Sopuisat sisarukset

Mulla on tää pikkukassakoneenkäyttäjä tässä. Hän vastaa rahasta. Mä muusta.

Meillä on tultu siihen tilanteeseen, jossa molemmat tytöt haluavat yleensä aina sen saman lelun, kirjan, minkä vaan tavaran. Yksivuotiaskin jo rääkäisee siihen malliin, jos jotain napataan pois kädestä ja jollei saa raapaistua tai repästyä hiustukkoa kiitokseksi, hän - erittäin dramaattisesti - heittäytyy selälleen ja mielellään iskee päänsä lattiaan. 

Kauppaleikki on kuitenkin toistaiseksi sujunut lähestulkoon sovussa ja ongelmitta jo pitemmän aikaa. Oma veikkaukseni on jo viikkojen ajan - huikeaa. Yksivuotias tuo neljävuotiaalle tuotteita pyydettäessä ja myös laskee ne käsistään ilman mitään kilahteluja. Tätä jaksan ihmetellä. Mikäli minä pyydän anna äidille, niin hän ojentaa esmes jostain kummasta löytämiään Fiskarseja, kunnes vetäisee ne takaisin ja lähtee yleensä juoksemaan niiden kanssa karkuun. Horror.

Neljävuotias taputtelee kassanhoitajaa etsiessään asiakkaalle hedelmiä, ja leikki todella sujuu. Äiti voisi tällä aikaa vaikka ottaa torkku-unet. Ai niin, voisi muuten, jollei tuon kassanhoitajan täytyisi hoitaa toimeaan tuon korokkeen päältä käsin ja nousta siihen vielä seisomaan vähän väliä kassakone sylissään. Luulisi, että tuo cash register olisi melko painava kannateltava, mutta ei. Leikki ei jatku, jos tuo laatikko ei ole käytettävissä. Eli äiti on kuvassa sivulla ottamassa koppia yksivuotiaasta ja kassakoneesta koko leikin ajan. Mahtavaa.