Yöllinen paini
Örg. Täällä äiti terve. Joka paikkaa särkee ja täristää. Ei, ei minulla ole flunssaa. Syy on jo vanha tuttu - Yksivuotias ei nuku. En jaksa enää edes otsikoida tätä nimellä Project Unikoulu, koska kukaan ei enää kouluta ketään. Nyt vaan yritetään nukkua tai siis edes olla sängyssä makuuasennossa öisin. Viime yönä päätin, että vien tuon lapsen lääkäriin, koska sen korvissa on pakko olla jotain tai sitten tälle on saatava joku muu selitys. Minä-en-jaksa!
Lapsen kammetessa istumaan päälleni tai muuten vaan horjuen sängynlaidallamme noin viidettäkymmenettä kertaa, karjaisinkin - aivan liian lujaa, että NYT NUKUTAAN! Hyvä-äitipojot nollautuivat kerralla. Ihmeellistä kyllä tuon pahan jälkeen nukuttiinkin hetki. Tai lapsi alkoi kiskomaan minua hiuksista, ja annan niin tehdäkin vaikka tsiljardi kertaa yössä, kunhan ei heilu pystyssä. Hius kerrallaan katkeilee ja vinkuu, kun lapsi niitä kiskoo mytyksi käsiinsä. Ai että minua ärsyttää tämäkin, mutta jos irroitan kädet hiuksistani, alkaa ihan tajuton riehuminen.
Lapsella on flunssa. Se selittää varmasti jotain, mutta sipulia on makkari täynnä ja henki kulkee. Moitteetta. Eli ei ole tukkoinen nenä syynä. Maitoa ei anneta öisin ja sillähän sen saisi hiljaiseksi, mutta kaiken tämän uhalla, en enää ota pakkia. Pakkia, pakkia, pakkia. Apua. Nyt se ihan muina naisina kiikuttaa tuolta kymmenettä kertaa tälle aamulle Titi-nalle kirjaa ja kapuaa syliin. Lue, äläkä valita. Minähän luen.
Lapsen kammetessa istumaan päälleni tai muuten vaan horjuen sängynlaidallamme noin viidettäkymmenettä kertaa, karjaisinkin - aivan liian lujaa, että NYT NUKUTAAN! Hyvä-äitipojot nollautuivat kerralla. Ihmeellistä kyllä tuon pahan jälkeen nukuttiinkin hetki. Tai lapsi alkoi kiskomaan minua hiuksista, ja annan niin tehdäkin vaikka tsiljardi kertaa yössä, kunhan ei heilu pystyssä. Hius kerrallaan katkeilee ja vinkuu, kun lapsi niitä kiskoo mytyksi käsiinsä. Ai että minua ärsyttää tämäkin, mutta jos irroitan kädet hiuksistani, alkaa ihan tajuton riehuminen.
Lapsella on flunssa. Se selittää varmasti jotain, mutta sipulia on makkari täynnä ja henki kulkee. Moitteetta. Eli ei ole tukkoinen nenä syynä. Maitoa ei anneta öisin ja sillähän sen saisi hiljaiseksi, mutta kaiken tämän uhalla, en enää ota pakkia. Pakkia, pakkia, pakkia. Apua. Nyt se ihan muina naisina kiikuttaa tuolta kymmenettä kertaa tälle aamulle Titi-nalle kirjaa ja kapuaa syliin. Lue, äläkä valita. Minähän luen.
