tiistai 19. maaliskuuta 2019

Biohakkerin käsikirja ja Supermarket Survival - Parempaan elämään navigoimiseen

*Mainos Ruohonjuuri, Read me ja Foodin
Helposti upein vegesalaatti


Jälleen on uusi viikko hyvässä vauhdissa. Kuinka moni lupasi aloittaa viikonlopun jälkeen paremman elämän? Nyt ei pullaa, ei karkkia, ei sitä tai tätä? 

Jos olet seurannut touhujani, olet tietoinen siitä, että olen alkuvuoden navigoinut kohti parempaa kurssia puhdistautumalla ensin viiden päivän Vogelin mehupaastolla. Siitä kuin kiitoksena seurasi omien ruokailutottumusteni tarkastelu - ja niiden muuttaminen, joka on sujunut tosi helposti. 

Meinasin kirjoittaa edelle kriittinen tarkastelu ja radikaali muuttaminen, mutta voimakkaiden adjektiivien käyttäminen ei ole tarpeen. Oman elämän ohjaamista parempaan suuntaan ei tarvitse, eikä pidäkään assosioida minkäänlaiseen kiristelyyn. Olen oppinut, että tarkoituksena on  o i v a l t a a  ja tehdä asioita korvaamalla se entinen huono, paremmalla vaihtoehdolla. Mistään et jää paitsi, päinvastoin saat paljon enemmän. Niin just, voit edelleen syödä jäätelöä ja suklaata.

No miten?

Ihan ensin hankkimalla käsiisi nämä kaksi kirjaa: Biohakkerin käsikirja ja Supermarket Survival. Rakkaudesta ruokaan ja hyvinvointiin.



Usein sitä tekee tiettyjä muutoksia esimerkiksi ruokavalioonsa, jättää pois kaikki herkut, lisää jotain tiettyä liikuntaa, nukkuu enemmän ja milloin mitäkin, koska joku niin suosittelee. Muutos tehdään usein hyvässä uskossa - tajuamatta kuitenkaan pohjimmiltaan miksi.

On hyvä ymmärtää, miten elimistömme toimii, mikä vaikuttaa mihinkin, jotta ymmärtää miksi joitain juttuja kannattaa suosia, joitain vältellä tai korjata paremmalla vaihtoehdolla.

Aina virallisetkaan suositukset eivät välttämättä ole tae siitä, että jokin suositeltu asia aidosti tukisi terveyttämme, silloin on hyvä ymmärtää ja olla tietoinen asioista. Esimerkiksi koulujen rasvaton maito, margariini ja väritön raaste -ravintosuosituskombo vaatii paikkailua kotona, jotta kasvavat lapset saisivat riittävän hyvät eväät kasvua, oppimista ja jaksamista ajatellen.


Biohakkerin käsikirjan ovat kirjoittaneet lääkäri Olli Sovijärvi, teknologia-asiantuntija Teemu Arina ja ravintoasiantuntija Jaakko Halmetoja. Se on todella kattava tietokirja ja opas elämän eri osa-alueiden optimointiin. Optimoinnista tulee mieleen jonkun laitteen säätäminen siten, että se toimii parhaimmailla mahdollisella tavalla. Yli 500-sivuisen Biohakkerin käsikirjan avulla osaat optimoida omaa elämääsi oppimalla siitä ja siihen monella eri tasolla vaikuttavista tekijöistä, jotta itse voisit parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Biohakkerin käsikirja sisältää viisi eri osa-aluetta: uni, ravinto, liikunta, työ ja mieli, jotka kaikki sisältävät yksityiskohtaista tietoa siitä, miten näitä osa-alueita voi parhaiten omilla valinnoillaan tukea. Kirjassa kerrotaan myös miten erilaiset tekijät vaikuttavat toisiinsa, kirja on erittäin informatiivinen. Olen oppinut todella paljon lukiessani tätä kirjaa.

Biohakkerin käsikirjassa on tiedon lisäksi myös paljon vinkkejä esimerkiksi eri tilojen optimaalisesta sisustamista. Itse törmäsin kuin tilauksesta erääseen käytännön vinkkiin koskien kananmunien tuoreuden tsekkaamista, joka selviää rikkomatta kananmunaa. Tuoreiksi epäilemäni munat, osoittautuivatkin testin perusteella vanhoiksi. Onneksi en ehtinyt käyttää näitä ruoanlaittoon. 

Nämä pari esimerkkiä yllä ovat ihan pieni raapaisu siitä kaikesta valtavasta tiedon määrästä, mitä käsikirjasta on saatavilla. Kaikki kirjan tieto on niin mielenkiintoista ja niin hyödyllistä, se ei sisällä mitään turhaa ollakseen niin iso opus. Kirjaa tekee mieli lukea ihan kaikessa rauhassa, omaksuen ja oivaltaen. 


Just näin!

Olli Postin viesti Supermarket Survivalissa ei ole jyrkästi kieltää mitään, vaan korvata jokin ravinnnetyhjä ruoka paremmalla, kuunnella mitä keho kaipaa ja mistä sinä itse tykkäät. 

Kynäni sauhuaa, kun kirjaan muistintueksi Postin vinkkejä, mitä kaupasta kannattaa hankkia - ja miksi. Kirjassa on viisaasti marginaalissa viivat, johon saa raapustella huomionsa ja muistiinpanonsa. Millainen kahvi on hyvä valinta, millä voi korvata valkoisen sokerin, millaisia vihanneksia kannattaa suosia, mitä kannattaa lisätä juomaveteen...  

Supermarket Survival kertoo selkein esimerkein, miten mistään ei oikeasti tarvitse luopua. Kun opit syömään ravinnerikkaasti entisen ravinnetyhjän sijaan, kehosi oppii pyytämään sitä parempaa, eikä kaipaa E-koodeja tai mitään tyhjää höttöä.


Kirjassa edetään oivalluksista, vinkkeihin, resepteihin ja tehdään ostoslista, myös budjetilla. Kaupassa käynti helpottui huomattavasti! Posti kiteyttää kirjan kappaleet siihen, mikä on kulloinkin keskeistä, mitä voisi toivoa lisää, mikä olisi ideaalisin lopputulema. Posti jakaa myös kiitosta sinne, minne se kuuluu ja antaa vinkkejä kiinnostuneille lisätietoja varten.  

Kippis hyvinvoinnille!


Voisin helposti ihan itkeä onnesta, kun olen saanut nämä kirjat luettavakseni ja niistä opittavaksi. Niin valtavia valaistumisen kokemuksia olen saanut osakseni tässä lukumatkallani (joka vielä jatkuu). Kumpaakaan kirjaa ei hetkessä hotkaise ja se on hyvä niin. Ota itsellesi aikaa perehtyäkseni näihin kirjoihin, sinulla on vain yksi elämä, elä sitä arvostaen ja kunnioittaen tekemällä parhaimmat valinnat sen eteen. Usein kysymys on vain siitä, että ei tiedä tarpeeksi, ei siitä, etteikö välittäisi.   

Olen myös niin onnellinen, ettei mieleni enää himoitse sipsejä tai irtokarkkeja. Jos joskus tekee mieli perunalastuja tai lapset niitä toivovat, osaan jo nyt valita sellaisen pussin, jonka syömisestä ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa. Mikä parhainta, mieli tekee useimmiten jotain muuta, enkä koe jääväni mistään paitsi, päinvastoin! Oletko muuten maistanut lehtikaalisipsejä...

  

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Suloinen sunnuntai, ota rauhasti rennosti

kuva: Sami Heiskanen

Huomaan asettuvani blogin äärelle sunnuntaisin. Lauantaina mennään vielä kierroksilla ja on lasten menoja tai hoidettavia asioita, joita arjen kierrokset vielä kirittävät.

Sunnuntaina aika on aamuisin pysähtynyt. Herään meistä ensimmäisenä, keitän kahvin ja uppoan ajatuksiini. Aamu tänään alkaa harmahtavana, joten ei ole kiire mihinkään. Auringon paistaessa tekee mieli heti aamusta pakata uintikamat ja suunnata altaalle merivesipulahdukseen. Tänään sinne ehdin iltapäivälläkin. Aurinko asettaa pienen paineen siitä, että on vähän kiire. Ei voi muka sisällä olla, kun on niin kaunista ulkona.

Mieli on siitä kummallinen, että se kyllä vaeltelee ja se keksii kaikenlaista pitäisi-tekemistä. Olisi ikkunanpesua, vaatteiden sorttausta kirpparille, kaappien siivousta - vai hetkinen, onko nyt se aika, että pitäisi vaihtaa mullat kukille. Tekeminenhän ei koskaan lopu.

Sunnuntaihin kuuluu myös haaveilu ilman varsinaista tekemistä. Tänään olen jo pohtinut, millaisen kesäparvekkeen laittaisin, mitä kukkia ja kuinka paljon, laittaisinko yrttejä kasvamaan. Ajatus on poikennut myös kesälomareissussa, työmatkoissa sitä ennen, keittiöntuoleissa (edelleen!) ja vessan pesuaineessa, josta en varsinaisesti haaveile, mutta jonka unohdin eilen ostaa.

Sunnuntait ovat itselleni pyhiä päiviä. Silloin ei säntäillä. Elimistö ja parasympaattinen hermosto painaa jarrua, rauhoittaa, kehottaa ottamaan iisisti. Tekemisiä tehdään fiiliksen mukaan.
  
Tiedän, että on myös heitä, joiden on saatava jotain aikaisiksi, ei voi vaan olla. Viikonloput on myös usein niitä päiviä, jolloin mitään jaksaa tai ehtii edes tehdä. Sekin on okei. 

Jatkan vielä hetken vain olemista, sitten kaivan esiin lapsen kouluprojektin, autan häntä siinä, vilkaisen ikkunoihin ja loppu jääkin vielä käsikirjoittamatta. Antaa sunnuntaiflown viedä.

Ihanaa päivää!

 

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Nyt ei oo kiire / Nyt on vaa fiilis - Hiihtoloman parhaimmat


Hiihtolomakausi avattu, vielä vikaa päivää fiilistellään. Minä olin loppuviikon lomalla ja suunnittelin minibreikiksi kylpyläreissua tyttöjen kanssa, mutta ajatus siitä, että emme tod. saata olla ainoita polskijoita, sai vaihtamaan suunnitelmaa.

Tukholma on  a i n a  hyvä vaihtoehto, mutta koska etsimme risteilyä vasta keskiviikkona, torstain lähtö oli kyllä ihan kiikun kaakun. Verkkokauppa näytti eioota, mutta sitten - hyvin todennäköisesti joku oli harmikseen kohdannut noron ja perunut, joten saimme kuin saimmekin hytin torstain lähdölle. Pikaista paranemista vain, jos syy oli epäilemäni.

Kävin uimassa merivesialtaassa lenkin vielä ennen lähtöä laivalle, joten olin niin lomafiiliksissä energiaa täynnä, kun aloitimme matkan. 

 
Hiihtolomalaiset
 
Tukholma tarjosi parastaan kevätauringon lämmittäessä ihanasti takinselkämystä. Meillä kuljetaan usein samoja, hyväksi havaittuja reittejä Gamla Stanin kautta Östermalmille ja siinä välissä piipahdamme kaupoilla. Hyppäämämme Gärdetistä metroon ja jäimme Gamla Stanissa pois. Takaisin päin tulimme Östermalmilta tunnelbanalla.




Uusi tuttavuus oli kuninkaanlinnan lahjatavarakauppa. Siellä ei myyty Vickan ja Daniel -lautasia, mutta sain sentään postikortin heistä, joka nyt inspiroi minua aina kun jääkaapille suuntaan. Olkoonkin, että Danielia on korttiin hiukan liikaa photoshopattu minun makuuni, mutta se ei haittaa. Olemme itse asiassa kohdanneet Prinssi Danielin kanssa työpaikallani viime keväänä ja tervehtineet. Siitä "Hej!":stä riitti kollegan kanssa iloa pitkäksi aikaa. Hih.

Nordiska Kompaniet (NK) on kiva kiertää aloittamalla ylhäältä lastenosastolta ja laskeutumalla kerros kerrallaan Nedre planiin eli alimpaan kerrokseen saakka. Hissi on superfint, joten sillä ajetaan aina. Många gånger. Tällä kertaa oli suhteellisen vaikea ohittaa herkulliset laskiaispullat alakerroksesta, jossa on ruoan lisäksi myös paperiosasto.

Vakava paikka. Valokuvaus NK:n hississä. Ja ne mummosormet, en vaan osaa peukalolla.

Oj, vad fina semlor!

Kungsträdgården on aina ihana. Talvella siinä on luistinrata Madison Garden fiiliksellä. Keväällä kirsikankukat kukkivat upeina. Minä nautin. 



Laivalla esiintyi Mikael Gabriel ja tämä näkyi shown lisäksi siinä, että melkoinen fanilauma partioi yötä päivää käytävällämme. Lienee luettavissa, että herra Gabriel huilaili naapurihytissä. Me olimme tietysti keikalla ja ihan fiiliksissä! Instastories tarjosi myös parhaita paloja keikasta, toivottavasti kurkkasit.

Mä oon lomalla, musat kovalla, kaikki kohallaa //  Nyt ei oo kiire // Nyt on vaa fiilis. (Riippumatto by Mikael Gabriel)
  
Tukholma on niin tuttu, mutta ehdottomasti yksi suosikkikaupungeistamme. Haaveilemme joka reissulla, että olisipa ihana tulla Tukholmaan pidemmäksikin aikaa. Päivästäkin tosin saa hyvää fiilistä ja energiaa sekä mahdollistaa visiitin ilman muita säätöjä. 

Voi että. Olipa mukava breikki. Pyykit pyörivät koneessa, ruokakauppa odottaa asioimista, aamulla alkaa palaverikimara, joka kestää iltapäivään saakka. Pääsiäislomaan on muuten 53 päivää, sitä kohti, hyvin jaksaa!  

Tänne pääsee onneksi joka päivä!




sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Nauti kaikesta nyt

Meri on auki


Voi miten kaunis viikonloppu on ollut! Täällä etelässä on saatu nauttia molempina päivinä aurinkoenergiasta. Paikoitellen löytyy Helsingistäkin lunta ja kaduilla saa taiteilla liukkaalla jäällä, toisaalla kadut ovat sulat ja kuivat. Ensi viikkoa jännätään onko -25 vai +10.

Instaseuraajat tietävät, että vietimme lasten kanssa tyttöjen viikonloppua ja kävimme eilen kaupungilla pitkän kaavan mukaan tehden hiukan tarpeellisia hankintoja. Aikamoista on huomata, että teinarin kengänkoko on ihan sama kuin äidillään ja tiedän, että ensi talvena saan neidin uudet talvinilkkurit omaan käyttööni, koska ne tuskin enää hänelle mahtuvat. Sitten yksi huomio! Ruohonjuuren City-myymälä möi ei-oota, kun etsin Foodinin lakritsitaateleita. En ole yllättynyt, kenties minun on hyvä vähän vierottautua näistä tai sitten ostettava jättipussi taateleita ja Urtekramin lakritsiuutejauhetta ja tehdä näitä herkkuja itse.  


Vielä on myös jäätä

Tänään (ja kuten myös muina aamuina) kävin aamu-uinnilla merivesialtaassa ja sen jälkeen lenkkeilimme lasten kanssa Eiranrantaan ihastelemaan laineiden liplatusta. Löysimme rannalta hienon kiven ja toimme sen iskälle tuliaisiksi. Siinä on taatusti hyvää energiaa, sillä se poimittiin rannalta aaltojen rytmissä, kastumisen riskillä. Siitä jonotimme Caruseliin herkuttelemaan tuoreilla munkkirinkeleillä ja ikkunasta ihastelimme kirkasta peilijäätä, jonne ei kuitenkaan enää uskalla mennä kävelemään, koska viereinen Eiranranta on jo ihan auki.

Just tää fiilis...

...ja tää!

Iltapuuhiksi laitan vielä mantelit yön yli likoamaan, jotta saan niistä aamulla maitoa puuroon. Sitten teen gua sha -kasvohoidon (viimeisin villitys, kerron tästä pian lisää). Aamulla suuntaan viikonlopun onnellisista hetkistä virkistyneenä töihin ja loppuviikosta pidän vapaata näiden ihanien hiihtolomalaisten kanssa, jospa me joku kiva yhteinen juttu keksitään, vaikkei sen kauemmas nyt suunnatakaan.

Katselen ystävien hiihtolomavideoita ja vaikka Kanaria olisikin ollut ihan jees, niin rehellisesti sanottuna, olisi vähän harmittanut, jos en olisi päässyt nolla-asteiseen veteen uimaan viikkoon! Ajattele vaan, on se ihan pöpi,  mutta niin energinen ja hyvää fiilistä täynnä oleva pöpi, että tällä vireellä mennään toivottavasti kauan.

Seuraa Instassa uintireissuja ja muita juttuja. Stories täällä ja kun seuraat instatiliä, näet punaisen rinkulan kuvan ympärillä, jolloin jotain uutta filimiä on saatavilla. :D Tätä energiaa riittää myös tälle saitille ja uusia juttuja on jonossa. Mistä sinä saat energiaa? Mukavaa oloa!

 

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Hyvästi nuttura // Tervetuloa Dyson Supersonic

Hei anteeksi, olemmeko tavanneet?


*Yhteistyössä

Muistatko Silence Tonnin, sen hiustenkuivaajan, joka iski lieskoja ja kipinöitä, kun kiskaisin sen irti seinästä liian huolimattomasti? Sen, joka vielä tekohengitettiin käyttöön uuden johdon ansiosta, mutta sen käyttäminen jännitti joka kerta ja aina piti tarkistaa mistä palaneen käry tuli, hiuksista vai laitteesta. Tuo viritys on nyt poissa.

Föönaushommat ovat edellä mainitusta johtuen aikaisemmin hoidettu vähän vasemmalla kädellä. En ole halunnut hankkia mitään rempulavehjettä entisen tilalle ja tehokkaanoloisilla laitteilla voisi vaikka bodata, kun ne tuppaavat olemaan niin kookkaita ja painavia. Olen siis to-del-la-kin punninnut tätä asiaa monelta kantilta.

Tiedätkö kuinka monta insinööriä tarvittiin suunnittelemaan tämä täydellinen hiustenkuivaaja? Vastaus on 103. Kun sitten kokeilin ensimmäistä kertaa Dysonin Supersonicia oli hyvä, ettei tukka lähtenyt päästä!







Minulla on ollut testikäytössä Dysonin Supersonic ja olen entistä vakuuttuneempi, että laatuun kannattaa sijoittaa! Voisin listata kilometrin mittaiseksi venyvään postaukseen sen kaikki huikeat ominaisuudet, mutta katso mieluumin tuo video tästä insinöörityön taidonnäytteestä, minä kerron miten Supersonic toimii minulla - siinäkin riittää luettavaa. 

Minua on siunattu paksuilla hiuksilla ja niiden kuivaaminen vaatii hiustenkuivaajalta ominaisuuksia. Eräskin kampaajareissuni päättyi siihen, kun kyseisen salongin monsieur coiffeur voivotteli föönaamisurakkaa mumisten, että tässä menee varmaan joku kolme tuntia. Se on kyllä liioittelua, mutta pointtina se, että hiukseni todellakin kaipaavat muutakin kuin kevyttä henkäilyä osakseen. 

 
1) Älykäs kuivausteho säästää aikaa ja suojelee hiusta

Supersonicilla föönaan ja muotoilen hiukseni pesun jälkeen supernopeasti, muutamassa minuutissa! Huutomerkki siksi, koska tämä aidosti on vain murto-osa siitä ajasta, jonka aikaisemmin käytin föönaukseen ja hiusten suoristamiseen.  

Entisen föönin kanssa kävi usein myös niin, että jossain vaiheessa haistoin palaneen käryä, kirjaimellisesti. Tällöin oli varmasti ehtinyt aiheutua jo jonkinlaista vauriota myös hiuksille. Ei hyvä.

Tämä kuriositeetti on Supersonicista erikseen mainittava, sillä kun kuivaan hiukseni tehokkaassa puhalluksessa, älykäs lämpö tarkkailee optimaalista lämpöastetta 20 kertaa sekunnissa (!). Hiustenkuivaajan sisällä asusteleva mikroprosessori ei vain säätele lämpöä, vaan auttaa säilyttämään hiusten kiillon. Toinen syy siihen miksi hiukset kuivuvat niin paljon nopeammin Supersonicilla, on kahdeksan kertaa nopeampi moottori kuin muissa hiustenkuivaajissa. No nyt on vau!



 
2) Hiusten muotoilu yhdellä laitteella

Samalla laitteella saan suutinta vaihtamalla myös muotoiltua hiukset halusin ilmavuutta, suoraa tai jopa kiharoita. Aikaa ennen Supersonicia kuumensin erikseen suoristusraudan ja kävin läpi hiukset osio kerrallaan. Tämä on uskomatonta, mutta en tarvitse enää suoritusrautaa, enkä sormet polttavaa piipparia, kun kevätjuhla-aamuina lapsetkin toivovat kiharoita.

Magneetilla kiinnittyvät (nerokasta!) suuttimet voi vaihtaa silottavaan tai muotoilutehon keskittävään, joka auttaa muotoilemaan hiukset yksi kohta kerrallaan ilman, että muut hiukset sekoittuvat puhalluksesta pörröksi.

Ostin aitokarvaisen pyöröharjan ja tämän käyttöä vielä treenaan, mutta onneksi muotoilu sujuu ilmankin. Olin yllättynyt, että hiustenkuivaajalla saan kauniit kiharatkin tai pehmeämmät laineet tosi helposti. Diffuser-suuttimella ja Dysonin ohjevideon avulla, tällainenkin turakainen hiustenlaittaja, saa kauniit kiharat helposti. Tsekkaa myös nämä kiharat ja muutkin ohjevideot, joista iso kiitos Dyson. Oli kyseessä täytekakun pursotus tai villasukan kutominen, vannon ohjevideoiden nimeen. 

Kuvassa on pesun jälkeen meikäläisen signaturelook eli kuivatus lämpimällä puhalluksella silottavalla suuttimella, suuttimen vaihto muotoilutehon kohdistavaan suuttimeen, jolla käyn läpi hiukset viileällä puhalluksella. 

Minulle on tärkeää, että tukkaan tulee föönaamalla pitoa, tämän puutteesta johtuen usein olenkin pitänyt hiuksia kiinni, sillä se lörö, föönaamaton tukka, oli helpompi hallita niin. Kävimme esikoisen kanssa eilen illalla baletissa ja aamulla tekemäni kiharat (eka kuva ylhäällä) puristelin illalla suolasuihkeella kuosiin, eikä uutta föönausta tarvittu. Love, love!

3)  Näppärä koko ja pitkä johto

Supersonicin moottori on sijoitettu varteen, jolloin föönin koko pysyy maltillisena ja myös pienempikin hiustenkuivaaja jaksaa pitää tätä kädessään. Koonsa vuoksi Supersonic on helppo säilyttää pienemmässäkin tilassa ja mikä parasta, hiustenkuivaajan voi ottaa vaivatta reissuun mukaan. Tehokkaasta moottorista huolimatta, se on  silti puolet kevyempi kuin muut.

Supersonicissa on pitkä 1,5 metrin johto. Suihkun jälkeen kostea kylppäri ei houkuttele, vaan nyt on siimaa hiustenkuivaukseen myös muissa tiloissa. Arvostan.

4) Supersonic on sijoitus 

Dyson on sijoittanut 58 milj. euroa Supersonicin kehitykseen.  Insinöörit ovat analysoineet hiuslabrassaan hiuksen anatomiaa juuresta latvaan, jotta osaisivat kehittää riittävän hellävaraisen, mutta tehokkaan muotoilijan. Dyson käytti testauksesssa yli 1600 kilometriä oikeaa hiusta. Olisi mielenkiintoista nähdä oliko suunnittelijainsinöörien joukossa naisia, lopputulos on joka tapauksessa onnistunut. 

Stockalla on oma Dyson-osasto katutasossa, jossa voi käydä Supersonicia kokeilemassa asiantuntijoiden opastuksessa. Helmikuussa kanta-asiakkaat saavat Stockalta erilaisia aleprosentteja ostoksista- Vinkkinä, että Supersonicista saa ihan merkittävän alennuksen (-17%).

Dysonilta saa helmikuussa mukaan kätevän säilytyskotelon. Minä säilytän omaani kassakaapissa. No heh, en, mutta voisin tehdäkin niin. Hei eikä pidä unohtaa perheen karvakuonoja, tsekkaa nyt miten tyypit rakastaa Supersonicia...  Joko sinä ihastuit?


 


 

tiistai 5. helmikuuta 2019

Tee itse mantelimaito, jolla saat makua aamupuuroon


Mausta aamupuurosi tai smoothie itsetehdyllä mantelimaidolla. Se on ihan superhelppoa tehdä itse. Minulla oli kaapissa manteleita ja mietin, mitä niistä tekisin. Muistan lukeneeni mantelimaidon reseptin, mutta skipanneeni sen aikaisemmin. Keitän usein aamulla kaurapuuron veteen, mutta välillä tekee mieli vaihtelua ja uusia makua puuroonsa. Mantelimaito on myös varsin ravinnerikas sen sisältäessä E-, D- ja A-vitamiineja, Omega-3 -rasvahappoja, sinkkiä, kalsiumia, rautaa, magnesiumia ja kaliumia.




M a n t e l i m a i t o

* Peitä 2,5 dl luomumanteleita illalla veteen.
* Ripsauta joukkoon hiukan ruususuolaa. 
* Anna manteleiden pehmetä seuraavaan päivään tai iltaan. Mantelit painuvat hiukan, kun niitä puristaa.
* Laita mantelit blenderiin, maustemitta vaniljauutetta (esim. Urtekram) ja lisää sen verran vettä (kaikkiaan 7dl), että saat blenderillä mantelit sileäksi, lisää loppu vesi ja huruuttele kaikki sekaisin. 
* Ota harso, minulla vauvaharso uusiokäytössä, jonka läpi puristat nesteen kulhoon. 
* Kaada valmis mantelimaito pulloon 
ja nauti kolmen vuorokauden sisällä.

Mikäli haluat makeutusta, 
lisää hiukan hunajaa.

Jauhon voi kuivattaa ja leipoa siitä esim. Runebergin torttuja. :D 

* * *


R i i k a n  a a m u p u u r o (1 annos)

*  laita kattilaan 0,5 dl vettä ja 1 dl mantelimaitoa
* lisää 0,5 dl kaurahiutaleita 
* 1 rkl paahdettua pellavarouhetta
* lisää ripaus ruususuolaa ja kardemummaa
* kiehauta puuro ja laita levy pois päältä
* lisää vielä 0,5-1 dl mantelimaitoa
* sekoita joukkoon puolikas banaani
* laita puuro kulhoon ja lisää päälle mustikoita
* n a u t i 



Oletko koskaan tehnyt itse kasvimaitoja? Kauramaito voisi olla seuraavana listalla. Saa vinkata myös muita vinkkejä!




perjantai 1. helmikuuta 2019

Hei helmikuu! Miten käy tsemppilupausten?



2019 on hyvässä vauhdissa, edes seinäkalenteria en ole ehtinyt vielä hankkia, vaikka eka kuukausi on jo vaihtunut toiseen.

Tammikuussa monella on isot tavoitteet ja on jouluherkuttelujen jälkeen muutosten aika. Toisilla on tipaton, toisilla sokeriton tai joku -ton. Itselläni oli viiden päivän mehupaasto eli tavallaan ruoaton - vaikka eihän se oikeasti ollut muuten ruoaton kuin kiinteän ruoan osalta, mutku mehupaastoon ei saa -ton päätettä. Hah!

Minulla oli huikea tammikuu. Sen suuremmin suunnittelematta tein puhdistuskuurin mehupaastolla ja se muutti ruokavalioni erittäin kasvispitoiseksi. Syön toki muutakin, mutta lihaa ei oikeastaan tee mieli. 

En suinkaan ole mikään totalitaristi, tänään teki mieli lakua, joten söin kauralakupatukan, koska kauralaku on ihanaa. Muita herkkuja ovat nykyään erilaiset taatelijohdannaiset. Näitä yritän jo väistellä, sillä ei näitäkään ns. terveellisiä herkkuja voi poskettomasti vetää. Mitään sipsejä tai pullia ei ole mieli tehnyt, mutta olen kyllä suunnitellut, missä yhden laskiaispullan käyn nauttimassa. Sitä ei voi ohittaa, mutta sen on oltava täy-del-li-nen. Johan Ludvig saa torttunsa pitää. Runebergit eivät ole minua koskaan kiinnostelleet. 

Erilaiset kaalit maistuvat yhä ja Väyrysen leipomon tuore ruisleipä. Kukkakaalia täytyy olla raakana, muut kombot menevät kattilan ja pannun kautta suuhun. Lurps!
 
Blenderi puolestaan huutaa smoothieta joka ilta, pääasiassa minulle. Muut perheenjäsenet kaipaavat jäätelöitä tai jotain ylimääräistä omiinsa, joten niitä ei ole tarjolla. Herkkupäivä on kerran viikossa ja silloin saa myös sellaista smoothieta, mitä toivoo. Jostain syystä, minä olen blenderin pääkäyttäjä.  



Talviuinnin kekkasin reilu viikko sitten ja olen käynyt lähes päivittäin uimassa merivesialtaassa. Tänäänkin koko matkan Altaalle todella rankassa tuulessa tarpoessani ja joka paikka kalsean kylmyyden kohmettamana ajattelin, että en tarkene, enkä halua mennä kylmään. Vaan niin kuitenkin menin ja se lämmin energia, mikä uinnista tulee, on vaan jotain niin maagista. Ehkä se on se autuus, joka minua veti talviuinnin pariin alunperinkin. 



Ja hei, lunta! Helsinki on peittynyt ja peittänyt kaiken lumipeitteeseen - tai oikeammin kinoksiin. Eteneminen etenkin kuopuksen kanssa kulkee lumivuorien kautta. Ihanaa, että lunta riittää, eikä ole mustaa, märkää ja loskaista.

Kiitos tammikuu, olit fantastinen. Jatketaan tätä helmikuun kanssa.