännännyt: Ajoin työpaikan ratikkapysäkin ohi. Ei kannata alkaa pohtimaan, mitään kovin merkityksellistä just ennen kun pitäisi älytä nousta kyydistä pois - muuten ei näemmä älyä. Onneksi sentään havahduin aamuhorroksesta heti, kun ratikka lipui kohta seuraavaa pysäkkä enkä jäänyt ajamaan ratikkarundia ympäri kaupunkia. Joululoma lienee kuitenkin täysin tervetullut. Titityy.

Ennen lomailua on kuitenkin vielä hoidettava niitä pukin asioita. Hyvin ehtii hei. Mikäli kuulut näihin viimeisiin villahousuihin tai kaipaat täysin ansaitusti itsellesi todellista hemmottelua, tulee tässä pari aika ihanaa vinkkiä. Maahantuojalta sain testiin todellista luomuluksusta: Kahina Facial Lotionin ja Night Cremen, jotka kuuluvat kategoriaan luomuluksus. Olin aiemmin kokeillut minitesterit Kahinan arganöljyä ja silmänympärysseerumia, joista olin jo vaikuttunut. 

Kahina tulee New Yorkista tai oikeammin kylläkin Marokosta ja se on noteerattu niin Ellessä kuin Voguessakin tämän ja monen muun julkaisun lisäksi. Kahina on saanut nimensä berberikuningattaren ja profeetan mukaan, joka hallitsi Marokkoa 700 eKr. Kahinan äiti Katherine L'Heureux (yli viisikymppinen!) pohjaa ihonhoitosarjansa puhtaaseen arganöljyyn, jonka valmistus tuo elannon lukuisille berberinaisille Marokossa. Yhden litran kerääminen voi viedä kahdeksan tuntia. Opin, että kerätessään arganöljyä berberinaiset kokoontuvat yhteen ja he käyvät myös yhdessä koulussa opettelemassa erilaisia taitoja, kuten kirjoittamaan, käyttämään kännyköitä ja paikallisia bussireittejä. 

L'Heureux loi alunperin ihonhoitosarjan omiin tarpeisiinsa, koska turhautui siihen, ettei löytänyt sopivaa ihonhoitosarjaa. Mikäs siinä sitten, eikun vaan oma ihonhoitosarja pystyyn. Arganöljy onkin loistoydinaines, sillä se on erittäin antioksidanttirikas, sisältää E-vitamiinia, omega 6-öljyjä, se on ihoa pehmentävä ja todellakin tekee ihosta kauniin ja kuulaan.

Minulla on käytössä nyt Kahina Facial Lotion, joka koostuu 100% orgaanisesta arganöljystä ja mm. luomusheavoista, natriumhyaluronaatista ja luomumehiläisvahasta. Voiteen alle voisi laittaa paljon kehutun seerumin, mutta en ole kokenut sitä tällä erää tarpeelliseksi. Voide kosteuttaa riittävän hyvin ilmankin. Kenties, kun talvi todenteolla saapuu, lisään seerumin alle.  Eye serum on superkosteuttava eikä ole pusseja silmien alla voiteen laiton jälkeen.

Kahinan yövoide puolestaan on todellinen ryppysuoja pitäen sisällään kaksi voimakkainta anti-aging ainesosaa - arganöljyn ja punaiset viinirypäleet. Että ei tarvitse niiden juonteiden enää yrittää tulla tähän osoitteeseen. Yövoide on samettisen pehmeä ja se myös edistää kollageenin tuotantoa. Voin jättääkin sen Kukkohovin suklaan vähän vähemmälle syönnille. Hih.

Kahina on saatavilla henkilökohtaisesti poikkeamalla Kampin Pur Hyvinvointikaupassa tai pian avautuvassa luonnonkosmetiikan Eco Shopissa (lisätietoja tulossa) tai verkkokaupassa täällä.

Honoré des Prés Vamp a NY - Kuva: Kokemus Helsinki Day Spa

Toinen vinkki-ihanuus on Kokemus Helsingin hyllyltä Yrjönkadulta. Nappasin minitesterin mukaani ja täytyy sanoa, että 100% luonnollinen, ranskalainen Honoré des Prés:n Vamp à NY -tuoksu on just sellainen lisä, jota vaan tekee mieli suihkauttaa iholle. Tuoksu lähes huumaa, vaan ei ihme, koska siinä on sekä bourbonia että rommia! On siinä hipsaus vaniljaakin pehmentämässä näitä muita keitoksia, ettei mee ihan sekaisin. Tsihi. Sanottakoon, että luonnonkosmetiikan tuoksut ovat usein tupanneet katoamaan iholta turhankin nopeasti, vaan Vamp à NY ainakin pysyy siinä missä synteettiset sisaruksensa. Täydellinen talvituoksu, enkä muuten saa tästä migreeniä! Juhuu!

Eikä myöskään saa unohtaa pehmeitä paketteja! Pukinkonttiin yöpaitaa...

Terveisin Mummo ;)

Nyt nukkumaan, 
ettei taas ajeta ratikalla minne sattuu! 

Eikun vielä se joulukalenteri... 

Voihan tonttu!

Jouluraato

kuva

Ai että. Kolmas adventti väijyy yön takana ja minä oon niin tööt! Tällä viikolla takana on viikko töissä, jossa on pitänyt oikeasti tehdä töitä, lasten liikuttavat joulujuhlat - eri iltoina, totta kai!, kisa joulukorttien kanssa, reissu Tallinnaan ja kolmevuotiaan kuopuksen ihmeelliset unikikkailut ja varmaan paljon muuta, mutten kykene muistamaan, saati listaamaan. 

Kuopuksen nukahtaminen kestää nykyään noin kolme tuntia ja itse olen ehtinyt nukahtaa viereen jo usean kerran havahtuakseni milloin tip-tap-supatuksiin, milloin tosi-tosi-tosi-kovaan-janoon tai pissaan tai yks kysymys, äiti -yhteydenottoihin. Sitten unenpöpperössä tajuan turhautuneena, että en-vittu-jaksa-enää-vetää-Jillian-Michaelsin-iltakidutusta, saati miettiä joululahjoja mitä-kenelle-milloin, saati yhtään mitään muutakaan. Hoipperehdin olkkariin, mutta kun on niin tööt, niin sama on lähteä takaisin sinne nukkumaan, koska tämä ilta on jo ihan pilalla. Että hyvää joulua vaan.

Hyvää oloa palasesta saippuaa

Vuoden tapahtuma - Ystävien pikkujoulut; pikkarit on juhlittu. Tähän ei voi kuin todeta, että onneksi ne ovat kerran vuodessa vaan. Oli kuplia, vähän lisää ja taas aika paljon lisää kuplia, jälleen kerran vuoden verran enemmän elettyä elämää. Kotiin tulin aivan liian myöhään ja muutamat kuplat olisivat voineet jäädä ottamattakin, mutta tänään niitä on tasoiteltu ottamalla ihan iisisti ilman säntäilyä sinne ja tänne. Ehkäpä sille oli tilausta muutenkin.  Arki ilmaantuu jälleen aamulla ja tsemppifiilistä tarvitaankin tulevalle viikolle. On niin paljon kaikenlaista, että meinaa jo hengästyttää.

Sain kolme, täydellistä saippuapalaa maahantuojalta ja luulin ensin niiden olevan Mádaran, eikä se olettamus kovin kauas heittänytkään, sillä nämä kaunottaret ovat syntyneet, kun Mádaran luojat tapasivat paikallisen nuoren taiteilijan Christina Luisa Avotinan ja ihastuivat hänen upeisiin maalauksiinsa. Näin syntyi MiloMillin kymmenen toinen, toistaan ihanampaa, ekosertifioitua palasaippuaa. Käykää ihmeessä kurkistamassa niitä täällä. Nämä kaunottaret ovat ihania pikkupaketteja ja taatusti ilahduttavat lahjan saajaa kuin antajaakin.

Nappasin suihkuun uuden MiloMillin Cucumber & Lime vartalosaippuan, jonka raikas, rauhoittava kurkun tuoksu lisättynä limellä ja höystettynä inkiväärillä karkotti kehosta juhlitun illan, virkisti mielen ja valmisteli levollisiin yöuniin. Saippuat tuovat mieleen mm. karamellisoidut tyrnimarjat ja kanelin, kuten tässä tai Cherry Chocolate, jossa tuoksuu täyteläisellä suklaalla kuorrutetut kirsikat vaniljan ja vadelmanektariinin tvistillä. Mmmm...


 
MiloMillin saippuan saat myös kaupan päälliseksi ostaessasi kamppiksessa olevan Mádaran Superseed kasvoöljyn Sokkarilta tai Emotionista (huom. verkkokaupassa ei sanota saippuoista mitään, mutta liikkeissä saippuoita on). 

Kuka enää haluaa perinteistä suklaarasiaa, kun lahjaksi voi saada ihanan MiloMillin? Näitä ei sitten suositella syötäväksi, vaikka mieli tekisikin...

Toivepuu ja siitä joulukalenterista

Ja niin joulukalenterit ovat tulleet jo parina aamuna avattua. Äidin suunnittelema aktiivikalenteri piti sisällään pari askarreltavaa tonttua. Missä ne suklaat on, kysyi kolmevuotias. Tarjoan Haribo-kalenteria. Nää on semmosia imeskeltäviä, ohjeistaa isosisko. Nallekarkit olivat kuin kiviä. Hei vielä on partiolaiskalenteri avaamatta, huudahdan! - Orava. Ei täälläkään ollut suklaata. Huokaus. Yritänytsiinäsitten. Ensimmäinen kerta ikinä ilman suklaakalenteria, koska olin varma, että pärjätään ilman. Se oli virhe. Toka luukussa virhe tulikin korjattua. Saapa nähdä, mitä tonttu sinne kolmanteen yön tunteina taikoo. Voi vaan miettiä, miksi ei se yksi valmis kalenteri riittäisi ihan itestään.

Itselleni ajattelin aloittaa vaikka sellaisen liköörikalenterin. Harkinnassa on ainoastaan, otetaanko se päivän luukku heti aamulla vai illalla. Saattaisi tehdä kuulkaa tämmöiselle tiukkanutturalle oikein hyvää jo heti aamusta. #eivaiskaanbaileyspysyykaapissa.

Kävimme kurkistelemassa Stockan jouluikkunaa lasten kanssa. Monet muut olivat samoin suunnitelmin. Pienen raon tullessa ikkunan eteen pienet ja suuret liimautuivat ikkunaan kiinni. Tänä vuonna jouluikkuna oli interaktiivinen ja syviä huokauksia aiheuttivat takan syttyminen ja leffan (Stockan mainos) alkaminen pikkuruisissa, söpöimmistä söpöiten sisustetuissa metsän eläinten huoneissa. Jouluikkuna tehoaa aina vaan, erityisesti minuun.

Piipahdimme vielä Akateemiseen ripustamaan lastenosaston toivepuuhun lasten toiveet Color me-laukusta, Littlest Petshopeista sekä Sophia Prinsessa -jutuista unohtamatta Palace Petsejä. Kuulostaako tutuilta nämä meidän tyttöjen toiveet?

Se on kuulkaa joulukuu nyt todenteolla startannut, eikä voi - eikä halua jarruttaa. Yhtään joululahjaa ei olla vielä ostettu, mutta vakaa aikomus on hoidella pukinkontin tavarat hyvissä ajoin. Lähdetään siitä. 

Joko teillä on jouluvalmistelut hyvässä vauhdissa? Onko niitä, jotka ovat jo hankkineet lahjat ja laittaneet jo kortitkin postiin? Minä haluaisin tavata, jos tällaisia tapauksia löytyy. Olisi paljon opittavaa.

Mites ne joulukortit?

Tonttupiiriä pitämässä kuopus Dirkjen sifonkimekossaan

Meillä otettiin tänään joulukorttikuvia. Voisi kysyä, miksi pitää ottaa ne valokuvakortit? No siksi. Syitä on turha listata tähän. Toisethan eivät tähän hommaan ollenkaan ala, ja tavallaan mä ymmärrän. Syvää viisautta. 

Jotain kolmentuhannen kuvan jälkeen päätin, että jos ei yhtään painokelpoista kuvaa kamerasta löydy, niin kaupankortit it is. Tuntui helpottavalta sanoa tuo vaihtoehto ääneen. Tämä armahdus tarkoitti sitä, että tietystihän sieltä kamerastakin sitten löytyi useampikin joulukorttikuva, joten nyt onkin sitten vaikea valita niistä se paras - ja teettää ne ajoissa. Parissa sadassa kuvassa koomikkokuopuksen silmät kiinni, naama peruslukemilla -poseeraamiset voidaan rajata valinnoista pois, vaikka pakko teettää pari tällaistakin klassikkokuvaa - ihan sinne omaan albumiin. 

Paljon aleja ollut monessa paikassa Black Fridayn nimissä, ja on niitä hyödynnettykin. Vinkaan tuosta kuopuksen sifonkimekostakin, se on nyt täällä -30% koodilla joulu. Mololaiset kannattaa hyödyntää tuo Aati O:n ale toppaan, koodi on voimassa vielä tänään.

Tämän iltapäivän puhteiksi mennään vielä Stockan jouluikkunaa tuijottamaan ja kenties vielä hyödyntämään Stockan -20% kodin tuotteista. Meillä täydentyi Iittalan Nappula-kokoelma yhdellä ja lastenhuone sai uuden lampun. Mainosbannerista*) pääset hyödyntämään tätä etua vielä tänään.




*) Sis. mainosbannerin

Laventelia kahdessa lasissa

Se tunne, kun istut sohvannurkassa, ihan rauhassa, lapset leikkivät toistensa kanssa, ihan rauhassa. Sinä et mieti mitään, mitä pitäisi tehdä. Olet vain, koska voit olla. Ulkona on ihan mustaa, mutta nautit lempeästä valosta, jonka kynttilät luovat. Viikonlopun ja rauhallisen illan luo mieto laventelin tuoksu, joka tulee sekä lasista että tuoksukynttilästä, jonka tuoksu tulee puhtaista eteerisistä öljyistä tainnuttamatta ketään (korkeintaan Blossa 14:ssä on huomioitava tämä pikku riski).  

Viime viikonloppuna järjestelimme mummolassa kaappeja ja käteeni osui peltipurkki, joka sisäsi laventelinkukkia. Muistan, että äiti askarteli tuoksupusseja, jotka tuoksuivat laventelille. ♥

Laventelin tuoksu rauhoittaa mieltä. Pohdin alkuun, tuleeko tuoksukynttilästä päänsärkyä, mutta ilokseni nämä puhtaat öljyt eivät laukaisseet migreeniäni. Johtuisikohan siitä, että Isle of Wolfin kynttilät valmistetaan käsityönä 100% luonnollisista kasvivahoista, jotka ovat muuten täysin maatuvia ja uusiutuvia raaka-aineita. Usein ei tule ajatelleeksi, kun
kynttilän sytyttää, mitä siitä ilmaan leijailee, mutta Isle of Wolfin kynttilöissä ei ole savuttavia parafiinivahoja, jotka tyypillisesti lisäävät myrkyllisten aineiden pääsyä huoneilmaan. Näissä kynttilöissä ei myöskään käytetä synteettisiä hajusteita, jotka höyrystyvät huoneilmaan epäterveellisinä kemikaaleina. Aivan ihana pikkujoululahja - vinkiksi vain.

Ihan yhtä lailla jouluviemisiksi sopii vinkata trendikäs Blossa 14, jonka nappasin mukaan Tukholman risteilyltä, mutta jota löytyy Alkonkin hyllyiltä. Tämän joulun Blossa 14 on perinteisestä glögistä poikkeava siten, että se on valmistettu valkkaripohjaan, johon on yhdistetty espanjalaista Muscat-viiniä. Viini on maustettu glögiviinalla ja laventeliviinalla. Kruunuksi glögille vielä ripaus sokeria ja akaasiahunajaa. Saikos sitä vielä julkisesti kirjoittaa enää viini, viina - entäs glögi? Hihhi.

Julistan joulun odotuksen virallisesti korkatuksi!


*)Tuoksukynttilä saatu maahantuojalta

Ihana Kokemus

Viikon puoliväliin mennessä iltaisin nukahtaa lasten viereen, vaikka loppuillaksi on suunniteltu sitä omaa aikaa. Ei jaksa sormea nostaa. Sama filmi pyörii maanantaista perjantaihin. Viikonloppuisin sitä yrittää paikata arjen poissaoloja olemalla lasten kanssa. Sitä omaa aikaa viettää korkeintaan työpaikan vessassa. 

Omaa aikaa kuitenkin täytyy olla ihan itsekkäästi ottamassa, koska kukaan ei sitä taatusti sinulle anna. Oman ajan virkistävä vaikutus maksaa itsensä tuplana takaisin. Rento, hyvinvoiva äiti on kaikkien lasten ja taatusti aikuistenkin mielestä aivan ihana. Ihana on myös seuraava esimerkki oman ajan vietosta. 

Milloin viimeksi olet käynyt hieronnassa, kasvo- tai jalkahoidossa? Omasta edellisestä kerrastani oli kulunut jo lähes pari vuotta. Muistan maininneeni joskus, miten helppoa miehen on ostaa minulle lahja, joka on aina mieluinen. Viimeisen parin vuoden aikana olen kuitenkin perehtynyt synteettisen ja luonnonkosmetiikan eroihin sillä intensiteetillä, että mustavalkoinen luonteeni ei saattaisi nauttia ihan täysillä siitä kokonaisvaltaisesta hyvästä olosta, jos samaan aikaan pohtisin, mitähän kaikkea ihoni läpi imeytyy. Näin ollen hoidoissa käyminen oli jäänyt luonnonkosmetiikan hoitoloiden loistaessa poissaolollaan. Kunnes löytyi Kokemus Helsinki Day Spa. Minulta kysyttiin, haluaisinko kokeilla näin talven kynnyksellä superhoitavaa L'Atelier des Délices -tuotesarjan Coton & Cheminée kasvohoitoa, joka oli todellakin enemmän kuin pelkkä kasvohoito.  

Astelin kynttiläkujaa pitkin kuin pehmeään uneen, josta onnekseni en herännyt kesken, kuten yleensä hyvistä unista tupataan tehdä, vaan sain fiilistellä sitä hyvää oloa ihan hereillä vielä pitkään. Aloitin kasvohoidon höyrysaunalla, joka oli itsessään kokemus. Sauna oli täynnä höyryä, eikä siellä nähnyt alkuun mitään. Tähän tosin tottui nopeasti. Suihkutiloissa oli valinnanvaikeus, mitä ihanaa shampoota ja pesuaineita käyttäisin. Voi apua, mitä ongelmia.

Ihana Karoliina tuli hakemaan minut istuttuani hetkisen rauhassa ennen hoitoa. Hän toivotti minulle ihanaa hoitoa ja sitä se tosiaan oli. Kasvohoito sai uuden merkityksen Kokemus Helsingissä. Karoliina hieroi niin kasvoiltani kuin hartioiltani sekä käsivarsiltani kaiken stressin ja jännityksen pois. Kasvot puhdistettiin, kuorittiin, kosteutettiin seerumein ja voitein. Hoidossa käytettiin apuna myös kvartsikuulia. Lopputulos oli nähtävissä kirkastuneina, kuulaina kasvoina ja olo oli levännyt ja harmoninen. Taisin kyetä vain toistelemaan, miten ihana olo oli. 

Sain nauttia vielä pientä purtavaa ja teetä täydellisesti rentouttaneen hoidon päälle. Olisin voinut jäädä sinne. Helposti. Höyrysaunasta ei minua olisi löydettykään. Tsihi.

Halusin vielä tietää lisää L'Atelier des Délices -sarjan tuotteista ja päädyin ostamaan tuoksuttomat puhdistusgeelin ja kasvoveden ko. sarjalta. Näitä parin viikon ajan käytettyäni, voin lämpimästi suositella, sillä kiusalliset pienet näpyt leuanseudulla ovat kadonneet.

Minulle hoidoissa tärkeää on myös ympäristö ja keskellä kaupungin hälinää toimiva hoitola on juuri täydellinen paikka rauhoittumiselle ja rentoutumiselle. Ihmisten kiire ja kadun hälinä ei välity sisälle. Joulukiireiden keskellä täydellinen rauhoittuminen ja hyvää oloa, en keksi parempaa. 

P.S. Kannattaa kurkistaa myös FB:n Kokemus Helsingin sivuille, siellä näyttäisi olevan nyt hyvä tarjous käytettäväksi siihen omaan aikaan, lisäksi joululahjavinkiksi sivu kannattaa jättää auki. :)


Blogiyhteistyö

Äidin sukkahousut, lapsen tarrakengät päiväkodin eteisessä ja yks alevinkki

Otsikko kertookin jo tämänaamuisen, eikä siihen liity muuta jännitystä kuin se, että menikö ne sukkahousut rikki asti vai muuten vain saivat katu-uskottavuutta, kun kuopuksen kengän velcro-tarra tarttui niihin kiinni. Miksi tätä ei koskaan muista. Sama on sukujuhlissa, kun esikoinen kapuaa syliin ja kengät tarraa äidin sukkiksiin kiinni. En kuitenkaan pidä kauempaa jännityksessä. Vaihtoehto b on oikea vastaus. Eli rispaantuneissa sukkiksissa sitten tähän viikkoon, mutta parempi sekin kuin täystuho.

Tulin myös vinkkaamaan Babyshopin aletuotteiden -30% + lisäale 30%:sta koodilla REDWEEKEND, voimassa vielä tänään! Löysin edullisesti Ticketin fleecetakin eskarilaiselle kuoritakin alle ja Popupshopin hempeän collarin. Aletuotteissa valmiina -30%, syötä koodi ostoskorissa, jonka jälkeen se laskee sinne alennetun hinnan. Ostoksille mainosbannerin*) kautta:



*) Sis. mainoslinkkki

Ensilumi ja yhdessäolon taikaa

Viikonloppu alkoi, kun juna aloitti lumipyryisen taipaleensa kohti mummolaa. Perille meidät toi ratikka-juna-minibussi-ukinkyyti -kombo. Mummolassa vastassa meitä oli ihanat serkut, täti ja ukki. Illalla ukin sauna antoi meille pehmeät löylyt ja uni mummolassa oli takuuvarmasti syvää. Mummolaa voi helposti markkinoida stress-free-zonena, sillä siellä ei työasiat mieltä vaivaa. Olo on levollinen ja on niin hyvä olla.

Aamu valkeni lumipeitteen ihastelulla ja eipä aikaakaan, kun lumiukko ilmaantui pihaan. Ennen yhden ihanan synttärisankarin juhlimista, äidin haudalle veimme kynttilät jokaiselta meiltä tytöltä. Ikävä on äitiä ja se ei varmasti ikinä muutu. Nyt meitä on me. Ihana isä ja me tytöt, niitä miehiä unohtamatta. Kuten yksi meistä viisaista sanoi, ja niin se on - Äiti kulkee aina rinnalla; mielessä, muistoissa, esineissä, tunnelmissa ja meissä jokaisessa. 

Yksi pienistä tytöistämme juhli synttäreitään. Mekot silitettiin, onnittelulaulut laulettiin ja sankaria ihmeteltiin . Onnea, onnea! 

Niin onnekaita olemme me. 

♥     

P.S. Kotimatkakin on edennyt Tikkurilaan saakka ja se mahdoton naistenlehtikin on luettu. Must be magic.

Mä niin tartten Supermoodia

Hei mikä mood tänään? Täällä odottava. Nimittäin työviikon loppua odottava. Poikkeuksellisen paljon kaikkea ja mahdollista on sattunut tälle viikolle, mutta huomenna huokaistaan. Nappaan tytöt kainaloon ja matkataan mummolaan. Mukaan lähtee myös matkakokoinen ihonhoito, josta muutama mainitsemisen arvoinen sana seuraavassa.

Olet varmaankin kuullut Anne Kukkohovin luomuksesta Supermoodista. Anne Kukkohovi on tuttu teeveestä ja saa aikaan huokauksia meidänkin perheessä. Lapset tykkäsivät Annen upeista tansseista ja puvuista TTK:ssa sekä eskarilainen innostui leipomaan - Annen ansiosta - kiitos Koko Suomi leipoo:n. Minua itseäni puolestaan inspiroi Annen oma, kotimainen, luonnonmukainen kosmetiikkasarja ja kerrassaan nerokas ideologia sen takana. Voi kysyä, mistä näitä naisia oikein sataa? Ensin tuli Mia Höytö oman luonnonkosmetiikkasarjansa kanssa ja nyt meillä on Anne Kukkohovin Supermood. Well done ladies!

Mikä tekee Supermoodista mielenkiintoisen on se, että Anne Kukkohovi ei ole keskittynyt vain ihonhoitoon, vaan kokonaisuuteen. Näin ollaankin sen asian ytimessä, että ei se nätti nuama synny vain voitehilla ja pakkeleilla, vaan kauneus tulee huomioida jokaiselta kantilta - niin mielen kuin kehonkin osalta. Tämän on helppo huomata jokaisen peilikuvastaan. Huonostivoiva minä näyttää erilaiselta kuin huoleton, hyvinvoiva minä. Tulee pitää huolta itsestään kokonaisuutena.

Syksyllä lanseeratun Supermoodin ensimmäinen osa Egoboost pitää sisällään mm. kollageenia sisältävän kauneussuklaan. Erittäin tärkeä palanen (levyllinen) tätä kokonaisuutta - jos minulta kysytään. Lisäksi sarjaan kuuluu sisäisesti nautittuna myös Inner Beauty Powder, joka mm. vahvistaa immuniteettia. Egoboostin tuotteet toisin sanoen hoitavat sisäistä sekä ulkoista kauneutta.

Supermood: Egoboost

Supermoodin tuotesarjat lanseerataan perinteisen ihotyyppijaottelun sijaan tarpeiden eli moodien kautta.  Voi vain arvella, mikä olisi mulle just se kuvaavin moodi, mutta ei mennä sinne. Moodin tuotteet luonnollisesti tukevat toisiaan, ne vahvistavat niin sisältä kuin ulkoa. Uusi moodi seuraa toistaan noin puolen vuoden - vuoden välein. Näin saa mahdollisimman laajan valikoiman oman persoonallisuutesi huomioivia räätälöityjä täsmätuotteita elämän eri tarpeisiin.

Kun tarkastellaan mistä Egoboost on tehty, on ilo havaita, että sen tärkeimpiin vaikuttaviin aineisiin kuuluu kauhavalainen, käsinkerätty pakurikääpä! Lisäksi mukana on kolmen aineen tehokombo, joka antaa seerumeille sen liftaavan, kiristävän ja kiinteyttävän tehon. Anne antoi minulle Tukholman reissulle mukaan matkakokoiset seerumit One Minute Facelift ja pelkästään kosteuttavan Moisture Kickin sekä Perfect Day Creamin päivävoiteen. Päivävoide kaipaa itselläni seurakseen seerumin ja kosteusboostina Moisture Kick on siihen omiaan ja erityisenä pikakaunistajana One Minute Facelift selvästi napakoittaa kasvot.  Suosittelen, etenkin lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen.

Tämä setti matkakokoisena on ollut hoitavuutensa ohella myös kätsä roudattava, sillä erilaisten purnukoiden raahaaminen mukana vaatii helposti ihan oman veskansa.  Supermoodin marraskuun lanseerauksen tämä tuote puolestaan olisi snadisti haastavampi heittää reppuun, mutta tilaa ehkä kannattaisi raivata tyynylle, sillä Beauty Sleepin sanotaan estävän ryppyjen syntymisen ja turvonneet silmät. Absolute must have!  

Supemoodin jälleenmyyjät täältä. 

Toppahousuja hoikille ja ei + alevinkki

Pikavinkkaus - ilmat viilenee!

Lindexillä kaikki lasten ulkovaatteet nyt -30% - myös verkossa. Nappasin tänään mukaani eskarilaiselle Fixin toppahousut koossa 122 cm. Ne ovat reilua kokoa. Olisivat sinänsä menneet varmasti ja alle olisi mahtunut fleecetakkikin, kun vyötäröstä ovat niin väljät, mutta nämä lähtevät kuitenkin palautukseen, koska neiti itse valitsi sen toisen vaihtoehdon.

Tuo meille Lindexiltä saatu Fixin toppatakki vaikuttaa tosi hyvältä takilta jo nyt. Se on ollut muutamia kertoja päiväkodissa päällä. Pihaan tuulee superkylmästi, joten heti kun lämpötila on laskenut alle viiden, toppis on laitettu päälle. Varsinaisia pakkaskertomuksia myöhemmin. Voin kuitenkin vilpittömästi suositella jo nyt - ale kandee hyödyntää, jos on takkia vaille. 

 

Toisena vaihtoehtona oli Stockalta -20% alesta Reiman Pryocon toppikset,*) näissä 5000 vesipilareita eivätkä ole mitenkään massiivisen oloiset, kuten usein sellaiset, joissa pilareita on puolet enemmän. Silti tuon lukeman pitäisi pitää lapsen kuivana. Jää nähtäväksi. Nämä lapsi valitsi samalla perusteella kuin vk-housut: Mä en haluu mitään pulleita.
 
  

Mikä oli mielenkiintoista havaita, Reiman Procyon koossa 128 cm on leveydessään melkoisen kapea suhteessa Lindexin Fixiin jopa pienemmässä 122 cm koossa! Pituudessa Reiman pöksy sentään oli muutaman sentin pidempi. Mikäli teiltä löytyy hoikkeleita tai niitä, jotka eivät halua pulleita housuja, kannattaa tsekata Procyon. 

Onko muita kapeita toppahousuvinkkejä?

*) Sis. Stockan mainoslinkki

Se mikä piti ja vähän enemmän

Valot seinälle vaikka nilkat rullilla

Niinhän sitä taas on viikonloppua eletty, sitä on enää vain vähän jäljellä. Eilen otin omaa aikaa - ja kuinka ollakaan löysin itseni toppahousuja vertailemassa.. eikä suinkaan itselleni, saanen lisätä.

Asiat tapahtuvat täällä kotona hyvin spontaanisti. Voin tuntea huonoa omaatuntoa tekemättömistä asioista kuukausienkin ajan, mutta sitten tulee odottamaton hetki, jolloin asia hoidetaan kuntoon. Tänään yksi tällainen oli keittiön ikkunoiden pesu. Voi kuinka siitä voi tuntea onnellisuuden tunteita. Onko kellään sama vai onko mulla joku?

Lastenhuoneen työpiste on odottanut kirjoitusalustaa suojakseen selvästikin liian kauan, se on nimittäin pari vihreää tussimerkintää saanut jo osakseen - syyttäkää siitäkin vaan minua, mutta tänään sekin asia hoitui, kun nappasin isomman ihanuuden ja huristelimme Ikeaan hakemaan juuri sellaisen alustan, jota ei mistään muualta ollut löytynyt. Bonuksena pari muuta juttua lähti mukaan vai onko joku muka selvinnyt Ikeasta yhdellä ostoksella?  

Etsin vintiltä jouluvaloja päässä omituinen ajatus siitä, etteivät ne saata olla edes siellä, vaan mihinkähän ne olisi sitten laitettu, ei ollut ajatusta siitä. Palasin takaisin valoitta. Otin keittiön tuolin ja lasten leikkipianon muovisen pikkujakkaran, jonka nostin keittiön tuolin päälle (tässä kohtaa te jo pidättelette hengitystänne) ja kapusin jatkamaan etsintöjä eteisen kaappien päältä. Siellähän ne! Tulin alas viritelmäni päältä ja inspiksen ollessa päällä, nousin takaisin, järjestelin kenkälaatikoita ja sitten satuin nopeasti vilkaisemaan, mitä tytöt puuhaa ja hupsheijakkaa - nämä jutut muuten tapahtuvat hidastettuna - muovijakkara lipesi altani, keittiöntuoli kippasi rouvan --- naulakon pehmeään syleilyyn. Jalat vinksinvonksin ja iho rullalla nilkoista. Ei saikkua, diagnosoin pikaisesti. Mitä kysyy mies tullessaan kurkistamaan naulakkoon? Säritkö sinä nyt sen keittiöntuolin? En saa sanaa suustani (varmaan järkytykseltä), nauraa hekotan kaikkien takkien ja kenkien keskellä keittiöntuolin kanssa solmussa nilkkoja helkkaristi kirvellen. Miestä ei naurata ja hän tivaa olenko todellakin seisonut muovijakkaralla toisen tuolin päällä. En vastaa mitään, koska vastaus on pretty obvious. Hän ei selvästikään pidä minua laatikon terävimpänä veitsenä, mutta varmaankin huomaa lastemme huolestuneen ilmeen ja vihdoin kysyy Säritkö ihteskin? 

No vihdoinkin. Kiitos vaan, en särkeny.

Nyt tää mamma vetää nilkat rullalla vielä jumpat Jillianin kanssa (kuudes kerta tällä viikolla - kröhm! kyllä tulloo kuuma kissa, ei maha mitttää, vaikka ei kiinnostaisi pätkääkään alkaa tamppaamaan lattiaa, mutta jaksaa, jaksaa, painaa, painaa, periksi ei anneta perkule!). Kaikille muille makoisia unia! Pus!
  

Marraskuu

Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin.

Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja käärityä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeää ja arvokasta ja ikiomaa. Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla, minkä ehtivät.

On niitä, jotka jäävät ja toisia, jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi. 

Tove Jansson // Muumilaakson Marraskuu

Levollista lauantaita!

♥

Ohjelmassa koko perheen yhteistä aikaa

Saimme muutaman bloggariperheen kera mieluisan kutsun tulla tutustumaan uudistettuun Silja Symphonyyn. Se, että päivä Tukholmassa on aina välkommen, on myös yhteinen aika perheen parissa sitäkin tervetulleempi. On todellakin eri asia viettää viikonloppua kotona, sillä jossain kohtaa imuri, moppi tai läppäri sotkee kiirettömät yhteiset hetket. Verkkojen ollessa merellä tavoittamattomissa, myöskään puhelinta ei räplätty, vaan oltiin aidosti yhdessä.

Vietimme isänpäiväviikonlopun laineilla. Meidän perhe reissaa Päivä Tukholmassa -reissuja mielellään, sillä viikonloppumatkan pääsee tekemään ilman ylimääräisiä vapaapäiviä järkäten laivan startatessa satamasta juuri ruoka-aikaan. Silja Symphonylla meitä hemmotteli mm. uusi sushiravintola, josta haettiin taivaallisia herkkuja vielä toistamiseenkin. Erittäin onnistunut veto.
     

Pääsimme testaamaan lokakuun lopulla avatun todellisen lasten unelmakohteen Silja Landin. Leikkipaikka oli suunniteltu lasten näkökulmasta ja saanen lisätä - lasten toimesta, joten ei ollut varsinainen yllätys, että se myös toimi erittäin hyvin. Lähes kolmesataa neliötä voisi olla yhtä suurta kiljumisesta raikavaa kolkkoa hallia, mutta Silja Landissa oli onnistuttu huomioimaan lasten ikäluokat ja luomaan kaikille - myös meille vanhemmille - viihtyisät tilat. Vessatkin löytyivät itse leikkipaikalta, joten niitä ei tarvinnut lähteä etsimään kesken leikin. Viisasta.
 

Jo ennen laivalle lähtöä lapset osasivat odottaa tapaavansa Muumipeikon ja Pikku Myyn. Alkuun rutistelut jännittävät, mutta pian Muumipeikko sai lukuisia halauksia. Eskarilainen jututti Pikku Myytä ja häntä nauratti, kun Pikku Myy ei tiennyt, mitä esikoulussa tehdään, vaan kyseli tehdäänkö siellä jotain todella vaikeaa. Laskemaan Pikku Myy ei ainakaan olisi suostunut. 

Laivalla seikkailee nyt myös Harri Hylje. Pehmot toimivat aina, niistä kannattaakin pitää kiinni uudistusten keskellä. Pakollinen iltameno oli myös jo kulttimaineen omaava Muumidisco. Ei tarvinne erikseen mainita, että uni tuli houkuttelematta lapsille, kun vaan päät painoivat tyynyyn.  Luksusta. 

Silja Landista löytyy klassikko pallomeri ihan pienille ja yli viisivuotiaille. Meidän kolmevuotias viihtyi isompien pallomeressä, eikä hän jäänyt isompien jalkoihin. Välillä oli mukava rauhoittua piirrellen pöydän äärellä tai maalausseinälle. Legojakin ehti rakentaa sekä chillata fatboyilla tai loikoilla hauskoissa pesissä seinällä.

Spice Ice- jätskibaari löytyi myös samasta tilasta enkä alkuun tiennyt onko se uhka vai mahdollisuus. Muistin heti, että ai niin, lapset ovat olleet suunnittelemassa... Lopulta se menikin niin, että me vanhemmat kysyimme, haluaisivatko lapset jätskiä leikin viedessä pidemmän korren. Luulin näkeväni unta.

Laivasta löytyy taxfreet ja lapsille oma lelukauppa, josta löytyy myös mm. Mayoralin vaatteita. Nälkä ei pääse yllättämään, sillä sushiherkkujen lisäksi laivassa on italiainen à la carte ravintola Tavolàta, jossa söimme paluumatkalla. Lapsille siellä on huikea buffet jälkkäreineen.

Lapset kysyivät melkoisen monta kertaa Tukholmassa, milloin voidaan palata takaisin laivalle-milloin voidaan palata takaisin laivalle-milloin voidaan palata takaisin laivalle, joten voinee lopuksi linjata, että suosittelemme uusittua Silja Symphonya erityisesti lapsiperheille. Silloin viihtyy.

Marjaisa jälkkäri Sushi&Co:sta ;)

*) Blogiyhteistyö #siljasymphony #siljaline #siljablogimatka