tiistai 21. tammikuuta 2020

Kakskytkakskyt



Tammikuu on jo paremmalla puolella tai oikeammin pitkä marraskuu. Annetut uuden vuoden lupaukset on yleensä tähän mennessä jo unohdettu. Vuosi sitten olin mehupaastolla. Kokemus oli sekin. Talvi ei ole tullut, joten pimeydessä rämmitään ja äkkilähtöjä selaillaan. Joo, jotenkin näin tää menee.

Minä en tehnyt yhtään lupausta, vaan jotenkin löysin itseni kolme viikkoa sitten tanko selästä ohjatusta jumpasta. Olen ehtinyt tässä ajassa käydä jo kaikki pahimmatkin intervallikidutukset - Onko se burbee vai onko se kyykky?! No kumpikohan se on, tietysti burbee, vaikka tuntuisi miten pahalta. All in tai ei mitään.  

Suorastaan huvittavaa, vaan tämäkin noudattelee jo tutuksi tullutta kaavaa, jolla elämässä operoin. Ei kannata kamalasti suunnitella, vaan oikeastaan tehdä ensin ja miettiä sitten. Näin ne on monet muutkin hommat hoidettu. 

Nythän sitä on hypätty kaikissa mahdollisissa jumpissa monta kertaa viikossa ja old school salillakin käyn rautaa kääntämässä kerran viikossa. Että jäisi se lihasmuisti. Jos tuleekin jatkossa niitä huilipäiviä, niin keho kaipaisi sitä kurittamista ja sitä polttavaa tunnetta, kun se rasva siellä ritisee muuntuen muskeliksi. Kyllä. Palataan tähän maaliskuussa. Hah!

Vaan kyllä se kesä sieltä tulee, tosin huhtikuussa taatusti hukutaan hankiin ja kinoksiin, niin hurjaa (ja surullista) on tämä ilmastonmuutos. 

Kohta ollaankin jo keskiviikossa ja sitten onkin jo melkein viikonloppu. Näinhän nämä viikot kuluvat, on aina jotain mitä odottaa. Tätä kirjoittaessa minua odotti pasta bolognese, joka oli tekemättä, vaan hyvin valmistui. Ah, tämä ihana arki. Tsemppiä sinullekin, hyvin me vedetään. 

Parhainta mahdollista tätä vuotta!