Lasten kaupungissa

Lapsuuden määritelmä

Piipahdimme tyttöjen kanssa tänään Lasten kaupungissa. Sederholmin talossa avattiin tänään Lasten kaupunki, jossa viihtyi niin neljävuotias kuin äitikin. Markkinoin visiittiämme lapsille hehkuttamalla puhelinta, jollaista äiti on lapsena käyttänyt. Helsingin kaupungin museo esittelee tapahtuman näin:

Lasten kaupunki kutsuu tutustumaan lapsuuden muistoihin ja Helsingin lasten menneisyyteen. Lähde kävelylle 1700-luvun kadulle ja kurkista puoteihin ja pajoihin tai istu 1930-luvun kansakoululuokan pulpettiin! Entä osaatkohan veivata numeron 1970-luvun mummolan puhelimella?

Lasten kaupungissa oli huoneita, joissa yhdessä sai ottaa komerosta vaatteita ja mennä teatterin lavalle esiintymään. Yhden huoneen hyllyillä oli ruokia ja purnukoita, joissa oli  Okraa, Mönjää, Santelia ja Kurkumaa - sulassa sovussa. Yläkerrassa oli mm. neljävuotiaan hurmanneita nukkekoteja ja koulu, jossa Ukki on opiskellut - äidin mukaan. Nyt ei kerrota tätä Ukille, koska luokkahuonetta mainostettiin 1930-luvun kansakouluksi. Veikkaan, että Ukki aloittaisi mykkäkoulun, jos tietäisi tästä väittämästä. Hihhih. 

Parasta Lasten kaupungin antia oli ehdottomasti Mummola. Siis ihan loistava paikka. Televisiossa pyöri mustavalkoinen ohjelma ja Mummolan kaupunkiasunnon stailaus oli onnistunut loistavasti. Teki mieli kurkata jääkaappiin, mutten uskaltanut, jos siellä ei olisi ollut mitään 70-luvun safkoja. Tai ehkä hyvä, etten tosiaan kurkannut, jos vaikka olisikin ollut. Neljävuotias pääsi testaamaan veivattavaa puhelinta ja hän istui sohvalla ihmetellen värejä.

Aivan ihana mummola - etenkin 70-luvulla syntyneelle sai aikaan oikeita huokailuja.

Menemme Lasten kaupunkiin takuulla uudelleen. Siellä oli paljon nähtävää, eikä kaikkiin ehtinyt tällä kierroksella tutustua kunnolla. Yksivuotias jää ensi kerralla Iskän kanssa kotiin, sillä edes Pyhä Manduca ei meinannut saada pidettyä häntä aisoissa eikä irtikään voinut laskea. Hihi.