tiistai 14. syyskuuta 2021

Fall out baby


 

Ihan kuin olisi kiirehtinyt aamulla palaveriin työpaikalle, ajanut järkyttävässä vastatuulessa Larun sillalla peläten lentääkö läppäri mereen tai vielä pahempaa Chanelin ehkä-yksi-ihanimmista-poskipunastickeistä. No ei lentänyt kumpikaan, mutta tänään koitti se päivä, kun oli kulunut vaivaiset 20 kk siitä, kun olin viimeksi fyysisesti raahustanut työpaikalleni. Enkä ole tätä matkaa kaivannut sitten pätkääkään.

No okei, selitys lienee paikallaan. Tässä vastustavia tekijöitä oli ainakin tuo aamuysin palaveri. Olen viimeiset 20 kk osallistunut siihen tukka nopealla ponnarilla, jotkut mummopikkarit jalassa, aamukahvi samaan aikaan valmistuen - kaikessa rauhassa. Olen pitänyt itteni mutella niin kauan kuin mahdollista ja kameran pois päältä, koska jo vakiintuneet silmien pyöräyttelyt ja epäuskoa kuvaavat sanat ovat rajoittuneet ruutuni tälle puolelle. Ja muuten, sillä poskipunastickillä itsessään saa jo paljon hyvää, koska se on usein ainoa meikki, jolla herätän itseeni eloa palavereja varten. 

Lisäksi tapasimme tänään kollegojen kera yhtä pitkän tauon jälkeen. Oli ihan kivaa, vaikka voin kertoa, että se sama ränttääminen ei millään muotoa vähentynyt livekohtaamisessa vrs. Teams-tapaamisessa. Vaan mullahan ei ollut nyt mutea, eikä kamera pois päältä. Oh dear.

Hymyilin myös kollegan sukkahousujen reiälle ja vähän liian tiukalle mekolle. Vaan tässähän on esimerkki tällaisesta poikkeustilasta. Olisiko siis kotona kukaan huomannut mitään. No ei, koska kumpiakaan ei olisi ollut päällä, vaan joku one-size ryijy ja sukkahousuilla olisi ollut joku parempi Pirkka-niksi toteutettavanaan.

Palaverista selvittiin ja olin järjestänyt koko jengin lounaalle ravintolaan. Siitä ei selvitty ilman alkumaljoja. Sanoiko joku, että 11.30 on liian aikaista cavalle? Ai okei, no tarjolla oli myös lehtikuohu. Söin liikaa ja jälkkärinkin jopa, joten todellakin liikaa. Huomasin, että mun päivän toinen palaveri lähestyy ja lähetin viestin kollegalle todeten, että nyt täytyy akuutisti selvittää miten saan hoidettua jälkkärin, joten laittakoot chattia, jos minun input on oleellinen, just like in the new normal. Kukaan ei laittanut. Huomaatko, miten priorisointi sujuu meikä moderaattorilta kuin vettä vain? Tärkeitä skillsejä.

Aivan luokattomassa ruokakoomassa päätin lähteä polkemaan kotiin, jotta tämän aamun erikoisuudet tasaantuisivat. Kuuntelin korvissa äänikirjaa. Laura Malmivaaran kauniin, matalan äänen läpi tunki etupyörälle ei yhtään imarteleva, epäominainen ääni. Näyttäisi siltä, että tuo kumi on skidisti tyhjä. Olen kuin en olisi huomannutkaan ja poljen Larun siltaa kotia kohti. En voinut kuitenkaan olla huomioimatta tuon Pelago kaunottaren voivottelua ja hyppäsin työntämään pyörääni. Ehkä kirosin paristi. 

Ig-seuraajat muistavat, kun kesällä juhlittiin sitä, että paikkasin ja korjasin itse tuon renkaan ketaleen. Se lienee taas edessä, jos joku teekkarinretku ei vaan avannut venttiiliä palaverimme aikana ja puhkeamiselta on vältytty. Täytyy taas itse selvittää tämäkin asia.

Vaan selvitystyö jää huomiselle. Olen aivan loppu. Kauhulla ajattelen, jos näitä reissuja tulee säännöllisesti, saati useana päivänä viikossa. Alan kulkemaan helikopterilla. En kestä yhtään tätä aamukiirettä. Se ei sovi minulle laisinkaan. Hybridityöskentely saa vielä odottaa minua.

Nyt pyhitän tämän illan totaalilevolle ja joudun varmaan vetämään pyjamat niskaan ihan kohta. Olen varmaan saanut jonkun perinteisen syysflunssankin, kun nyt näitä vanhoja tapoja on tänään huolella toteutettu. Että sellainen paluu toimistolle, ehkä ensi kertaan on syytä varata vähän pidempi väli. ;)

 

lauantai 7. elokuuta 2021

Päivä Tukholmassa on saatu takaisin!

 *Yhteistyö Silja Line Suomi // Tallink Silja

Puolisentoista vuotta siihen meni, vaan jälleen päästään ihastelemaan snyggeja tukholmalaisia, seilaamaan yön yli naapurimaan pääkaupunkiin ja nauttimaan. Saimme mahdollisuuden päästä mukaan, kun Silja Serenade sai vihdoin tuoda laivallisen onnellisia reissaajia Värtahamnenin satamaan. 

Laivassa kaikki sujui hienosti. Odotimme laivaan pääsyä ulkona Olympiaterminaalissa ja turvavälit pysyivät laivaan astellessa. Illallista nautimme menomatkalla buffassa, jossa porrastetut kattaukset ja loistavat ohjeistukset tarjoiliijalta. Mitään ryysistä ei ollut ja omassa pöydässämme nautiskelimme omassa rauhassa. Itselläni buffa valikoituu ruokapaikaksi siksi, koska rakastan kalapöytää. Useimmiten jätän lämpimät ruoat väliin, juustoja yritän mahduttaa jälkkäriksi ja ehkä pari herkkua jälkkäribuffasta, vaan sitten onkin hyvä (lue: pakko) levätä hetki hytissä ennen iltaohjelmaa tai shoppailua. 

Kävimme katsomassa hetken aikaa Starlightin showta. Se oli odotetusti viihdyttävä. Muumeille vilkutimme sitä ennen ehkä hiukan nostalgisestikin. Ainahan ne on ihania kaikista meistä, vaan alkaa näitä lapsukaisia kiinnostella tanssishowt enemmän kuin se pienempien muumidisco. Vaan onneksi kaikille on kaikkea. 


Uutena juttuna lapsille - isommille ja pienemmille - on tullut etukäteen ostettavat Friendship -rannekkeet, joihin on mm. ladattuna 10e rahaa, jonka voi käyttää laivalla mihin tahansa. Mukana myös pelirahaa, jonka olisin itse käyttänyt pajatsoon, mutta se oli meidän teinin voucher, joten pajastoon pistin omistani. Pakkohan se oli. Rannekkeet löytyvät joko repusta tai vyölaukusta, jossa muitakin kivoja ylläreitä, kuten lasinen juomapullo, huulirasva, peli, puuhavihko ym. Rannekkeet voi tilata matkaa varatessa. 

Laivassa on shoppailumahdollisuuksia merkkivaatteista, kodin juttuihin ja elektroniikkaan, tax freessa meikit ja viinit. Siitä ei jää kiinni, etteikö kotiintuomisia olisi saatavilla.

Tavolatan runsaan aamiaisen jälkeen, hypättiin tennareihin ja suuntasimme satamasta kohti Gärdet -metroasemaa. Tänne on super-iisi löytää terminaalista, opasteita on ja suuri joukko kulkee keskustaan metrolla, joten seuraamalla pelkästään muita suurella todennäköisyydellä päätyy asemalle. Matkaa on 800m. Stoorien kohokodissa on myös hyvät vinkit.


Pressbyrån aseman sisällä myy metrolippuja sekä SL-Access - matkakortteja. Meidän piti ostaa uusi, kun edellinen oli vanhentunut, tämä kustansi pari euroa. Ostimme liput keskustaan ja takaisin. Aikuisen lippu suuntaansa maksoi noin 4e ja yli 6-vuotiaalle piti ostaa. Rapiat vaille 20e maksoi tur- och retur matkakortin kanssa. Jos ostat lippuja myös muille kuin itsellesi, älä mene metroon porteista, vaan luukun kautta, jossa liput ns. leimataan.

Ota suunnaksi Norsborg. Metro tulee vasemmalle laiturille. Me jäimme Gamla Stanissa, joten istuimme kyydissä muutaman pysäkin verran. Huomasin jo metrossa, miten vähän maskeja tukholmalaisilla oli. Meillä oli sisätiloissa maskit. Ruotsin koronatartuntojen tilanne on ollut erinomaisen hyvä jo jonkin aikaa. Itse seurasin päivätartuntoja viikon verran, joita oli monena päivänä nolla. Oli hyvä fiilis lähteä.

Vanhasta kaupungista kävelimme kohti Drottningsgatania, jota pitkin etenimme ytimeen. Poikkesimme eri liikkeissä. Teini ihastui levykauppaan ja osti "jotain ihan parhaita" CD-levyjä. Siis milloin nämäkin on tulleet bäkkiin? Vastahan sitä luovuttiin CD-soittimista... Yritimme etsiä BR-lelukauppaa, mutta se ei ollut siinä, missä ennen. Ehkäpä sitä ei enää ollut, vaan Hamngatanin NK pelasti. Sieltä nuorimmainen löysi lukuisille Schleich-hepoilleen jälleen yhden ratsastajatyypin. Päivä jatkui onnellisena. 

Itse nautin valtavasti Tukholmassa siitä, että jopa ketjuliikkeet, kuten HM, on aivan eri näköisiä ja oloisia kuin täällä meillä kotimaassa. Liikkeissä on tilaa, vaatteita ei ole survottu rekkeihin, vaan ne on kauniisti esillä. HM Home itsessään on aina ihana. Ne kukat siellä. Joka kerta. NK:ta vastapäätä on muuten teiniä kiehtonut Brandy Melville -liike. Kaikki one size, rentoja toppeja ja collareita. Joku in juttu nyt.

Kiertelimme ja kaartelimme, kävimme syömässä nopeat hampparit, kun kävelyä oli alkanut kertyä jo kymmenisen kilometriä. Vielä Östermalmin ikkunashoppailut. Chanelit, Vuikkarit, Mulberryt ja muut kaverit. Huokaus. Piipahdimme vielä Zara Homeen ennen pujahdustamme Östermalmstorgin metroasemalle. Siitä on vain pari pysäkkiä ennen Gärdetiä. 

Hytissä huilasimme hyvän tovin ennen kuin menimme syömään ostoksille ja syömään. Tavolata ei koskaan petä. Italiaisesta ravintolasta löytää varmasti omat suosikkinsa. Lapset söivät lasten buffasta mitä halusivat. Sen verran kuitenkin, että jälkkärikakkua ei mahtunut.


Laivalla saimme myös osallistua pienen koirakarkulin pelastusoperaatioon. Pikku tyyppi oli karannut hytistä ja juoksenteli käytävällä. Yritimme laivan henkilökunnan kanssa saada koira rauhoittumaan ja löytämään omistaja. Koira tykästyi minuun (no onko tuo joku ihme) ja luotti sen verran, että sain silitellä ja jutella, että kyllä tästä selvitään. Sovimme, että otetaan koira meidän hyttiin siksi aikaa, kunnes omistaja löytyy. Tytöt jo kyselivät toiveikkaina voisimmeko viedä koiran kotiin saakka. No hitsit, ei voitu. Koiruli löysi takaisin omistajalleen, vaan olipahan sekin tarina, jota varmasti muistellaan. 

Vikana iltana päätimme kurkata vielä kylpylään. Vikat puoli tuntia oli tosi rauhallista ja kävimme poreissa. Oli aika ihanaa rentoutua päivän pitkästä kävelylenkistä, illallisesta, niin mukavasta päivästä. Uni tuli helposti.   

Takaisin Helsinkiin tullessa oli edessä terveystarkastukset. Mikäli sinulla on kaksi rokotetta tai muut ehdot täyttyvät, voit ladata Finentry-lomakkeen, jota näyttämällä pääset suoraan ulos laivasta. 2006 jälkeen syntyneiltä ei vaadita dokumentteja. Terveystarkastukseen menee aikaa, koska jokainen matkustaja tsekataan. Näin ollen, odota ihan iisisti. Me odotimme hytissä ja saman kerroksen istumapaikoilla ja taisimme olla ihan vikoja laivasta poistujia. 


Vaan olipa ihana matka ja ihana Tukholma. Tuli vahva fiilis, että kyllä tästä vielä selvitään, kuten myös pikkukoirulille vakuutimme. 

Käy kurkkaamassa @riikka_hei kohokohdista Tukholma ja sieltäkin pääset mukaan meidän kanssa.

En malta odottaa seuraavaa kertaa, toivon vain, että se on mahdollisimman pian. Päivä Tukholmassa -risteilyjä voi tsekkailla täältä.

torstai 29. heinäkuuta 2021

Se vähän erilainen kesäloma





 

Mikä kesä! Sää on ollut enemmän kuin voisi toivoa. Pidin itse melkoisen lyhyen pätkän lomaa. Vain 2,5 viikkoa ja pari päivää töiden ihmettelyä, kunnes pari päivää taas lomaa. Vähän sellainen pehmeä lasku. 

Syitä lyhyehköön lomaan on lukuisia. Sieluni ja ruumiini kaipaavat matkustelua, joten olen manifestoinut itseni Italiaan (aina se Italia-haave) tai oikeastaan mihin tahansa reissuun syksyllä. Säästänkin lomaa sinne ja olen toiveikas, että tämä maailmantilanne ei käänny nyt mihinkään katastrofaaliseen suuntaan, vaan matkailu ja muukin elämä todella onnistuu. 

Matkailu onnistui kuitenkin hienosti tänä kesänä Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Jälleen oli kokonainen vuosi kulunut siitä, kun viimeksi saimme olla rakkaittemme kanssa. Se oli todella ihanaa. Juhlimme yhdet kauniit rippijuhlat 35 asteen helteessä. Teimme perinteistä puusavottaa ja tyhjensimme aittoja lapsuudenkodissa. Söimme mansikoita aamulla ja illalla. Oli veneretkeä, tytöille heppaleiriä, uimme koko päivän linnunmaidossa Haukivedellä ja söimme Laurikaisen lörtsyt lippakioskilla Savonlinnassa. Tämä yksi viikko oli täynnä niin paljon rakkautta ja hyviä hetkiä.

Lapset ovat olleet kuluneet pari viikkoa toisessa kodissa ja olen saanut tuntea myös, miten ensimmäisen, ihanan aktiivisen lomaviikon jälkeen putoaa kuin syvään railoon, kun tulee yksin kotiin. Opettelua se vielä on. Onneksi olen saanut nähdä lapsia päivittäin, mutta silti se vastuu kaikesta sosiaalisuudesta on itsellä. Olen hyvin ex-tempore ihminen ja harvemmin suunnittelen etukäteen pitkälle, että tavataan jonkun kanssa. Siksi asioiden lukitseminen tiettyyn hetkeen on jopa hiukan ahdistavaa. Tosin nyt olen huomannut, että sehän on itse asiassa todella järkevää ja lohdullistakin. On jotain sovittua.

Ihan yksin ei tarvinnut onneksi koko aikaa olla, vaan kävin pyöräretkellä Kalliossa ja Napuella Harju8:ssa ystävän kanssa, valokuvamuseossa Stanley Kubrickin näyttelyssä, Aperol Spritzillä Altaalla, että not bad, eh? En tosiaan vaan kököttänyt kotona potemassa mitään angstia. Enemmänkin olisin voinut tehdä, vaan aina ei löydy, etenkään sitä ex-tempore seuraa.

Opin jälleen uusia asioita itsestäni uudessa tilanteessa. Silti vielä ollaan kaukana siitä hetkestä, jossa nauttisin yksinolosta. Monet sanovat, että sekin tulee vielä. Siksipä otan nämä hetket yksi kerrallaan ja koitan malttaa tunnustella, miltä mikäkin tuntuu. Hyväksyä sen ahdistavankin tunteen. Koittaa silti löytää se fiilis, missä olisi ihan ok olla, vaikkakaan ei välttämättä se parhain, koska se ei vaan ole nyt mahdollinen.

Tästä kaikesta vapaasta huolimatta, en edistänyt vaatekaappien siivousta tai vaatteiden järjestämistä kirpparille. Siinä meni se raja. Tämä oli hyvä suunnitelma, mutta armollisena ihmisenä ajattelen, että se ei ollut ykkösprio, eikä kakkos. Ehdin kyllä siihen savottaan. Joskus sekin inspis tulee.

Töihin paluusta koitan ajatella, ettei siitä seuraisi se hukkumisen ja tympääntymisen tunne, kun aina kesäloman jälkeen on suurin urakka edessä koko vuoden osalta. Ehkä siksikin syksyn loma on ihan oikein mitoitettu. Koitan tehdä asian kerrallaan. Pienin askelin ihan kaikkea. Täysin uusi lähestymistapa meikäläisen all in -elämäntavalle. 

Vaan ihanasti paistelee aurinko tänäänkin! Ja aion siitä myös nauttia, oli työpäivä tai ei. Kyllä tämä tästä. Ja tuosta. Moni asia on niin hyvin, että on tärkeää jaksaa muistaa sekin ja astua omasta kuplasta hetkeksi askel taaksepäin. Sitten taas terävoityy katse. Olkoon tämä kesä meille vielä lämpöinen ja niin lempeä kuin sen kuuluukin olla, oli töihin palattu tai ei.


  

maanantai 21. kesäkuuta 2021

Kesäkuumaa ja jalkapallohuumaa

 

No nyt on lämmin. Lähes koko Suomi, pl. Pohjanmaa, on saanut kylpeä helteessä. En valita. Vielä olen yölläkin saanut nukuttua sen mitä tällainen nelivitonen talvipakkasillakin öisin hikoileva nainen noin ylipäätään saa. Lämpö saa suupielen kääntymään hymyyn, liekö se johtuu D-vitamiiniboostista vai ihan siitä, ettei tarvitse vetää hartioita korviin, kun tuulee niin kovaa. 

Me on käyty uimassa, on grillattu, on oltu auringossa, on syöty jätskiä. Kaikkea solussa sovussa, pakottamatta näihin aktiviteetteihin, jotka perinteisesti luterilaisessa hengessä on helteellä pakollisia. Muuten huono omatunto. 

Parvekkeelta on maisteltu ekat mansikat. Ja miten ne olivatkaan makeita! Sain Ruohonjuuresta muutamia taimia ja kirsikkatomaatti puskee lehtiä ja kasvaa korkeuksiin minun yrittäessä selvittää mitkä on niitä poistettavia varkaita ja mitkä pitää säästää. Jää nähtäväksi kuinka monta kirsikkatomaattia loppukesästä saadaan. Jos ennusteet pitää paikkansa, niin kolme. Toivottavasti olen väärässä ja sato onkin runsas. Korianteria ja sitruunabasilikaa nappailen jo tottuneesti ruoan joukkoon. 

Muut kasvatukset ovat jo toisella kierroksella. Pelargoniat kasvattavat uusia kukkia, samoin suureksi ihmeekseni marketat. Nämä mielensäpahoittajat, jotka kuolevat mielenosoituksellisesti heti parvekkeelle päästyään. Jotain olen nyt tehnyt oikein, sillä ne ovat leppyneet ja kasvattavat uusia kukkia.  

EM-kisoja pelataan parasta aikaa ja minua ei ole futikset kiinnostaneet pätkääkään koskaan aiemmin. Kuitenkin katsoin Suomi-Tanska -pelin ja se oli menoa. Oikeastaan siksi, koska aloin veikkaamaan tulosvetoa. Siis varjele. Tämä on huolestuttava laji, mutta niin hauskaa. Toistaiseksi. Yksi voitto on takataskussa. Ehkä kymmenen tappiota. Siitä huolimatta jaksan aina pohtia, miten minkäkin maan pojat mahtavat jaksaa painaa. Joissakin otteluissa havaittavissa on pientä löysäilyä. Ei löydy intohimoa. Sitä olen kaivannut. Sain vinkin seurata Italian joukkuetta. Siellä on intoa ja himoa. Kuulemma.

Töitä pitäisi jaksaa kannatella mukanaan vielä jokunen viikko ennen lomaa. Eiköhän sitä jaksakin. Vaan jonkinlaista kesäretkeä sitä toivoisi vaikka juhannuksen ympärille rakentuvan. Ollaan hetkessä eläjiä, katotaan kuinka meidän käy.

P.S. Niin, mä tiedän. Nuo kalasliparit, love love. 


 

sunnuntai 13. kesäkuuta 2021

Fantastista ruokaa, kuplivaa ja iloista mieltä yön yli risteilyllä Tallinnaan

Mainos: Silja Line Suomi

Mitä jos olisi yön yli risteily merellä? Ei kokkausta, ei kotiaskareita, vain oma hytti, jossa voi ihailla merimaisemia ja lukuisat ravintolat, joista valita ja nauttia upeista tarjoiluista. 

Aamupalaksi voit nauttia esimerkiksi Bon Vivantin rauhallisessa miljöössä jokirapumunakkaan, erilaiset smoothiet, skagenit ja pannukakut. Tilaa kahvin kanssa halutessasi kuumaa maitoa. Kahvi on pannussa pöydässäsi, tietysti. Palvelun taso on 5/5.   


Kannella aurinko jo lämmittää, jos haluat käydä aamupalan jälkeen raikkaassa meri-ilmassa ihailemassa maisemia. Tallinan satama on rauhallinen. Kaupat ovat avanneet ovensa Promenadelle. Houkuttelevat Tommy Hilfiger ja Marimekko, Gant, Levi's ja monet muut brändit, jokin ihana pehmolelu kotiin tuomisiksi ja mitkä kesäiset, hyvänmielen Arabian muumiastiat. Tax-freestä heleäksi Diorin uudella seerumilla, jokin kesäinen, raikas uusi tuoksu ja pullo kuohuvaa kotiinkin, koska miksipä ei. Niin ja vielä ihana, vähän isompi suklaalevy ja se Maraboun uutuus, Strawberry cheesecake -maku, mitä ei lähi-Alepasta saa. 

Vielä on aikaa. 

Risteilyllä kannattaa nauttia loistavista ruoista. Kenties Grand Buffetin italialaishenkinen lounas antipastoilla, ravuilla, erilaisilla kaloilla sekä hauska  ja taatusti makea karkki-jätskijälkkäripöytä suklaaputouksella. Lämpimiä ei sovi unohtaa, vaikka vatsansa ja mielensä saa helittyä kylmilläkin tarjouksilla. Päivällisellä shampanjakuplat lasissa sopivat aterialle kuin aterialle. Suosittelen myös kuivaa Rieslingiä.




Epäilemättä koko perhe viihtyy risteilyllä ja kaikki saavat vatsansa täyteen, se on varmaa. Virolaisen Bocuse d'Or kokin Kazaritskin Menu Nordic -illallismenu vei mukanaan mm. norjalaisilla kuningasravuilla, voissa paistetulla turskalla, viiriäsellä ja loistavilla viinivalinnoilla jälkiruokaa unohtamatta. Hyppää mukaan videolle katsomaan itse mitä kaikkea fantastista odottaa risteilyllä makuhermojen hellittelyä.  

 
Risteily ilman maihin nousua on monin tavoin rentouttava. Saat vain olla ja tehdä asioita sen puitteissa, mikä kiinnostaa. Kiire ei ole mihinkään, voi ottaa aivan rennosti.
 
Illalla yökerhossa bändi soittaa tuttuja biisejä, ihan niinkuin ennenkin, showryhmä tanssii ja laulaa Bon Jovia sekä monia muita vanhoja tuttuja. Vaan on siellä tuoreampiakin biisejä, joita on saattanut kuullut oman lapsen soittavan. Ah, musiikki, tuo kaikenikäiset - boomerit ja muut yhdistävä voima!



Silja Serenadella on tutut hytit, joilla on seilatttu yön yli Tukholmaan ja takaisin. Nyt yksi yö vietetään nukkuen Tallinnan satamassa. Commodore-hyteissä on sohva, josta saa tarpeen mukaan lisävuoteen ja joissakin hyteistä parveke, josta on ihana katsella merelle. Hytin minibaarissa on myös virvokkeita jokaiseen makuun.

Vielä juhannusviikolla 22.6. saakka pääset nauttimaan tästä ihanasta yön yli ristelystä Tallinnaan ja sen jälkeen kutsuu upea Ahvenanmaa.

Niin, että lähtisitkö? 

torstai 20. toukokuuta 2021

Treenaaja, syötkö tarpeeksi proteiinia?


                                         
                                           
Yhteistyössä Ruohonjuuri

Nyt on tultu siihen pisteeseen, että tämä kotijumppaaja jumppaa niin reippaasti, vetelee leukoja ja bodailee yhdellä käsipainolla kättä vauhdissa vaihtaen - ja milloin mitenkin, että lisäjeesiä kaivataan. Ja yhdellä käsipainolla siksi, kun ei ole kahta. :D Olen energisempi, koska liike on lääke niin moneen. En voi kuin suositella.

Oma ruokavalioni ei tosiaankaan koostu mistään kananfileistä ja kananmunanvalkuaisia - siis näin karkeasti kuvaillen, eikä näin pidä ollakaan. Itse treenaan kohtalaisen paljon vähintään 5 treeniä viikossa. Nämä ovat olleet kotona tehtäviä esim. bodyjumppaa, jolloin tehdään lihaskuntoa, intervallia, jolloin nostetaan sykkeitä, keskivartalojumppaaa, pilatesta ja joogaa. Hiukan fiilistelen ajatusta myös salitreenista, ohjelma tosin vielä puuttuu.

En koe treenavani erityisen kovaa, jos teen jonkun jumpan kerran päivässä, mutta säännöllisesti kuitenkin ja syöminen on ajoittain turhan kevyehköä. Sen usein huomaa siitä, että kun on syönyt hyvin, jaksaa treenatakin hyvin ja sama toisinpäin. Yksinkertaista, mutta siihen tulee kiinnittää huomiota.

Tilanne on se, että lihakset haluaisivat punnerruksista ja puntin heilutuksista myös kasvaa, vaan jos niillä ei ole rakennusaineita, niin treeni menee vähän niinkuin harakoille. Silloin kun syö hyvin proteiinipitoista ruokaa, kuten rahkaa, tonnikalaa, raejuustoa, kanaa jne., mitään lisää tuskin tarvitsee. Tällainen perusburbeilija löytää netistä lukuisia laskureita, joilla voi joskus tsekata, kuinka paljon protskua tarvitset ja tuotteiden kyljistä näet niiden sisältämät proteiinimäärät, tosin niihinkin löytyy valmiita laskureita. 

En noudata itse mitään dieettiä, mutta olen seurannut proteiinimääriä satunnaisesti, sillä liika on liikaa. Turhaan proteiinia ei kannata lisäillä, koska se on turhaa energiaa. Tämäkin on yksinkertaista.

Itselläni on Ruohonjuuresta testisssa Puhdistamon uudet Optimal Vege-proteiinit makuina suklaa ja vanilja. Lisään puoli desiä proteiinijauhetta smoothien joukkoon ja reilusti vettä, jotta jauhe sekoittuu kunnolla. Pidän molemmista makuina. Mansikka-mustikka smoothissa suklaa ja ananas, papaija ja mangon kanssa vaniljalisä on hyvää.

Luomu vege-proteiinissa on täysjyväriisiproteiinia ja herneproteiinia. Nämä yhdistettynä aminohappokoostumus on täydellinen. Riisiproteiini kun on jo itsessään erinomainen, hyvin imeytyvä kasvikunnan proteiini lähes täydellisellä aminohappoprofiililla. Lysiini jää kuitenkin siinä vähäiseksi, vaan ei hätää, se löytyy herneestä. Tadaa, optimaaliset aminohapot yhdessä pussissa!

Lisään proteiinilisän usein iltatreenin jälkeen. Viisaat ovat todenneet, että paras hyöty olisi saada protskua hyvin pian treenin jälkeen ja yöllä lihakset palautuvat ja kehittyvät. Näin olen tehnyt, voin myös tarpeen mukaan tarkistaa, onko protskulisä ko. päivänä ylipäätään tarpeen.

Lihaskunnon heikentyminen voi johtua proteiininpuutteesta, kuten usein vanhuksilla, joten lisäys voi olla myös muilla kuin ahkerasti treenaavilla paikallaan. Tärkeää on pyrkiä syömään monipuolisesti ja ihanaa on, kun voi liikkua! 

maanantai 3. toukokuuta 2021

Maailman paras pataleipä


 

Pataleipä, ei mikään uusi tuttavuus, vaan reseptejä on lähes yhtä monta kuin tekijäänsä. Pandemia-aika on kaivanut meistä esiin leipureita ja kotikokkeja, olen myös huomannut, että leipomalla sämpylöitä ja leipää itse, myös säästää. 

Olen tehnyt useilla resepteillä pataleipää. Ohjeissa sanotaan, ettei taikinaa saa vaivata, joten olen vähän varovasti pyöräyttänyt jauhoja pienessä nestemäärässä ja taikina on saanut jäädä yön yli herran haltuun. Monta kertaa on käynyt niin, että taikina on paakkunut koviksi kokkareiksi aamuun mennessä ja myös tuoreessa leivässä on näitä kokkareita. Sinänsä leipä on ollut makoisaa, mutta kokkareet ei niin esteettisiä, eikä kiva syödä.

Vaan nyt! Modasin Soppa365 kaurapataleivän ohjetta hiukan siten, että tein aivan täydellisen pataleivän alla olevalla ohjeella tänä aamuna. Jos haluat samanlaisen, niin toimi näin. 

 

Maailman paras pataleipä

Edellisenä iltana:

1 tl kuivahiivaa

2 tl suolaa

5 dl sämpyläjauhoja

4-5 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

5 dl kädenlämpöistä vettä

 

Sekoita kuivat aineet, lisää vesi ja sekoita jauhot veteen. Älä vaivaa sen kummemmin, mutta voit hyvin sekoittaa. Laita kelmu päälle ja pata jo valmiiksi uuniin aamua varten. Nuku hyvin. 

Seuraavana aamuna:

Huomenta, nyt on aamu! Napsauta uuni 225 asteeseen. Kumoa taikina jauhotetulle alustalle, pyöräytä se leivännäköiseksi. Laita liina päälle puoleksi tunniksi ja mene vielä peiton alle.

Kippaa leipä lämpimään pataan, piirtele haluamasi viillot päälle ja ripsauta jauhoa leivän pinnalle. Laita kansi päälle. Uunissa 30 min.

Kun kello soi, kippaa leipä uunin ritilän päälle jäähtymään, ei liinaa päälle eikä mitään muutakaan. Leikkaa viipale tästä maailman parhaasta pataleivästä ja sipaise voita päälle. Niiiiiin hyvää!