maanantai 9. marraskuuta 2020

Epäonnistuja juhlii 13. perjantaina


 

Vietämme Kansallista epäonnistumisen päivää perjantaina, joka on vielä enteellisesti 13. päivä. En ole järin innostunut. Huomaan, että olen asiasta tässä kohtaa melko ärsyyntynyt, että ihan juhlapäivä, vaan tarkastellaanpa asiaa lähemmin. 

Epäonnistuminen itsessään pitää sisällään negatiivisia konnotaatioita, eikä varsinaisesti houkuttele äärelleen. En tunne ketään, joka ajattelisi, että "hei nyt lähdetään epäonnistumaan!" Ja tämä ei liene tässäkään juhlinnassa se lähtökohtainen tavoite, vaan jos sattuu ns. menemään vihkoon, niin "epäonnistumisen myöntäminen ja siitä oppiminen on itseasiassa avain menestykseen kaikilla elämän alueilla". Näin toteavat idean takana olevat. 

Ja kun asiaa jää filosofisesti pohtimaan, niin näinhän se juuri onkin pohjimmiltaan. Sanon itsekin lapsille, että jos kokeessa ei ole onnistunut odotusten mukaisesti, tärkeintä on oivaltaa, missä meni pieleen ja oppia siinä kohtaa, että noin siihen olisi pitänyt vastata. Tämä on kaikista tärkeintä, vaikka se ei kokeen arvosanaa pystykään muuttamaan, mutta asian oppii kuitenkin ja se on tärkeintä.

En kuitenkaan osta sitä ajatusta, että aidosti tarkoitetaan, kun työpaikalla sanotaan, että "moka on lahja". No ei tod ole. Itseasiassa niin ei edes sanota. Epäonnistumisen ja mokaamisen käsitteet ovat kuitenkin trendikkäitä ja niitä pyritään inhimillistämään työpaikoillakin, mutta käytäntö on kuitenkin vielä kaukana siitä, että ollaan sillä levelillä, että epäonnistumisia aletaan hehkuttamaan tiimin Teams-kanavilla, kun ei siellä niitä onnistumisiakaan tahdota millään saada nostettua esille. Ja tämän viikon epäonnistuja on Terttu. Vahvasti näyttää sitä, että seuraavalla viikolla Lasse pääsee palkintopallille. Not seeing this ja ihan hyvä näin.

Voihan jossain asiassa todellisuudessa feilatakin, eikä se on mitenkään kummallista ja siitäkin oppii, mitä ei kannata tehdä seuravalla kerralla, mutta kultaa ja mirhamia ei tule työhuoneen ovista ja ikkunoista mokeltamisesta, trust me. Kiitollinen voit olla, jos saat pitää työpaikkasi.   

Vaan omassa elämässään, voi hyvin alkaa toimimaan oman elämänsä epic fail -grand mestarina. Vaikka kaikesta ei eeppistä tarvitse tullakaan, voi epäonnistumisia tarkastella myös siltä kantilta, että sen ei pitänytkään onnistua tai mennä tiettyjen odotusten mukaisesti. Universumi nimittäin järjestää. Kaikenlaista. Se tietää jo ennalta, miten nämä asiat on kirjoitettu ja ohjaa kyllä oikealle radalle. Näin minä monet asiat ajattelen.

Sukan neulomisesta olen ajatellut, että tämä ei vaan ole minun juttu, että feilaan tämän vaan aina. Vaan sukka toisensa jälkeen, olen tehnyt edellistä parempia versioita, en vielä yhtään täydellistä. Nyt tiedän mitä olisi kannattanut tehdä, vaan ei sitä silloin vielä tajunnut tai osannut tehdä oikein. Esittelin muutamaa kipsijaloille suunniteltuja sukkaversioita jopa työpaikan palaverissa, vähän niinkuin ajatuksella, että hei, ei kaikki mene aina putkeen ja tästäkin voi selvitä ja nämä saa ainakin nauramaan, ei voi olla pelkkää huonoa.

Parisuhteen päättämisestä voisi ajatella, että se on epäonnistuminen. Näin voi ollakin, mutta voi olla niinkin, että se onkin jotain muuta. Siinä on käyty läpi asiat ja todettu, että tämä laiva ei vaan käänny. Voi jäädä odottamaan karille ajamista, ehkä siellä jo onkin tai erota. Eroaminen on pelottavaa, se on myös rohkea ja usein välttämätön teko, jotta omasta elämästä ei tule epäonnistuminen sen takia, että ei uskalla tehdä niitä valintoja, jotka olisivat olleet tehtävissä.

Ja ihan siitä olemisesta. Ei ole aina se paras versio itsestään. Ja siitä jää kurja fiilis, jos on riidellyt. Joskus on asioita, jotka pitää päästää ulos. Siltikin kurja olo voi jäädä vaivaamaan. Onneksi tulee uusi päivä ja asiat kirkastuu. Jos ei kirkastu, niin se on sitten jälleen kerran menevä niin. Vaan niin hyvässä kun huonossa ajattelen, että tunteita pitää saada näyttää. 

On oltava sellaisia ihmisiä, jotka eivät juokse karkuun, kun kerrot miltä mikin tuntuu, vaikka se ei olisikaan aina auringonpaistetta. Ei se voi ollakaan aina niin, koska nyt on kaamos. Vaan kaiken ikävänkin jälkeen, tärkeää on tarkastella mitä tuli sanottua. Voitko pyytää anteeksi, jos olet loukannut tai käyttäytynyt huonosti. Kyllä voit ja voit tehdä ensi kerralla paremmin.

En löytänyt ensin sopivaa kuvaa tähän tekstiin. L niinkuin loser ei kuulu tähän juttuun, siinä missä voittoaan tuulettelevakaan. Sitten keksin ja niillekin, jotka eivät neulo villasukkia - syystä tai epäonnistumisesta, voi löytyä onnistumisen väylä!