keskiviikko 10. marraskuuta 2021

Minusta tulee isona juoksija

 Yhteistyössä Vahva Elämä Rebekka Jaakkola
ja Naisten kymppi

 

Terveiset juoksulenkiltä! Vihdoin tämä tapahtuu, että otan aikaa ja harjoittelen tekemään jotain ensin kunnolla sen sijaan, että hyppään suoraan syvään päätyyn ja teen vähän sinne päin. 

Olen yksi Naisten kympin juoksulähettiläistä ja minulla on ilo osallistua juoksuvalmennukseen 8 kuukauden ajan! Olen tästä superinnoissani. Juoksu on minulle ollut vaikeaa siitä syystä, että olen juossut aina ihan kylmiltään. Siis todella epäsäännöllisesti ja ilman lämmittelyjä. Syke on karannut jo ensi metreillä, vaan olen aina puskenut menemään siitä huolimatta. Nyt harjoittelen kestävyyttä ja jossain kohtaa myös nopeutta. Kuulostaa aivan loistavalta suunnitelmalta ja olen niin innoissani.

Minua juoksijaksi auttaa supertsemppari Rebekka Jaakkola, jonka valmennuksessa olen. Vahva Elämä -treeniohjelmat ovat tosi monipuolisia ja niitä voi modata omaan aikatauluun sopivaksi. Kurssit ovat verkossa, kaikkeen  tekemiseen on videot ja selkeät ohjeet. Lisäksi Facebookissa on oma ryhmänsä valmennettaville, josta voi kysyä, jos on kysyttävää tai jakaa, jos on jaettavaa. 

Minulla on valtava palo kehittyä - haluan, että juoksen helposti ensi keväänä kympin ja jopa puolimaratonin. Joo-o! Tavoitteita tulee olla ja uskon aidosti, että pystyn tuon reilun parikymppisenkin vetämään ja vielä hyvin. Tällä hetkellä tuskin vielä, mutta ensi keväänä kyllä.

Juoksijaprofiilini on ollut aiemmin löntystelijä, hidas hölkyttelijä, jonka syke on silti karannut taivaisiin. Elokuussa Naisten kympillä oli mahtavaa juosta ihan reippaasti porukassa, joka piti koko matkan otteessaan. Sain kipinän, että tämä olisi ihana laji opetella tekemään keholle oikein. Sitä nyt olen harjoittelemassa ja se tekee arkeen uuden ihanan lisän ja antaa lisäenergiaa.

Juokseminen on edelleen haasteellista, vaan huomaan, että olen jo nyt kehittynyt tosi paljon, vaikka olen vasta seiskaviikolla valmennuksessa. Eri mittaiset juoksutreenit, välihuileineen, sprintteineen ja kehonhuoltoineen ovat minulle selvästikin sitä oikeaa lääkettä juoksukunnon kehittämiseen. Ja tykkään kaikesta! Päkiävenytykset aiheuttavat joskus ärräpäitä, mutta sitten kohta taas on parasta huomata, että hahaa, eipä satukaan. Harjoitus siis tekee todella mestarin.

Vaan ajatella, miten hienolla matkalla olen, minusta tulee juoksija!

 

torstai 28. lokakuuta 2021

Vitamiineista energiaa pimeään

Yhteistyössä Ruohonjuuri

 

Minä olen vitamiinien kausikäyttäjä. Kesäisin tankkaan D-vitskut auringosta. Tiesitkö, että vartti auringossa (ilman UV-suojia) täyttää päivän D-vitskuvarastot? No nyt ollaan taas aika pitkä aika tässä Mordorissa ja auringonvalo on haave vain. 

Kävin jokunen vuosi sitten jossain verikokeissa, jossa todettiin, että minun D-vitamiinitasot on tosi matalat jo elokuun lopulla. Eli ihan syystä täytyy ottaa täydennystä purkista ja mielellään jo ennen pimeyttä. Usein sitä ehtii väsähtää ennen kuin tajuaa, että lisäjeesiä kaivataan.

Muita vitamiineja, joita pidän tässä ajassa tärkeänä on esim. C-vitamiini. Sen uskon lisäävän vastustuskykyä ja näin suojaavan paremmin pöpöiltä. Nyt tietenkin koputan puuta, mutta en muista milloin olen viimeksi sairastunut flunssan. Siitä on monta vuotta. 

Itse liikun taas hyvinkin aktiivisesti ja C-vitamiini edistää immuunijärjestelmää. Tykkään kapseleista, koska ne on helppo nielaista, yhtä lailla kapselin sisällön voi tyhjentää vaikka smoothien joukkoon. 

B-12 vitamiini on minulle tärkeä muistin ja hermoston kannalta. Sen sanotaan vaikuttavan suotuisasti myös keskittymiskykyyn. Tämä on imeskeltävä tabletti ja hyvänmakuinen sellainen. Tämä on mun aivovitamiini.

Entäs ubikinoni? Sehän kuulostaa kuin sushibuffan eksoottiselta herkulta. Vaan mikä se on? Koentsyymi ei välttämättä jeesaa ymmärtämisessä sen enempää, vaan ehkä se mitä se tekee. Ubikinoni edistää normaalia energia-aineenvaihduntaa lisäämällä vireyttä, sydänterveyttä edistäen sekä tukien aivojen ja solujen hyvinvointia. Kävin ravintoterapeutilla joskus ja hän piti ubikinonia tärkeänä lisäravinteena. Oma sydämeni reagoi kaikkeen - niin hyviin kuin huonompiin uutisiin sykettä nostamalla ja koen itse, että haluat tukea sen hyvinvointia ubikinonilla. En tiedä, onko yhteyttä ubikinoniin, mutta viimeisten viikkojen ajan, yösykkeeni on ollut matalampi kuin aikoihin.

Magnesium on tuttu monelle ja otan sitä iltaisin yleensä. Magnesium vähentää suonenvetoa ja kramppeja, joita joskus on ollut, jos on juonut liian vähän vettä ja on ollut vaikka tiukka treeniviikko tms. 

Jokaikinen näistä vitamiineista tai lisäravinteista lisää vastustuskykyä ja tukee hermostoa sekä vaikuttaa monella suotuilla tavalla elimistön toimintaa tukien. D-vitamiinia ja magnesiumia syödään mukisematta, jostain syystä moni muu saa osakseen kritiikkiä. Jokainen laittaa lopulta suuhunsa mitä haluaa, vaan itse koen tämän setin toimivan itselläni hyvänä buustina tässä pimeässä ajassa ja tukien liikkuvaista elämääni. Ainakin voin tosi hyvin, joten voin pitää sitä mittarina toimiiko jokin vai ei. Ja mitä tulee tasapainoiseen ruokavalioon, niin on myönnettävä, että en syö niin hyvin, että kaikki tarpeet täyttyisivät, jolloin minulla ei ole mitään ongelmaa napata purkista lisäjeesiä. 

Valoa pimeään aikaan! Olkoonkin se sesonkivaloilla ja vitamiineilla!


maanantai 11. lokakuuta 2021

Turvamies - Teatterissa taas!


*Pressiliput saatu / HKT

Viime viikolla ilmassa oli todellakin pitkästä aikaa erityistä fiilistä siitä, että niin vain voi kävellä teatterin ovista sisään, kuulla iloista puheensorinaa ja etsiä paikkansa salista, jonka jälkeen voi vaan nauttia esityksestä.  

Parasta on myös se, että näkee ystäväänsä, voi käydä ravintolassa syömässä ja kuulemassa kuulumiset. Kävimme Arena-teatterin vieressä Kallion Sävelessä ennen näytöstä - olevinaan vähän syömässä, vaan se oli todellista harhaa. Taivaallinen maa-artisokkakeitto täytti vatsamme äärimmilleen, vaan eipähän nälkä kurninut teatterissa, eikä sen jälkeenkään. 

Ensi-illassa saimme nauttia Martti Suosalon ja Katja Küttnerin tähdittämää Turvamies -komediaa. Minulla on suuri rakkaussuhde Martti Suosaloon ja osasin odottaa hauskoja hetki, eikä tarvinnut pettyä. Küttner ja Suosalo olivat loistava pari lavalla. 

Nimensä mukaisesti Turvamiehessä varakkaan perheen vesa tai oikeammin Antti - eheh - saa seurakseen toisesta yhteiskuntaluokasta tulevan turvamiehen, oikeammin -henkilön. Näytelmässä käydään läpi näiden kahden henkilön taustojen ja ajatusten kohtaamisesta. Pidin siitä, miten naisiin kohdistuvia ennakkoluuloja ja perinteisiä puheenparsia käsiteltiin näytelmässä ne tiedostaen, käsittelemättä niitä kuitenkaan liian vakavalla sävyllä, huomioiden näytelmän luonteen.

Esitys oli ennen kaikkea hauska, siellä oli nerokasta verbaliikkaa, Antti Granqvistin leveät lahkeet naurattivat jo ensi hetkistä alkaen. Näytelmässä käsiteltiin mm. saavuttamatonta rakkautta, isäsuhdetta, luokkaeroja. Ihan näiden elämän perusasioiden äärellä oltiin.

Ja viihdyimme kyllä! Koin valtavaa iloa siitä, että tämäkin riemu on kaikkien saatavilla jälleen. Oli kyllä jo erittäin hauska entrance Hämeenkadulta, kun itsehän heti ovella kysyin, että "näytänkö?" ja sain vastaukseksi, että "vasta teatterin ovella.". Siinä sitä sitten hekoteltiin, että mites tämä menikään. Kanssanauttijat pohtivat paikkojen numeroita, mikä se on, mikä seuraava on, entä sitä seuraava. 217, 218, 219.... Kyllä vaan, hiukan totuttelua se vaati turhan pitkän ajan jälkeen, vaan näistäkin kohelluksista saimme hyvät naurut.

Teatterissa käytetään maskeja kaikkien turvallisuuden takaamiseksi ja se on tosi ok. Nyt taas perusflunssat jylläävät, joten miksipä ei maski niiltäkin voisi suojata. Palaan ehdottomasti teatteriin takaisin ja lämpimästi suosittelen. Ystävien tapaaminen ja yhteinen hyvä fiilis antaa niin hyvää energiaa syksyyn!

 

perjantai 1. lokakuuta 2021

Tallinnaan yöksi - hotellikuulumisia ja syyslomavinkki



    
                                                                Kaupallinen yhteistyö Tallink Silja Suomi  

Terveisiä Tallinnasta! Tässä alkaa päästä matkustusfiiliksiin ihan isosti. Parasta on se, ettei reissaaminen ole yhtään hankalaa, vaan ainoastaan ihanaa. Sain kutsun tutustumaan viime vuonna täysin uudistettuun Tallink City hotelliin, joka muuten sijaitsee Viru-keskusta vastapäätä, joten on aivan loistosijainti kaikkialle. Syysviikonloput ja -lomat pukkaa kohta päälle ja naapuriin on todistetusti helppo reissata.

Hypättiin huipputyypien kanssa laivaan Länsiterminaalista ja lämpimänä vinkkinä on buukata laivamatkalle joko Comfort tai Business lounge, koska saat nauttia lounaan tai välipalaa juomineen buffasta matkan aikana. Toki ilmankin pärjää, matka on lyhyt ja laivalta toki löytyy vaikka Burger Kingiä, vaan itse arvostan rauhallista tapaa matkustaa.

 


Usein Tallinnaan tekee päiväreissun ja palaa illaksi kotiin. Nyt on ihana myös jäädä yön yli, kun matkustaminen on mahdollista. Erityinen, varsin hyvällä tavalla on Tallink City hotelli, koska sen lukuisat eri huoneet ammeineen tai jopa saunan kera sviitissä, olivat superviihtyisiä. Yövyin perhehuoneessa, jossa olisin lasten kanssa viihtynyt mainiosti. Ammeessa kylpypommit ovat kova juttu meidän neideillä. Itse nautiskelin hotellin Relaxation alueella, jossa oli lukuisia saunoja - höyryä, rentoututtavaa, perussaunaa sekä kaunis oleskelualue. Hotellissa on tarjolla lukuisia eri hoitoja, joten näkisin tämän paikan sellaisena get-awayna joko pariskunnille tai kaveriporukoille. 

 

 

Nautimme illallisen hotellissa ja se oli alkupaloista tonnikala-cevicheineen aina perinteiseen, vaan niin hyvään crème brûlée jälkkäriin saakka erinomaista - viineineen. Pääruoaksi oli ravintolassa tarjolla mustekalaa, pippuripihviä, punajuurikikhernepihviä ja montaa muutakin eri vaihtoehtoa. Koronapassia näyttämällä pääsi käymään hotellin ulkopuolellla ravintoloissa ja baareissa. Itsehän viihdyin hotellissa niin hyvin, että jäin mocktail kourassa juttelemaan kauniiseen hotellin aulaan ennen kuin nukahdin muhkeiden tyynyjen ja peittojen väliin. 

Aamupalan jälkeen oli vielä hyvin aikaa tehdä joko porrastreeni hotellin kymmenenteen kerrokseen ja vetää leukoja portaiden välissä tai sitten saattoi suunnata ihanaan hierontaan. Hotelli sijaitsee niin ytimessä, että siitä oli helppo poiketa kaupoille ja kaupungille. Satamaan vain kilsan verran, joten kävellen pääsee kulkemaan. 

Lahden ylitys on nopeaa, vaan aina ehtii tax-freet ihmettelemään. Jätän itse hankinnat yleensä paluumatkalle, vaan aina fiilistelen jo menomatkalla. Mukaan lähti lapsille kivoja tuliaisia ja vinkkaan tässä nyt vain ehkä parhaimmasta ripsarista, jonka saa edullisemmin laivalta: Sensai Lash Volumiser. Tämä on osoittautunut erittäin hyväksi hankinnaksi. 

Vaan siellä se on, lähellä, silti loman tunnun verran kaukana. Ihanat kukkakauppiaat siellä missä aikaisemminkin. Kahvilat, kaupat, vanha kaupunki, kaunis Toompean alue. Ihana Tallinna!


tiistai 14. syyskuuta 2021

Fall out baby


 

Ihan kuin olisi kiirehtinyt aamulla palaveriin työpaikalle, ajanut järkyttävässä vastatuulessa Larun sillalla peläten lentääkö läppäri mereen tai vielä pahempaa Chanelin ehkä-yksi-ihanimmista-poskipunastickeistä. No ei lentänyt kumpikaan, mutta tänään koitti se päivä, kun oli kulunut vaivaiset 20 kk siitä, kun olin viimeksi fyysisesti raahustanut työpaikalleni. Enkä ole tätä matkaa kaivannut sitten pätkääkään.

No okei, selitys lienee paikallaan. Tässä vastustavia tekijöitä oli ainakin tuo aamuysin palaveri. Olen viimeiset 20 kk osallistunut siihen tukka nopealla ponnarilla, jotkut mummopikkarit jalassa, aamukahvi samaan aikaan valmistuen - kaikessa rauhassa. Olen pitänyt itteni mutella niin kauan kuin mahdollista ja kameran pois päältä, koska jo vakiintuneet silmien pyöräyttelyt ja epäuskoa kuvaavat sanat ovat rajoittuneet ruutuni tälle puolelle. Ja muuten, sillä poskipunastickillä itsessään saa jo paljon hyvää, koska se on usein ainoa meikki, jolla herätän itseeni eloa palavereja varten. 

Lisäksi tapasimme tänään kollegojen kera yhtä pitkän tauon jälkeen. Oli ihan kivaa, vaikka voin kertoa, että se sama ränttääminen ei millään muotoa vähentynyt livekohtaamisessa vrs. Teams-tapaamisessa. Vaan mullahan ei ollut nyt mutea, eikä kamera pois päältä. Oh dear.

Hymyilin myös kollegan sukkahousujen reiälle ja vähän liian tiukalle mekolle. Vaan tässähän on esimerkki tällaisesta poikkeustilasta. Olisiko siis kotona kukaan huomannut mitään. No ei, koska kumpiakaan ei olisi ollut päällä, vaan joku one-size ryijy ja sukkahousuilla olisi ollut joku parempi Pirkka-niksi toteutettavanaan.

Palaverista selvittiin ja olin järjestänyt koko jengin lounaalle ravintolaan. Siitä ei selvitty ilman alkumaljoja. Sanoiko joku, että 11.30 on liian aikaista cavalle? Ai okei, no tarjolla oli myös lehtikuohu. Söin liikaa ja jälkkärinkin jopa, joten todellakin liikaa. Huomasin, että mun päivän toinen palaveri lähestyy ja lähetin viestin kollegalle todeten, että nyt täytyy akuutisti selvittää miten saan hoidettua jälkkärin, joten laittakoot chattia, jos minun input on oleellinen, just like in the new normal. Kukaan ei laittanut. Huomaatko, miten priorisointi sujuu meikä moderaattorilta kuin vettä vain? Tärkeitä skillsejä.

Aivan luokattomassa ruokakoomassa päätin lähteä polkemaan kotiin, jotta tämän aamun erikoisuudet tasaantuisivat. Kuuntelin korvissa äänikirjaa. Laura Malmivaaran kauniin, matalan äänen läpi tunki etupyörälle ei yhtään imarteleva, epäominainen ääni. Näyttäisi siltä, että tuo kumi on skidisti tyhjä. Olen kuin en olisi huomannutkaan ja poljen Larun siltaa kotia kohti. En voinut kuitenkaan olla huomioimatta tuon Pelago kaunottaren voivottelua ja hyppäsin työntämään pyörääni. Ehkä kirosin paristi. 

Ig-seuraajat muistavat, kun kesällä juhlittiin sitä, että paikkasin ja korjasin itse tuon renkaan ketaleen. Se lienee taas edessä, jos joku teekkarinretku ei vaan avannut venttiiliä palaverimme aikana ja puhkeamiselta on vältytty. Täytyy taas itse selvittää tämäkin asia.

Vaan selvitystyö jää huomiselle. Olen aivan loppu. Kauhulla ajattelen, jos näitä reissuja tulee säännöllisesti, saati useana päivänä viikossa. Alan kulkemaan helikopterilla. En kestä yhtään tätä aamukiirettä. Se ei sovi minulle laisinkaan. Hybridityöskentely saa vielä odottaa minua.

Nyt pyhitän tämän illan totaalilevolle ja joudun varmaan vetämään pyjamat niskaan ihan kohta. Olen varmaan saanut jonkun perinteisen syysflunssankin, kun nyt näitä vanhoja tapoja on tänään huolella toteutettu. Että sellainen paluu toimistolle, ehkä ensi kertaan on syytä varata vähän pidempi väli. ;)

 

lauantai 7. elokuuta 2021

Päivä Tukholmassa on saatu takaisin!

 *Yhteistyö Silja Line Suomi // Tallink Silja

Puolisentoista vuotta siihen meni, vaan jälleen päästään ihastelemaan snyggeja tukholmalaisia, seilaamaan yön yli naapurimaan pääkaupunkiin ja nauttimaan. Saimme mahdollisuuden päästä mukaan, kun Silja Serenade sai vihdoin tuoda laivallisen onnellisia reissaajia Värtahamnenin satamaan. 

Laivassa kaikki sujui hienosti. Odotimme laivaan pääsyä ulkona Olympiaterminaalissa ja turvavälit pysyivät laivaan astellessa. Illallista nautimme menomatkalla buffassa, jossa porrastetut kattaukset ja loistavat ohjeistukset tarjoiliijalta. Mitään ryysistä ei ollut ja omassa pöydässämme nautiskelimme omassa rauhassa. Itselläni buffa valikoituu ruokapaikaksi siksi, koska rakastan kalapöytää. Useimmiten jätän lämpimät ruoat väliin, juustoja yritän mahduttaa jälkkäriksi ja ehkä pari herkkua jälkkäribuffasta, vaan sitten onkin hyvä (lue: pakko) levätä hetki hytissä ennen iltaohjelmaa tai shoppailua. 

Kävimme katsomassa hetken aikaa Starlightin showta. Se oli odotetusti viihdyttävä. Muumeille vilkutimme sitä ennen ehkä hiukan nostalgisestikin. Ainahan ne on ihania kaikista meistä, vaan alkaa näitä lapsukaisia kiinnostella tanssishowt enemmän kuin se pienempien muumidisco. Vaan onneksi kaikille on kaikkea. 


Uutena juttuna lapsille - isommille ja pienemmille - on tullut etukäteen ostettavat Friendship -rannekkeet, joihin on mm. ladattuna 10e rahaa, jonka voi käyttää laivalla mihin tahansa. Mukana myös pelirahaa, jonka olisin itse käyttänyt pajatsoon, mutta se oli meidän teinin voucher, joten pajastoon pistin omistani. Pakkohan se oli. Rannekkeet löytyvät joko repusta tai vyölaukusta, jossa muitakin kivoja ylläreitä, kuten lasinen juomapullo, huulirasva, peli, puuhavihko ym. Rannekkeet voi tilata matkaa varatessa. 

Laivassa on shoppailumahdollisuuksia merkkivaatteista, kodin juttuihin ja elektroniikkaan, tax freessa meikit ja viinit. Siitä ei jää kiinni, etteikö kotiintuomisia olisi saatavilla.

Tavolatan runsaan aamiaisen jälkeen, hypättiin tennareihin ja suuntasimme satamasta kohti Gärdet -metroasemaa. Tänne on super-iisi löytää terminaalista, opasteita on ja suuri joukko kulkee keskustaan metrolla, joten seuraamalla pelkästään muita suurella todennäköisyydellä päätyy asemalle. Matkaa on 800m. Stoorien kohokodissa on myös hyvät vinkit.


Pressbyrån aseman sisällä myy metrolippuja sekä SL-Access - matkakortteja. Meidän piti ostaa uusi, kun edellinen oli vanhentunut, tämä kustansi pari euroa. Ostimme liput keskustaan ja takaisin. Aikuisen lippu suuntaansa maksoi noin 4e ja yli 6-vuotiaalle piti ostaa. Rapiat vaille 20e maksoi tur- och retur matkakortin kanssa. Jos ostat lippuja myös muille kuin itsellesi, älä mene metroon porteista, vaan luukun kautta, jossa liput ns. leimataan.

Ota suunnaksi Norsborg. Metro tulee vasemmalle laiturille. Me jäimme Gamla Stanissa, joten istuimme kyydissä muutaman pysäkin verran. Huomasin jo metrossa, miten vähän maskeja tukholmalaisilla oli. Meillä oli sisätiloissa maskit. Ruotsin koronatartuntojen tilanne on ollut erinomaisen hyvä jo jonkin aikaa. Itse seurasin päivätartuntoja viikon verran, joita oli monena päivänä nolla. Oli hyvä fiilis lähteä.

Vanhasta kaupungista kävelimme kohti Drottningsgatania, jota pitkin etenimme ytimeen. Poikkesimme eri liikkeissä. Teini ihastui levykauppaan ja osti "jotain ihan parhaita" CD-levyjä. Siis milloin nämäkin on tulleet bäkkiin? Vastahan sitä luovuttiin CD-soittimista... Yritimme etsiä BR-lelukauppaa, mutta se ei ollut siinä, missä ennen. Ehkäpä sitä ei enää ollut, vaan Hamngatanin NK pelasti. Sieltä nuorimmainen löysi lukuisille Schleich-hepoilleen jälleen yhden ratsastajatyypin. Päivä jatkui onnellisena. 

Itse nautin valtavasti Tukholmassa siitä, että jopa ketjuliikkeet, kuten HM, on aivan eri näköisiä ja oloisia kuin täällä meillä kotimaassa. Liikkeissä on tilaa, vaatteita ei ole survottu rekkeihin, vaan ne on kauniisti esillä. HM Home itsessään on aina ihana. Ne kukat siellä. Joka kerta. NK:ta vastapäätä on muuten teiniä kiehtonut Brandy Melville -liike. Kaikki one size, rentoja toppeja ja collareita. Joku in juttu nyt.

Kiertelimme ja kaartelimme, kävimme syömässä nopeat hampparit, kun kävelyä oli alkanut kertyä jo kymmenisen kilometriä. Vielä Östermalmin ikkunashoppailut. Chanelit, Vuikkarit, Mulberryt ja muut kaverit. Huokaus. Piipahdimme vielä Zara Homeen ennen pujahdustamme Östermalmstorgin metroasemalle. Siitä on vain pari pysäkkiä ennen Gärdetiä. 

Hytissä huilasimme hyvän tovin ennen kuin menimme syömään ostoksille ja syömään. Tavolata ei koskaan petä. Italiaisesta ravintolasta löytää varmasti omat suosikkinsa. Lapset söivät lasten buffasta mitä halusivat. Sen verran kuitenkin, että jälkkärikakkua ei mahtunut.


Laivalla saimme myös osallistua pienen koirakarkulin pelastusoperaatioon. Pikku tyyppi oli karannut hytistä ja juoksenteli käytävällä. Yritimme laivan henkilökunnan kanssa saada koira rauhoittumaan ja löytämään omistaja. Koira tykästyi minuun (no onko tuo joku ihme) ja luotti sen verran, että sain silitellä ja jutella, että kyllä tästä selvitään. Sovimme, että otetaan koira meidän hyttiin siksi aikaa, kunnes omistaja löytyy. Tytöt jo kyselivät toiveikkaina voisimmeko viedä koiran kotiin saakka. No hitsit, ei voitu. Koiruli löysi takaisin omistajalleen, vaan olipahan sekin tarina, jota varmasti muistellaan. 

Vikana iltana päätimme kurkata vielä kylpylään. Vikat puoli tuntia oli tosi rauhallista ja kävimme poreissa. Oli aika ihanaa rentoutua päivän pitkästä kävelylenkistä, illallisesta, niin mukavasta päivästä. Uni tuli helposti.   

Takaisin Helsinkiin tullessa oli edessä terveystarkastukset. Mikäli sinulla on kaksi rokotetta tai muut ehdot täyttyvät, voit ladata Finentry-lomakkeen, jota näyttämällä pääset suoraan ulos laivasta. 2006 jälkeen syntyneiltä ei vaadita dokumentteja. Terveystarkastukseen menee aikaa, koska jokainen matkustaja tsekataan. Näin ollen, odota ihan iisisti. Me odotimme hytissä ja saman kerroksen istumapaikoilla ja taisimme olla ihan vikoja laivasta poistujia. 


Vaan olipa ihana matka ja ihana Tukholma. Tuli vahva fiilis, että kyllä tästä vielä selvitään, kuten myös pikkukoirulille vakuutimme. 

Käy kurkkaamassa @riikka_hei kohokohdista Tukholma ja sieltäkin pääset mukaan meidän kanssa.

En malta odottaa seuraavaa kertaa, toivon vain, että se on mahdollisimman pian. Päivä Tukholmassa -risteilyjä voi tsekkailla täältä.

torstai 29. heinäkuuta 2021

Se vähän erilainen kesäloma





 

Mikä kesä! Sää on ollut enemmän kuin voisi toivoa. Pidin itse melkoisen lyhyen pätkän lomaa. Vain 2,5 viikkoa ja pari päivää töiden ihmettelyä, kunnes pari päivää taas lomaa. Vähän sellainen pehmeä lasku. 

Syitä lyhyehköön lomaan on lukuisia. Sieluni ja ruumiini kaipaavat matkustelua, joten olen manifestoinut itseni Italiaan (aina se Italia-haave) tai oikeastaan mihin tahansa reissuun syksyllä. Säästänkin lomaa sinne ja olen toiveikas, että tämä maailmantilanne ei käänny nyt mihinkään katastrofaaliseen suuntaan, vaan matkailu ja muukin elämä todella onnistuu. 

Matkailu onnistui kuitenkin hienosti tänä kesänä Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Jälleen oli kokonainen vuosi kulunut siitä, kun viimeksi saimme olla rakkaittemme kanssa. Se oli todella ihanaa. Juhlimme yhdet kauniit rippijuhlat 35 asteen helteessä. Teimme perinteistä puusavottaa ja tyhjensimme aittoja lapsuudenkodissa. Söimme mansikoita aamulla ja illalla. Oli veneretkeä, tytöille heppaleiriä, uimme koko päivän linnunmaidossa Haukivedellä ja söimme Laurikaisen lörtsyt lippakioskilla Savonlinnassa. Tämä yksi viikko oli täynnä niin paljon rakkautta ja hyviä hetkiä.

Lapset ovat olleet kuluneet pari viikkoa toisessa kodissa ja olen saanut tuntea myös, miten ensimmäisen, ihanan aktiivisen lomaviikon jälkeen putoaa kuin syvään railoon, kun tulee yksin kotiin. Opettelua se vielä on. Onneksi olen saanut nähdä lapsia päivittäin, mutta silti se vastuu kaikesta sosiaalisuudesta on itsellä. Olen hyvin ex-tempore ihminen ja harvemmin suunnittelen etukäteen pitkälle, että tavataan jonkun kanssa. Siksi asioiden lukitseminen tiettyyn hetkeen on jopa hiukan ahdistavaa. Tosin nyt olen huomannut, että sehän on itse asiassa todella järkevää ja lohdullistakin. On jotain sovittua.

Ihan yksin ei tarvinnut onneksi koko aikaa olla, vaan kävin pyöräretkellä Kalliossa ja Napuella Harju8:ssa ystävän kanssa, valokuvamuseossa Stanley Kubrickin näyttelyssä, Aperol Spritzillä Altaalla, että not bad, eh? En tosiaan vaan kököttänyt kotona potemassa mitään angstia. Enemmänkin olisin voinut tehdä, vaan aina ei löydy, etenkään sitä ex-tempore seuraa.

Opin jälleen uusia asioita itsestäni uudessa tilanteessa. Silti vielä ollaan kaukana siitä hetkestä, jossa nauttisin yksinolosta. Monet sanovat, että sekin tulee vielä. Siksipä otan nämä hetket yksi kerrallaan ja koitan malttaa tunnustella, miltä mikäkin tuntuu. Hyväksyä sen ahdistavankin tunteen. Koittaa silti löytää se fiilis, missä olisi ihan ok olla, vaikkakaan ei välttämättä se parhain, koska se ei vaan ole nyt mahdollinen.

Tästä kaikesta vapaasta huolimatta, en edistänyt vaatekaappien siivousta tai vaatteiden järjestämistä kirpparille. Siinä meni se raja. Tämä oli hyvä suunnitelma, mutta armollisena ihmisenä ajattelen, että se ei ollut ykkösprio, eikä kakkos. Ehdin kyllä siihen savottaan. Joskus sekin inspis tulee.

Töihin paluusta koitan ajatella, ettei siitä seuraisi se hukkumisen ja tympääntymisen tunne, kun aina kesäloman jälkeen on suurin urakka edessä koko vuoden osalta. Ehkä siksikin syksyn loma on ihan oikein mitoitettu. Koitan tehdä asian kerrallaan. Pienin askelin ihan kaikkea. Täysin uusi lähestymistapa meikäläisen all in -elämäntavalle. 

Vaan ihanasti paistelee aurinko tänäänkin! Ja aion siitä myös nauttia, oli työpäivä tai ei. Kyllä tämä tästä. Ja tuosta. Moni asia on niin hyvin, että on tärkeää jaksaa muistaa sekin ja astua omasta kuplasta hetkeksi askel taaksepäin. Sitten taas terävoityy katse. Olkoon tämä kesä meille vielä lämpöinen ja niin lempeä kuin sen kuuluukin olla, oli töihin palattu tai ei.